admin

Killzone 3 on hieno, mutta hieman ennalta arvattava pelikokemus. Kökkö juoni ja tasapaksuhko tasosuunnittelu iskevät kapulaa rattaisiin, mutta se saa paljon anteeksi parhaaseen a-luokkaan uppoavan vuuden sekä audiovisuaalisen ilotulituksensa kautta. Moven omistajille Killzone 3 ensimmäinen ja paras todistus siitä, että Sonyn liikeohjain taipuu myös ns. ?oikeaan? pelaamiseen. Toivottavasti se ei jää viimeiseksi.

De Blob 2 on harmaaseen maailmaan sijoittuva tasohyppely, jossa pelaajan möykyn tarkoituksena on saada värit palautettua takaisin maailmaan. Varsin koukuttava, joskin eritäin helppo sekä lyhytikäinen peli, jonka elinikää pidentää ainakin hiukan mukava kilpailuhenkinen kaksinpeli.

Back to the Future: The Game - Citizen Brown on pelisarjan kolmas osa, joka heittää Martyn vaihtoehtoiseen 1986-vuoteen, jonne Doc on perustanut oman utopiansa. Valitettavasti mielenkiintoisesta alku-asetelmastaan huolimatta sarjan kolmas episodi ei yllä kahden aiemman tasolle ja jää niille haastavuudessaan kuin pituudessaankin. Myöskään eroa miljöiden puolesta ei synny riittävästi.

The Sly Trilogy on yhden PlayStation 2 ?kauden legendaarisimman tasohyppelytrilogian uudelleenjulkaisu. Pelejä on ehostettu teräväpiirtografiikalla ja 3D-TV ?tuella. Hämmästyttävintä paketissa on kuitenkin se, kuinka hyvin itse pelattavuus on kestänyt aikaa. Sucker Punch ei ole tyytynyt pelkkään mehevään tasohyppelyyn, vaan pelaajan mielenkiintoa herätellään jatkuvasti muuttuvalla tehtäväsuunnittelulla ja muilla peruskaavasta irtautumisilla. Lopputulokseksi on saatu pelikokemus, josta on liki mahdoton päästää irti ennen lopputekstejä.

Dead Space 2 on jatkoa EA:n muutaman vuoden takaiselle survival horror scifi-rymistelylle. Dead Space 2 petraa edeltäjästään varsin mukavalla tavalla samalla tarjotessaan nautinnollisen pelattavuuden ja tunnelman ohella otteessaan pitävän tarinan. Eikä sovi unohtaa toimivaa moninpeliäkään.

Back to the Future: The Game - Get Tannen! on Telltalen uuden, Back To The Future -elokuviin pohjautuvan mielenkiintoisen pelisarjan toinen episodi. Get Tannen! onnistuu episodina olemaan ehkäpä jopa vielä mielenkiintoisempi juoneltaan kuin puzzleiltaankin, mutta pääasiassa samojen ympäristöjen uudelleenkierrätys tässä toisessa episodissa on siinä ja siinä, ettei se saa pelikokemusta maistumaan saman toistolta. Seuraavalla kerralla ehkä jo kokonaan uusissa ympäristöissä?

LittleBigPlanet 2 on onnistuneen pelin onnistunut jatko-osa. Pelkkänä tasohyppelynä se on vain melkein täydellinen, sillä säkkipojun ilmava ohjaustuntuma ei miellytä kaikkein lahjomattomimpia tasohyppelyn ystäviä. Toisaalta neljän pelaajan moninpeli, iskemätön tyylitaju, huikentelevat ideat ja päivä päivältä paisuva, noin 3,6 miljoonan imuroitavan tason kirjasto saavat moisesta nippelidetailista valittamisen tuntumaan pikkusieluiselta. Jos veri vetää piirunkaan vertaa kohti luovuutta, olisi LBP 2:n sivuuttaminen suorastaan rikollinen teko.

Smackdown Vs. RAW 2011 ei ole se toivottu harppaus pelisarjan osalta, joka veisi sarjaa uskaliaammin eteenpäin. Sen sijaan Smackdown Vs. RAW 2011 tarjoaa tuoreimpien painijoiden lisäksi hieman uutta sinne tänne (parhaimpana ehkäpä match creator -ominaisuuden, jonka avulla ottelusäännöt voi kustomoida mieleisekseen). Suuret uudistukset jäävät kuitenkin vähäisiksi ja pelin vuosi toisensa perään vanheneva ulkoasukin kielii jo siitä, että olisi kunnon uudistusten aika.

Buzz! ? Suuri Musavisa on tutun bilepelin viimeisin painos. Kansista löytyy noin 5000 uutta kysymystä, pari tuoretta pelimuotoa sekä Move-liikeohjainta hyödyntävä ?Buzz! Move? ?moodi. Move-tuki jää hieman kuriositeetiksi sillä sitä hyödyntäviä minipelejä on vain neljä, eikä niitä saa yhdisteltyä osaksi peruspeliä. Musavisaa ei siis kannata yksin tämän ominaisuuden valossa ostaa, mutta eipä ylimääräisestä Move-moodista toisaalta haittaakaan ole. Muilta osin tarjolla on samaa hyväksi havaittua Buzz!-visailua, johon pelisarjan ystävät ovat vuosien varrella tottuneet. Ei siis laisinkaan hullumpi hankinta seuraaviin illanistujaisiin.

SingStar ? Guitar vie tutun karaokekonseptin askeleen lähemmäksi bändipelejä, lisäämällä peliin tuen kitaraohjaimille. Perusvarma toteutus toimii ja kappalelista on vahva, joskin hieman vieras kotimaiseen makuun. Pelkällä kitaratuella ei vielä kolmannen polven bändipelejä haasteta, mutta tämä lienee tuskin ollut tarkoituskaan. Kitaraa tai ei, SingStar pitää pintansa bilepelien ykkösvalintana ja biisikirjaston laajeneminen on aina tervetullut lisä.