admin

White Knight Chronicles II on keskinkertaisen j-roolipelin kunnianhimoton jatko-osa. Se ei pyri korjaamaan edeltäjänsä vikoja, vaan tuottaa saman kokemuksen sikäli häkellyttävällä tarkkuudella, että jopa tasosuunnittelu on suoraa perua ensimmäisestä White Knight Chroniclesista. Tuntuu selvältä, etteivät pelin tekijät ole halunneet tehdä jatko-osaa laisinkaan, vaan ainoastaan täysihintaisen lisäosan, jonka suurin saavutus on pelaajahahmojen levelikaton nosto. Itsenäisenä pelinä en White Knight Chronicles II:a suosittelisi, mutta levylle pakattu ensimmäinen osa tekee paketista juuri ja juuri suositeltavan diilin japaniroolipelien ystäville.

Sandberg Mini Bluetooth Keyboard on nimensä mukaisesti bluetooth-näppäimistö, joka pyrkii erottumaan kilpailijoistaan kompaktin kokonsa sekä taakse kiinnitettävän taulutietokonetelineensä avulla. Se on pienen kokonsa ansiosta helppo pakata mukaan vaikka mökkireissulle, mutta pikkuriikkisten näppäinten kirjoitustuntuma ja näppäinasettelu jättävät varaa toiveille. Sillä ei malta näpyttää kovin pitkiä tekstejä, mutta satunnaiseen kirjoitustarpeeseen tai vaikkapa iPadin matkakumppaniksi Sandberg Mini Bluetooth Keyboard passaa vallan mainiosti.

Segan julkaisema Dreamcast Collection pitää sisällään neljä Dreamcastin kulta-ajan eri genreä edustavia pelejä. Hieman harmillisesti pelejä on levyllä melko vähän ja ne vähätkin ovat vähän niin ja näin arvonsa ja viehätyskestonsa kanssa. Eniten kokoelmasta saavatkin varmasti irti sellaiset pelaajat, jotka jo omistavat osan tai kaikki kyseiseistä peleistä aidolle Dreamcastille. Pelaajille, jotka sen sijaan eivät ole tutustuneet koskaan Dreamcastin peleihin ei kokoelmalla ole luultavammin sen suurempaa viehätysvoimaa ja rahavarat voikin Dreamcast Collectionin osalta suunnata muualle.

Back to the Future: The Game saa vihdoin päätöksensä ja samalla tasoltaan ailahteleva episodikokoelma arvoisensa päätösosan, jonka nostaisin jopa melkein sarjan parhaimmaksi. Hyvät puzzlet, kiinnostava tarina sekä onnistunut lopetus takaavat pelaajan tyytyväisyyden.

SOCOM - Special Forces on kevyellä joukkuetaktikoinnilla maustettu kolmannen persoonan räiskintä, joka ansioituu paremmin verkko- kuin yksinpelinä. Perustasolla räiskintä toimii hyvin, mutta taktikointi kaatuu lineaariseen ? suorastaan primitiiviseen ? tasosuunnitteluun sekä paksupäiseen tekoälyyn. Verkkopuolella hyvä pelattavuus ja monipuolinen sisältö riittävät pitämään SOCOMin pinnalla. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa ja Zipper Interactive jaksaa laajentaa peliä uusin päivityksin, on SOCOMilla potentiaalia pysyä relevanttina moninpeliviihteenä vielä vuosienkin päästä.

L.A. Noire on film noir -henkinen, rikosdekkaripeli Rockstar Gamesilta, joka tuo mukanaan raikkaan tuulahduksen. Pelissä ei paukutella pyssyt kuumina kaiken aikaa, vaan sen sijaan keskitytään rakentamaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja, vahvaa tunnelmaa, sekä mielenkiintoisia murhatapauksia, joka "hiekkalaatikkopelien" saralla on jotain aivan uutta. Loppusilauksen luo MotionScan-tekniikka, jonka avulla pelihahmoihin puhalletaan aivan uudenlaista eloa, jollaista ei pelisaralla olekaan koskaan nähty. Suositellaan kaikille film noir elokuvien faneille, sekä etenkin niille, jotka etsivät hieman vaihtelua sille loppumattomalle suoraviivaiselle toiminnalle.

Patapon 3 on PSP:n suositun rytmipelisarjan tuorein ja selvästi haastavin osa. Perusidea on pysynyt suurin piirtein muuttumattomana, mutta hahmojen ja varusteiden kanssa puljaus tuo konseptiin uutta eloa. Vaikeustasoa on kiristetty niin tiukalle, että peliä on helpompi suositella karaistuneelle veteraanille kuin uudelle tulokkaalle. Niitä jotka jaksavat ahertaa itsensä jyrkän oppimiskynnyksen tuolle puolen, odottaa kuitenkin omaperäinen ja mehevä rytmipelikokemus.

Back to the Future: The Game -sarjan neljäs episodi Double Visions ei oikeastaan tuo sitä toivottua nostetta hienoiseen syöksykierteeseen lähteneelle pelisarjalle. Tuorein osa on kyllä kolmosta parempi, mutta muutoin kaikki on jo koettua, pelin puzzlet turhan helppoja ja koko juoni kamalan hidastempoista; oikeastaan mitään kun ei lopulta edes kunnolla pelissä tapahdu.

Motorstorm - Apocalypse vie tutun extreme-kaahailun pois luonnon helmasta, urbaaniin viidakkoon. Maanjäristysten ja luonnonmullistusten runtelema kaupunki tarjoaa komeat, joskin vähän arvaamattomat puitteet tutulle romurallille. Kapuloita rattaisiin heittää liian tiukalle kuminauhalle viritelty tekoäly, joka osaa paitsi nollata hyvät ajosuoritukset, myös armahtaa silloin kuin sille ei oikeasti ole perusteita. Moninpelissä moista rasitetta ei ole ja Apocalypse onkin selvästi suositeltavampi peli niille, jotka pelaavat kaveriensa kanssa.

Torchlight on Runic Gamesin kehittämä luolastoseikkailu hieman Diablon tyyliin ja peli on varustettu kevyillä roolipelielementeillä. Kumman viehättävä luolastopurnaus toimivilla kontrolleilla sekä taistelulla, jota ei kuitenkaan kovin pitkinä sessioina jaksa nauttia.