admin

Transformers: Revenge of The Fallen putoaa keskikastiin, vaikka paketti kuitenkin on ihan viihdyttävä. Se viihdyttävyys ei kuitenkaan tule kenttäsuunnittelusta, saati sitten itseään toistavista tehtävistä, vaan lähinnä moninpelistä ja peliin laitetusta lisämateriaalista, alkuperäisistä Transformers -piirrossarjan jaksoista. Näppäinyhdistelmät taisteluita varten on onnistuttu luomaan kohtalaisen hyvin. Harmi kuitenkin, että pelin kokonaistoteutus ei polje tarpeeksi pitkälle. Elokuvan nähneet saattavat myös jäädä hieman kylmiksi, jos hakevat jotain mikä tarjoaisi kunnolla yhtäläisyyksiä itse elokuvaan, sillä edes lisämateriaalia kyseistä pätkää kohtaan ei pelistä löydy.

Damnation on etäisesti steampunk-henkinen kolmannen persoonan räiskintä, joka lainaa ideoita niin J-roolipeleistä, Gears of Warista, kuin Prince of Persiastakin, onnistumatta replikoimaan piiruakaan esikuviensa viehätyksestä. Kenties en ole vain koskaan onnistunut pidättelemään hengitystäni aivovammaan saakka, mutta minusta idea akrobatiaa, mystiikkaa, villiä länttä ja höyryscifiä yhdistelevästä tasoloikkaräiskinnästä kuulostaa jo lähtökohtaisesti jälkeenjääneeltä, eivätkä laiminlyödyt tuotantoarvot, buginen toteutus ja läpeensä mielikuvitukseton suunnittelu auta asiaa. Damnation ei ehkä ole surkein koskaan pelaamani peli, mutta se kilpailee tittelistä raivokkaasti.

InFamous on tummanpuhuva toimintaseikkailu, jonka vahvuuksia ovat pelattavuuden ohella vahva tunnelma sekä loistavasti käsikirjoitettu tarina. Valokaarisurffaus talojen katoilla ja umpikahelien jengiläisten niittaaminen Amon Tobinin tahtiin yksinkertaisesti toimii niin pelattavuudeltaan kuin tunnelmaltaankin. Hiekkalaatikkomainen Empire City on ehkä hieman liian autio ja tekemistä löytyy vain vähänlaisesti, etenkin jos vihollisen kanssa mähistely tai tehtävien suorittelu ei jostain syystä nappaa. Pelko siitä ettei nappaisi on todennäköisesti turha, sillä muutamaa toistuvaa viemärimöyrintää lukuun ottamatta, pelin juonitehtävät ja tarinankerronta pitävät otteessaan alusta loppuun, eikä edes loppuratkaisusta tarvitse tuntea myötähäpeää. Kultasilmät saattavat kärsiä rosoisesta grafiikasta, eikä sähköinen supermies ole kaikista maailman sankareityypeistä se omaperäisin, mutta nämä ovat oikeastaan sivuseikkoja. Jos kaipaa jotain showcase-peliä PS3:n tehojen esittelyyn, kannattaa harkita mieluummin vaikka Unchartedia, mutta jos hyvä toiminta ja intensiivinen tarina höystettynä supersankariteemalla kiinnostaa, on InFamous varma valinta.

Mikäli Dynasty Warriors -pelit eivät ole entuudestaan lainkaan tuttuja, on Empires siinä mielessä hyvä paikka aloittaa tutustuminen, että pelin hinta on tavallista pelijulkaisua edullisempi, mutta toisaalta uusien pelaajien kannattaa ehkä ensin tutustua peliin demon muodossa.

The Sims 3 on EA:n menestyksekkään elämäsimulaattorin kolmas osa. Ulkoisista kuin muutamista sisäisistäkin muutoksista huolimatta pelin peruskaava on pysynyt ennallaan, eikä peli tarjoakaan mitään mullistavaa uutta aiempia pelejä tahkonneille. Tuttu ja turvallinen hankinta varmasti kaikille The Sims -sarjan faneille, mutta sarjaa karttaneet pysykööt edelleen kaukana

The Godfather II seuraa edeltäjänsä jalanjälkiä uskollisesti, sekoitellen avoimessa maailmassa palloilua oman rikollisvaltakunnan rakentamiseen. Konsepti olisi sinänsä ihan toimiva, elleivät toteutus ja laatustandardit olisi jämähtäneet tiukasti menneisyyteen. Genren perusjutut, kuten taistelumekaniikka, ajomalli ja tarinan kerronta jättävät melkoisesti toivomisen varaa, eikä läpeensä persoonaton pelimaailmakaan juuri lämmitä. Pelin sisältö on kehittynyt lähinnä siinä kaikkein epäolennaisimmassa, eli oman pienen rikossyndikaatin rakentelussa, mutta siitä ei ole yksinään oikeuttamaan täysiverisen konsolipelin hintalappua. The Godfather on juuri sellainen peli, jonka arvostelu tekee mieli päättää halvalla klisellä: tämä on tarjous, josta voi - ja kannattaa - kieltäytyä.

Ghostbusters - The Videogame on ehkäpä paras Haamujengi -aiheinen lisenssipeli, joka on koskaan julkaistu -- sinänsä hassua, että sen piti ilmestyä vasta 25 vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen. Hauskaa 3rd person haamujahtia, jota särkee pääasiassa pelin liika helppous, pelin lyhyys, sekä sen itseääntoistavuus.

Guitar Hero - Greatest Hits on Guitar Hero -sarjan uusin julkaisu, joskaan kyseessä ei ole varsinaisesti World Tour -pelin seuraaja. Greatest Hits sisältää kokoelman kappaleita aiemmista GH -peleistä, jotka on yksinkertaisesti päivitetty bändimuotoon. Sinsänsä peli ei tarjoakaan kovin paljoa uutta aiemmat pelit läpikolunneille, joten kannattaakin miettiä kaksi kertaa maksaako tästä melkein täyden pelin hintaa.

Prototype on jälleen yksi uusi jäsen alati kasvavaan "hiekkalaatikkopelien" joukkoon. New Yorkin kaupungissa rellestäminen ja paikkojen tuhoaminen ei kuitenkaan onneksi tunnu liian tutulta, sillä Prototype on täynnä monipuolisia ominaisuuksia ja mielenkiintoista pelattavaa.

Buzz - Suomen Neropatti iskee pöytään sitä samaa tuttua Buzz-visailua, jota on koettu jo PS2-kaudesta saakka. Itse pelaamisesta ei ole juuri pahaa sanottavaa, mutta pelin teema tuntuu menneen hieman harakoille, sillä Suomen Neropatin kysymykset eivät ole yhtään sen suomalaisempia kuin muissakaan sarjan peleissä. Sinänsä ansiokkaasti ääninäytelty juontaja, Buzz, on käsikirjoitettu sen verran epähauskaksi, että mieleni tekisi hetkittäin repiä korvat pois päästä, mutta kunhan ei menetä yöuniaan tämän suurisuisen virtuaaliegon takia, irtoaa Buzz - Suomen Neropatista ihan kelvollista visailuviihdettä koko perheelle.