admin

Catwoman on samannimisen elokuvan pohjalta luvattoman tylsästi toteutettu lisenssipeli. Puuduttava yksinpeli kameraongelmineen ja lukuisine hyppimis -ja pomppimiskohtineen päivineen ei loista millään osa-alueella, eikä tästä syystä elokuvan tai Halle Berry fanien kannata tätä roskaa hankkia.

Ground Control II: Operation Exodus on peli josta koko peliteollisuuden tulisi ottaa mallia. Se on rakkaudella ja taidolla alusta loppuun viilattu eikä juuri missään ole säästelty. Juonenkäänteet, loistelias grafiikka, musiikki ja pelin vangitseva tunnelma pitävät otteessaan paatuneemmankin sotahirmun. Pelin maailma on selvästi tarkkaan alusta loppuun mietitty ja melkeinpä jokaisella pelistä tutuksi tulevalla hahmolla tuntuu olevansa oma vakaamuksensa, mielipiteensä ja historiansa jotka avautuvat juonen kehittyessä. Itse toivon syvästi että muutkin pelitalot ottaisivat oppia tästä Massive Entertainmentin luomasta komeudesta.

Richard Burns Rally on rallitaivaan uusi kuningas. Richard Burns Rally pesee realismissaan ja realistisen tuntuisessa ohjattavuudessaan Codemastersin Colin McRae rallipelisarjan. Suositellaan kaikille realistisen rallin faneille, mutta ei kuitenkaan lyhytpinnaisille rallikuskeille, sillä peli vaatii todellakin panostamista ajamisen opetteluun.

Conker: Live & Reloaded on Ok tasohyppely, joka onnistuu paikoitellen ärsyttämään sen äänimaailmalla, keskenkasvuisella huumorillaan sekä pelaaja-ohjeistuksensa ajoittaisella puutteella. Moninpeli ei sekään ole oikeastaan nostaamaan pakettia muiden kilpailijoidensa ylitse. Tiedä sitten mikä pelissä aikanaan on niinkin hyviä arvosanoja kirvoittanut. Jos pidit alkuperäisversiosta, Xbox-versio uppoaa varmasti(mikäli et saanut pelistä jo Nintendolla tarpeeksi). Raren faneille näin yleisesti ehkäpä jonkinasteinen pakko-ostos, muut miettikööt kaksi kertaa.

Gran Turismo 4: Prologue antaa pelaajalleen hieman esimakua siitä millainen lopullinen versio GT4-pelistä tulee olemaan. Viisi rataa, tukku harjoittelutehtäviä ja 64 autoa ovat kuitenkin tämän julmettoman kauniin ja ajettavuudeltaan realistisen pelinpuolikkaan pahin miinus, sillä moni on varmasti yhtä mieltä siitä ettei GT4: Prologuen noin 37 euron hintalappu ole sisältöönsä nähden kovinkaan oikea. Vain hartaimmille Gran Turismo faneille, muille suosittelisin odottamaan pelin lopullista versiosta, josta löytyy sitten kaikki mahdolliset ominaisuudet.

Söldner: Secret Wars on keskinkertainen nettiräiskintä, jonka todella raskas pelimoottori ja vähäiset pelaajamäärät ovat piikejä pelin lihassa. Pelissä ei oikeastaan eroa mitenkään edukseen poislukien hienon ympäristön tuhoutumissysteemin, jota ilman tosin pärjää varsin helposti ilmankin. Söldner ei ole aivan täysin huono peli, mutta jotenkin hieman sieluton. Onkin suositeltavampaa sijoittaa rahat mieluummin esimerkiksi Battlefield-peleihin tai Unreal Tournament 2004:ään.

Thrones And Patriots on erittäin laadukas lisälevy Rise Of Nations pelin omistaville ja läpikolunneille. Pelin tarjoamat neljä uutta yksinpelikampanjaa sekä muut uutuudet pitävät koneen äärellä pitkän tovin. Kaikin puolin hyvä kokonaisuus, josta ei oikeastaan löydy yhtään valittamisen sanaa. Lisälevyjen eliittiä, joista muidenkin pitäisi ottaa mallia.

Mielestäni Dungeon Siege: Legends of Arranna on peli, joka on alkanut hyvästä näkemyksestä tehdä lisälevy suositulle pelille. Valitettavasti suuri osa tästä näkemyksestä tuntuu olevan hukkunut pelin hiljalleen rakentuessa. Liekö sitten tähän syynä pelin tekijöiden saamansa rahoituksen pieneneminen, pelin valmistumiseen asetetun määräajan lähestyminen vaiko dollarien aikaan saama illuusio paremmasta tulevaisuudesta. Joka tapauksessa itsestäni vaikuttaisi siltä, että Aranna on julkaistu hieman keskeneräisenä. Mielestäni Arannalla olisi ollut kaikki edellytykset olla loistava lisälevy, sääli vain ettei suurta osaa sen mahdollisuuksista ole lainkaan hyödynnetty.

The Haunted Mansion on Raren Xboxille kehittämän Grabbed By The Ghoulies pelin tyylinen kummitusseikkailu ja käytännössä yhtä hyvä joskin hieman eri syistä. Pelistä ei varsinaisesti löydy mitään suurta vikaa, mutta pelin ihan hauskaa ja rentoa pelattavuutta pilaavat osittain pelin jonkinasteinen itseääntoistavuus, sekä liiallinen helppous. Peliä voikin suositella ennenminkin perheen pienemmille, jotka aivan varmasti saavat pelistä enemmän irti kuin me hieman vanhemmat pelaajat.

Counter-Strike: Condition Zero on kammottavan huonolla "yksinpelikampanjalla" ryyditetty Counter-Strike 1.6, josta ei oikeastaan löydy mitään uutta päivitettyjen moninpelikarttojen lisäksi. Ennen pelin julkaisua paljon hypetetty ja hehkutettu uutuus päästä pelaamaan oikein kunnon yksinpeliä kaatuu pahasti naamalleen. Condition Zeron yksinpelikampanja onkin varmastikin yksi huonoimpia mitä moneen vuoteen räiskintäpeleissä ollaan nähty. Kierrä tämä mitäänsanomaton kyhäelmä kaukaa jos kaipaat laadukasta yksinpelaamista.