Mikko Kosonen

Star Wars - The Force Unleashed II on jatkoa parin vuoden takaiselle, Star Wars -universumiin sijoittuvalle Jedi-toimintapelille. Jatko-osa pistää joillain osa-alueilla paremmaksi edeltäjäänsä nähden, mutta valitettavasti suurin miinus pysyy edelleen: peli on pöyristyttävän lyhytkestoista hupia.

Tiger Woods PGA Tour 11 on yllätyksetön julkaisu pitkäikäiseen pelisarjaan. Uutta True-Aim lyöntitapaa sekä pelattavaa Ryder Cupia lukuun ottamatta uudistukset ovat jokseenkin olemattomia, samalla kun menneiden vuosien "tiikeripeleistä" on nostettu taas vaihteeksi ominaisuuksia täysin uudeksi tuttavuudeksi naamioituna.

Blur on Project Gotham Racing -peleistään tunnetun Bizarre Creationsin uusin kaahailupeli. PGR-peleistä poiketen Blur on vauhdikasta arcadehurjastelua ase-powerupein höystettynä. Hauskaa aivot narikkaan -viihdettä niin ykiin kuin moninpelinäkin, joskin yksinpelin kuminauhatekoäly on omiaan rasittamaan pelaajan hermot riekaleiksi aika ajoin.

Red Dead Revolver on jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle pelille Red Dead Revolver. Redemption parantaa juoksuaan edeltäjäänsä nähden ja onkin lähes kaikilla osa-alueilla parempi peli ja samalla nousee allekirjoittaneen suosikiksi numero yksi, kun Western -aiheisia toimintapelejä aletaan nimeämään.

Alan Wake on Max Payne -toimintapeleistään parhaiten tunnetun suomalaisen Remedy Entertainmentin uusin tuotos. Peli heittää pelaajan keskelle painajaismaista tarinaa ja kirjailija Alan Waken kenkiin tämän etsiessä kuumeisesti kadonnutta puolisoaan. Pelin erittäin vahva tarina sekä paikoitellen käsinkosketeltava tunnelma ja hienot henkilöhahmot tekevät pelistä muutakin kuin vain pelkän kauhutoimintapelin muiden joukossa.

Super Monkey Ball ? Step And Roll yrittää palauttaa iloa apinapalloiluun Wii Balance Board -tuella sekä tuomalla pelattavuutta lähemmäksi pelisarjan juuria. Kumpikin idea kuulostaa paperilla hyvältä, mutta käytännön toteutus sanoo toista: tasapainolautailu on kiikkerä katastrofi, eikä edes peruspelikään ole kovin kivaa huonosti suunniteltujen kontrollien, epätasaisen vaikeustason ja mielikuvituksettoman kenttäsuunnittelun ristitulessa. Step And Roll on kelvollista viihdettä ainoastaan silloin kun se on liian helppo, mutta tätä lystiä kestää ajallisesti noin puoli tuntia. Jokainen päättäköön itse, haluaako melkein viihdyttävästä kokemuksesta maksaa euroa per minuutti.

Echoshift on omalaatuisen Echochromen hengessä tehty puzzlepeli, jossa keskitytään perspektiiviharhojen sijaan pelaamaan ajalla. Itsensä monistaminen kelloa vääntämällä ei ole ideana mitenkään uniikki, muttei myöskään puhkikulutettu. Echochromelta lainattu eriskummallinen tunnelma, fiksu tasosuunnittelu ja pikkuhiljaa uusia puolia itsestään esittelevä rakenne tekevät Echoshiftistä mielenkiintoisen ja kun hintalappukin on sisältöön nähden tasapainossa, on sitä vaikea olla suosittelematta.

Polyphonic Digital on tehnyt hienoa jälkeä kääntäessään Playstationin legendaarisinta autopelisarjaa PSP:n taskumuottiin. Uskottava ajofysiikka, samettisen pehmeä ruudunpäivitys ja runsas valikoima ratoja sekä autoja nostavat sen PSP:n autosimulaattorien kärkikastiin siitäkin huolimatta, että radalle mahtuu kerrallaan vain neljä autoa ja että uramoodin puuttuminen jättää yksinpelikokemuksen hieman ontoksi. Heikkouksineenkin kyseessä on nykykonsolien paras Gran Turismo ja mitä oivallisin lääke GT 5:n odottelusta aiheutuviin vieroitusoireisiin.

LittleBigPlanetin PSP-versio on kevyt tasohyppely, joka on omaksunut varsin onnistuneesti Media Moleculen kulttiklassikon tunnelman ja hyväntuulisuuden. Moninpelin puute ja lyhyenläntä tarinamoodi jättää sen piirun verran isoveljensä varjoon, mutta tasoeditori, pelattavuus ja ennen kaikkea pelin sielu ovat läsnä myös taskuversiossa. Toimivan spinoffin tekeminen laajalti tunnustetusta peliklassikosta ei ole helppoa, eikä Studio Cambridgen hyppy Media Moleculen jättisaappaisiin suju aivan kompuroimatta, mutta kaikkineen, lopputulos on miellyttävä ja positiivisella tavalla uniikki PSP-pelikokemus.

Vaikean alun jälkeen peli vaikuttaa ihan kohtalaisen toimivalta. Loppujen lopuksi taistelut kuitenkin alkavat toistaa itseään, kun vielä moninpelikin uupuu. Tarina ei paljoakaan pelille anna ja viehätysvoima nojaakin juuri näihin taisteluihin. Henkilökohtaisesti olisin halunnut taistella itse Bakuganeilla, enkä korttien pisteillä. Tällaisenaan bakut ovat pelissä vain maskotteina. Faneille peli kuitenkin tarjoaa reilut 35 otusta ja useita kortteja haalittavaksi sekä pienoisen annoksen animea.