Concrete Genie arvostelussa

Concrete Genie on varsin tervetullut tuulahdus Sonyn tallista. Pelin on kehittänyt vuonna 2014 perustettu Sonyn tytäryhtiö, Pixelopus, jonka aiempaa tuotantoa on rytmipeli Entwined. Nyt kuitenkin liikutaan aivan toisenlaisen pelin matkassa.

Concrete Genie sijoittuu pieneen Denska -nimisen autioituneeseen kalastajakylään, jossa asui myös pelin päähenkilö, nuori poika nimeltä Ash. Lähellä kylää on aiemmin sattunut onnettomuus ja niinpä koko elinkeino ja Denska siinä sivussa romuttuu ja autioituu. Työttömyyttä, masennusta, tappelua – ennen kaikkea negatiivisuutta, josta pelin pahis, Pimeys saa voimansa. Pimeys valtaa Denskan hylätyt maisemat. Ash kuitenkin kaikesta huolimatta (ja äitinsä kielloista piittaamatta) haluaa viettää aikaa Denskassa.

Herkästä, ujosta ja taitavasta taiteilijapojasta eivät kuitenkaan kylässä palloilevat kiusaajat tykkää. Ash on ruma, nörtti ja kaikkea siltä väliltä – kiusaajien tussikirjoitteluiden mukaan. Fyysistä tönimistä ja hakkaamistakin esiintyy.

Kaiken kukkuraksi Ashin luonnoslehtiön lukuisat piirretyt irtosivut karkaavat kiusaamisen seurauksena tuulen matkaan, lentäen sinne tänne pitkin Denskaa. Onni onnettomuudessa, sillä kiusaajat pakottavat Ashin perääntymään kylän majakkaan, jossa hän kohtaa hyväntahtoisen henkiolento Lunan. Lahjaksi Ash saa taianomaisen siveltimen, jonka avulla Denska voitaisiin palauttaa takaisin entiseen loistoonsa poistamalla sieltä Pimeys.

Piirrellään positiivisena

Pelin idea on varsin simppeli: kierrellään pitkin Denskan ahtaita kalastajakyläkatuja ja maalaillaan masentavan harmaanruskean kylän näivettyneitä seiniä iloisen värisiksi ja eläviksi. Siinä sivussa keräillään karanneita luonnoslehtiön sivuja ja palautetaan ne takaisin vihkoon. Keräämällä sivuja saadaan uusia piirrosmalleja, joita pelin aikana tullaan tarvitsemaan.

Denska on jaettu useaan alueeseen ja jokaista aluetta koristaa nippu ketjutettuja, sammuneita valoja. Lisäksi jokaiselta alueelta löytyy jokin isompi Pimeyden hometta edustava klöntti, joka on kasautunut esimeriksi oviaukon eteen ja estää siten pääsyn uudelle alueelle.

Homeen saa poistettua sytyttämällä väriloistoonsa kultakin alueelta kaikki ketjutetut valot. Valot syttyvät, kun seiniä niiden välittömässä läheisyydessä maalataan luonnoslehtiön kuvilla. Paikoitellen seiniä peittää ohuempi Pimeyden harso, jonka saa poistettua supermaalilla.

Tätä erikoisempaa maalia saadaan henkiolennoilta, yleensä sen jälkeen, kun on ensin maalannut niille jotain niiden haluamia kuvia, joita henkiolennot ilmaisevat puhekuplina. Aurinko, omena tai vaikkapa perhosia seinälle ja henkiolento on tyytyväinen. Samalla tavalla eri tyyppeihin jakautuvat henkiolennot saadaan auttamaan etenemisessäkin. Yksi tyyppi osaa puhaltaa puuskan, toinen sähköistää elottomia sähkölaitteita ja niin edelleen. Ehtona henkien apuun pääsemiselle on se, että paikka jossa apua tarvitaan, sijaitsee yhtenäisen seinän tai katon varrella. Toisin sanoen, henkiolennot elävät ainoastaan näillä pinnoilla, eivät pysty kävelemään maata pitkin tai edes heijastamaan itseään maahan.

Genreltään Concrete Genietä voisi kuvailla jonkinlaiseksi tasohyppely-puzzlepeliksi. Tasohyppelyä tulee, kun pitää juoksennella peltikatoilla ja kiipeillä seiniä ja roskiksia pitkin. Välillä juostaan irrallisten, karkuun lähtevien ja niin kovin tärkeiden luonnossivujen perässä, jotta Ash saisi kerättyä uusia piirrosmalleja takaisin vihkonsa väliin.

Henkipähkinä

Puzzlet taasen tulevat siitä, että aina ei ole aivan niin yksinkertaista miten jokin portti aukeaa, tai mitä pitäisi tehdä, jotta pelaaja pääsisi etenemään seuraavalle alueelle Denskan maisemissa. Etenkin aluksi kaikkia tarvittavia valoketjuja ei välttämättä meinaa löytää paikoin sokkelomaisesta, mutta kompaktista Denskasta, mutta kunhan karttaruutua oppii katsomaan ja paikantamaan sieltä sytyttämättömät valot, helpottuu homma huomattavasti. Hieman jopa yllätyksellisesti peli heittää mukaan kokonaan uudenlaista pelattavuutta loppupuolella, kun taikasivellin muuttuu samalla Pimeyden kätyreiden pieksemisvälineeksi, Ashin kenkien saadessa siinä sivussa rullaluistimien kaltaisen vauhtikenkäominaisuuden.

Pituudeltaan Concrete Genie ei ole mikään älyttömän pitkä tai vaikeakaan pelikokemus, mutta se on erittäin viehättävä ja tunnelmallinen sellainen. Tarinan on kynäillyt muun muassa Telltalen episodipelejä kirjoitellut sekä Cuphead -pelin tarinan yksin työstänyt Evan Skolnick.

Ash on mainiosti kirjoitettu persoonallinen ja hyvin äännelty hahmo, jonka edesottamuksista jaksaa välittää. Kiusaajat palloilevat omiaan Denskan kaduilla, kunnes näkevät Ashin ja säntäävät perään. Kiusaajia on helppo paeta, sillä ne eivät pysty kiipeilemään perässä. Jos ne kuitenkin saavat Ashin kiinni, ottavat tältä pensselin ja viskaavat sen jonnekin katolle. Ei oikeastaan sen kummempaa.

Suurempaa haastetta tuovatkin pelin loppupuolen Pimeät Henget, joiden kukistaminen ja kesyttäminen ei aina onnistu ensimmäisellä yrityksellä. Checkpointit ovat kuitenkin varsin armeliaita kuolemisen suhteen.

Maalailun ja Denskan värittämisen lomassa tarina etenee ja avautuu pikkuhiljaa – syyt miksi kylän kiusaajat tekevät sitä mitä tekevät. Tarinalla on mukava onnellinen loppukin.

Pelissä ja sen tunnelmassa ehdottomasti puoliruokaa on sen omaperäisen kaltainen piirrosmainen visuaalinen suunnittelu sekä eritoten ne seinillä liikkuvat söpöt 2D-henget. Myös ääninäyttely, (pääasiassa Ashia ääntelevä Simon Lathrop) sekä todella kauniisti soiva musiikkiraita tuovat paljon mukanaan. Sam Marshallin aiempaa sävellystyötä löytyy Pixelopuksen toisesta pelistä Entwinedistä, mutta kaveri on tehnyt musiikkityötä myös pariin Call of Duty -peliin sekä Mass Effect Andromedaan.

Virtuaalimaalailua

Varsinaisen tarinamoodin kylkiäiseksi tarjotaan vapaan maalailun tilaa sekä Playstation VR -kokemusta. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan oikeastaan kirvoita minkäänlaiseen uuteen innostukseen läpäisyn jälkeen.

Pelin PSVR-moodi on sinänsä hukattu tilaisuus, sillä se ei tarjoa lainkaan samanlaista kokemusta kuin pääpeli. Concrete Geniehän ei siis vaadi PSVR-laseja toimiakseen, mikä on hieno juttu, mutta Splotch ja Kristalligangas nimen saanut erillinen PSVR-osio sisältää vain paikallaan maalailua ja luomista movekapuloita käyttäen erilaisissa maisemissa. Maalataan luolassa tai esimerkiksi luonnon helmassa kolmiulotteisesti kaiken keskellä kukkia, ruohoa ja sen sellaista – niitä samoja kuin varsinaisessakin pelissä, mutta ilman minkäänlaista sen suurempaa idea sen taustalla. Edetessä saa uusia luonnoksia, mutta siinäpä se. Ei Concrete Genietä ainakaan VR-lasien takia kannata hommata.

Loppusanat

Concrete Genie on jälleen kerran niitä Sonyn ja PS4-konsolin mielenkiintoisempia julkaisuja. Peli pitää sisällään valloittavatunnelmaisen pelimaailman hauskalla peli-idealla. Concrete Genie ei ole aivan täysihintainen julkaisu, mutta pituutta ja haastavuutta olisi kenties voinut olla enemmän. Kokemuksena kuitenkin hyvän mielen jättävä pelikokemus. Toivon mukaan saamme nähdä lisää Ashin seikkailuita tuhdimman seikkailun muodossa tulevaisuudessa!