Deconstruction Simulatorissa muutetaan ja murskataan

Simulaattoreita löytyy jokaiseen makuun, vähän samaan tapaan kuin sipsejä, purukumia ja suklaalevyjä suomalaisen marketin hyllyltä. Salmiakki, minttu, inkivääri, jäätelömaku, ananaspurukumi – kaikki löytyy! Vadelmasuklaa, pähkinäsuklaa, Lontoon rae, riisipuffi, tutti frutti – viinietikka, kanttarelli, ruskistettu voi, hapankerma – kaikissa on eri makua, mutta koostumus suussa on pitkälti sama.

Simulaattoreista voisi sanoa samaa – erilaisten ideoiden kirjo on valtaisa: maatilan viljelemisestä painepesureihin, lentämiseen, vuohena olemiseen, ampiaisen elämää, kirurgin arkea. Bussikuski. Rekkakuski. Trukkikuski. Kuitenkin ”koostumus” eli kokemus sama: kaikissa näissä peleissä on tiedossa paljon pikkutarkkaa nysväämistä, josta joko nauttii tai sitten se tuntuu palalta helvettiä. Ne jotka tosin kokevat jälkimmäistä poltetta, tuskin simulaattoreiden suuntaan usein katsovatkaan, silloin kun sitä kuuluisaa pelihammasta alkaa kolottamaan.

Uusimpia yrittäjiä – ja samalla omalaatuisella idealla esittäytyvä peli on puolalaisen HypnoticAntsin kehittämä Deconstruction Simulator. Äkkiseltään voisi nimen ja pelin kansikuvankin perusteella ajatella, että yksinkertaisesti puretaan taloja – niin luuli allekirjoittanutkin pelin arvosteluun ottaessaan, mutta tiedossa on vähän muutakin.

Pelin alkuintron aikana virtuaaliduunari (eli pelaaja) tekee päivätyössään virheen ja tuhoaa purkukuulalla nätinnäköisen design-asunnon. ”No kun se asunnon numero kyltissä oli keikahtanut väärin päin”, ei riitä selitykseksi ja potkuthan siitä tulee. Suivaantuneena tästä pelaajan hahmo perustaa oman kilpailevan firmansa, mutta varjopuolena on toki se, että kaikki pitää aloittaa aivan alusta – maineenkeräämisestä ja rahan tienaamisesta lähtien. Tarinankaari on laiha, mutta lähtökohta annetaan. Pelissä ei pelkästään pistetä asuntoja säpäleiksi, vaan mikäli olet koskaan halunnut kokeilla käänteistä Ikea-nautintoa, jossa kasaamisen sijaan toinen toistaan hienommat mööpelit puretaan kokonaan itse ja laitetaan siisteihin pakkauksiin muoveineen, olet löytänyt pelisi.

Pelaajan tukikohtana toimii uuden firmansa pienikokoiset varastotilat. Tutoriaalin aikana käydään kontrollit ja perusteet lävitse, sekä hoidetaan ensimmäinen keikka sekä hommataan ensimmäinen paku tavaran roudaamiseen ja kulkineeksi työmaalle. Yleisellä tasolla monista muista simuista poiketen Deconstruction Simulatorin kontrollit eivät ole hankalasti muistettavia näppäinkomboja sisällään pitävä nappulaviidakkopeli, vaan kaikki pysyy suhteellisen ja mukavan simppelinä. Keskeinen idea pelissä on nousta elämän portaikossa tienaamalla rahaa, joka tapahtuu suorittamalla keikkoja asiakkaille sekä myymällä hamstrattua irtaimistoa varaston tiloista käsin.

Peli ei ota itseään turhan vakavasti. Keikkojen kuvauksessa lukee milloin mitäkin. Joskus asukas on joutunut vankilaan ajettuaan naapurinsa talon tuusan nuuskaksi. Naapuri voittaa oikeudenkäynnin ja saa palkinnoksi vankilan joutuneen asunnon. Nyt sitä pitäisi hieman rempata mieleiseksi purkamalla seinää ja sen sellaista.

Toisessa esimerkissä perhe X on muuttamassa uuteen asuntoon. Sen sijaan, että kämppä laitettaisiin myyntiin, haluavat omistajat että vain muutamat huonekalut pelastetaan ja pakataan mukaan omistajien pihalla odottavaan pakuun. Muu irtaimisto pitäisi tuhota tai vaihtoehtoisesti se voidaan lahjoittaa pelaajalle, mikäli vain jaksaa kantaa ja pakata kaiken työautoonsa. Itse asunto? No, se pitäisi tuhota kokonaan. Ei muuta kuin leka heilumaan! Ja jos pätäkkää on kertynyt jo tarpeeksi, voi vuokrata myös kuulamörssärin uhkumaan ja puhkumaan taloa matalaksi. Talon purkaminen kuulalla on erittäin näyttävää ja jonkinlaista fysiikkaakin pääsee näkemään, kun talon palaset lentelevät pitkin pihaa.

Jos olet mööpeleiden purkamisen ohella koskaan fantasioinut tuhoavasi kokonaista asuntoa, tässä on pelisi. On yllättävän nautinnollista tuhota kokonainen asunto jopa ihan pelkällä lekalla ja katsoa kuinka ulkoseinien laudat irtoilevat ja toisinaan paljastavat muuratun tiiliseinän ja jota hakatessa asunto murenee pala kerrallaan pelkäksi punertavaksi kivikasaksi.

Alussa on hankalampaa, kuten aina. Pelaaja alkaa tienata pikku hiljaa taskurahaa suorittamalla annettuja toimeksiantoja ja mielellään viedään ne loppuun sadan prosentin tarkkuudella. Toistuvia kuluja ovat muun muassa varaston vuokrakulut sekä auton kuluttama bensa työmatkojen aikana. Vahingollisesta asiakkaan tavaroiden rikkomisestakin tulee miinusta. Ei siis jätetä sitä tiskiallasta tai sänkyä purkamatta, koska ei vaan huvittanut.

Kesken jätetty keikka ei pelkästään tuota vähemmän rahaa, vaan samalla myös laskee firman arvosanaa, joita virtuaaliasiakkaat tähtinä nettiin tykittävät.

Kun keikkoja on hoidettu tietty määrä, pääsee ostamaan kakkostason remppaluvan tonnilla. Tämä tietää uusia keikkamahdollisuuksia ja siirtymistä asuntovaunuväen homeisista roska-asunnoista vähän hienompiin kohteisiin, joissa on myös enemmän tekemistäkin. Lupatasoja on kaikkiaan viisi, joista jokaiseen tarvitaan X määrä työkokemusta, aina ennen kuin uuden tason työtä pääsee tekemään. Vitostason luvalla pääsee kohteisiin, jotka ovat hulppeita ja korvauksetkin jo sen mukaisia.

Siinä vaiheessa, kun rahaa alkaa virrata firman tilille, voidaan alkaa ostelemaan tehokkaampia (lue: nopeammin toimivia) työkaluja, kuten parempaa tonnin hintaista ruuvaria ja talttaa tai sorkkarautaa sekä parempaa ja tilavampaa työautoa. Työkalujen nopeus on valttia, sillä kaikissa kohteissa omat päivälukunsa, joiden sisään homma pitäisi hoitaa. Jos kohteessa menee vaikkapa päivän yliajalle saa monesti yhden tähden arvostelun asiakkaalta.

Varastotilojakin voidaan laajentaa ja sisustaa uusilla ostettavilla hyllyillä ja varastoon voi rakentaa autotallin, jonka jälkeen pääsee ostamaan isompaa pakua. Erilaisia autoja on viisi, joista viimeinen onkin jo kuorma-auto. Eniten löpöä kuluttava, mutta tilaa riittää, joten ajokertojen määrä varastolta työmaalle vähenee. Autoa voi vaihdella sen mukaan mikä tarve pelaajalla on: kevyemmälle työmaalle sopii yhä se vanha pikkupakukin.

Useimmiten remppakohteeseen kannattaa varautua huolella ja ostaa matkaan esimerkiksi pikkuesineille tarkoitettu laatikko, sillä läppärit, taulut ja kitarat myydään yhtenä yllätysesinelaatikkona, ei yksitellen. Erilliselle ja niin ikään maksulliselle lavalle voidaan pakata irtotiiliä, siinä missä ehjät seinälankut menevät kipsilevyjen irrottamisen (tai tuhoamisen jälkeen) mukavasti olalla ja pinossa pakuun.

Kaikki irtomateriaali kannattaa työmaalta kerätä oman jaksamisen mukaan työautoon, sillä purku-muuttofirman ohella pelaaja pääsee pyörittämään pientä verkkokauppaakin varastosta käsin. Irtoroinaa, kuten asiakkaalle itselleen kelpaamattomat TV-tasot, TV:t, tuolit, jääkaapit kuin pöydätkin voidaan roudata pakun mukana varastolle tai sitten tuhota – yleensä ohjeissa lukee ”tuhoa tai vie mukanasi.” Talojen ikkunatkin voidaan kätevästi irrottaa sorkkaraudalla ja pakata siisteiksi myytäviksi paketeiksi.

Firman ensimmäiseen pikkupakuun ei kaikkea yleensä kerralla saa – etenkin kun purkamisesta syntyvät roskatkin pitäisi pakata kierrätyspusseihin ja viedä varastolle (niistä saa korvauksen) joten on ajettava useampi reissu ja bensaa siinä toki vähän kuluu. Rahatilanteen parantuessa pelaaja voi ostella isompaa pakua itselleen. Varastolla kaikelle on paikkansa ja kun lastia puretaan alkaa pelaajan verkkokaupassa näkyä tavarasaldoa. Ihmiset tekevät tilauksia ja pelaaja toimittaa tavaraa maksua vastaan. Kamat lähtevät varastolta kuriirin matkaan, joilla on tarjolla erikokoisia pakuja. Mitä enemmän kamaa myyt kerralla, sitä isomman ja kalliimman kuriirin tarvitset lähettämään.

Muuttaminen tulee kyseeseen siinä vaiheessa, kun asiakas haluaa sohvaa ja TV-tasoa omaan pakuunsa. Sohvat, tuolit sekä TV:t voi roteva mies kantaa yksinkin suoraan autoon, mutta vähänkään isommat kalusteet pöydistä hyllyihin ja vaatekaappeihin pitää kaikki ensin purkaa, ennen kuin ne voidaan nostaa. Tämä tarkoittaa pikkutarkkaa purkamista: laatikoista ja kaapin ovien saranoista pitää ruuvata ruuvit, ja takalevyistä hakata taltalla irti kiinnitysklipsit. Ei riitä, että pelaaja tähtää värikkäänä hohtavaan ruuvin tai klipsin merkkiin, mikäli ristiruuvin X-kolo on ”purkamiskuvakulman” väärällä puolella, vaan pelaajan on kiikutettava silmänsä sille oikealle puolelle, jotta ruuvailu onnistuu. Sama homma klipsien kanssa. Kuvakulmaa pitää alempien hyllyjen kanssa säädellä, niin että duunarin ”virtuaaliset first person silmät” näkevät mitä tekee – aivan kuin oikeassa elämässäkin!

Purkaminen on hidasta, mutta siis nopeutuu paremmilla työkaluilla. Silti, kyllä sitä hetkittäin tuli miettineeksi, että mitä oikein teenkään elämälläni purkaessani virtuaalisia huonekaluja tai kattotuulettimia ja lamppuja. Muutakin pikkutarkkaa sääntöä löytyy. Esimerkiksi autojen lastaaminen pitäisi tehdä siististi ja isoa ja painavaa tiililavaa ei voi lastata muiden tavaroiden päälle. Lava ensin ja vasta sitten sovitetaan muut autoon. Tavaroita voi käännellä ja asettaa vaaka- tai pystytasoon, joten lastaaminen on yksi pelin keskeisiä elementtejä sekin.

Pelin äänimaailmasta nyt ei juurikaan riitä tarinoiksi asti – se on käytännössä harmittavan kuollut työkalujen nitiseviä ja kolkuttavia tai sahaamisen ääniä lukuun ottamatta, mutta toisaalta valikossa soivan kaltainen geneerinen ilmaismusiikki taustalla ei olisi paljoa asiaa muuttanut (rasittanut korkeintaan) ja kun ottaa huomioon, että kyseessä on kuitenkin vain viidentoista euron hintainen indiepeli, ei musiikin puuttuminen ole iso juttu – ilmainen demokin on tarjolla Steamissa, mikäli kokemuksen mielekkyys epäilyttää.

Visuaalisesti Deconstruction Simulator on mielestäni varsin värikäs ja toimiva. Ottaen huomioon pelin hyvin simppelin idean, on grafiikka ehkä jopa turhankin nättiä, mutta on hienoa että tekijätiimi on jaksanut panostaa pelinsä ulkoasuun. Toinen toistaan hienommat ja kalliimmat asunnot ovat makean näköisiä kalusteineen päivineen ja erilaista yksityiskohtaa riittää unreal 5 -engineä käyttävässä pelissä, joka on jälleen kerran niitä jouhevammin pyöriviä UE5 PC-pelejä.

Kontrollien osalta huomasin usein aloittavani pelisessioni hiiri-näppis -kombolla, kunnes valitsin hieman jouhevamman peliohjaimen, joka etenkin työkalujen käytössä on mukavampi. Pääasiallisesti kaikki toiminta tapahtuu liipaisimilla, kun taas olkapäänappuloilla voidaan valita työkalumoodia, oli se sitten leka, roskapussi, pelkät kädet tai tavaraskanneri. Hiirellä ja näppiksellä pelatessa esimerkiksi taltan käyttäminen on hiiren sivuttaisvatkaamista ja ruuveja ruuvataan pitämällä vasenta hiirennappia pohjassa ruuvin päällä. Huomasinkin, että padilla pelatessa nämä monotonisemmat toiminnot tuntuivat peliohjaimelta käsin hieman siedettävämmältä puuhalta.

Mainitulla tavaraskannerilla voidaan kätevästi skannata kaikkien kodinkoneiden kuin irtotavaroidenkin arvoa, ennen kuin niitä aletaan turhaan nostelemaan omaan autoon – tai huolimattomasti liikuttelemaan ja rikkomaan sakon heilahtaessa. Ilman lupaa ei kuitenkaan kannata omaan autoon mitään lastata, sillä silloin huvittavana yksityiskohtana tulee sakkoa varastamisesta. Ainoastaan silloin lastataan, jos omistaja on sanonut, että ”saa ottaa.”

Firman varastotiloissa pyörittäessä ja tietokonetta käytettäessä on hiirivetoinen ohjaus saman tien parempi, koska tietokoneella kliksutellaan virtuaalista käyttistä. Onneksi näitä ohjaustapoja voi modernilla PC:llä aivan hyvin vaihdella lennossakin.

Kokonaisuutena Deconstruction Simulator on varsin hassulla ideallaan koukuttava purku-muutto-verkkokauppasimulaattori ja se on ennen kaikkea rentoon ajanvietteeseen sopivaa pelailua, vaikkakin liian hitaasti töitään tekevä duunari joutuukin usein jatkamaan työtään vielä seuraavana päivänä, auringon jo laskiessa ylityötuntien puolelle, vihaisen asiakkaan tykittäessä yhtä tähteä eetteriin. Minä sen sijaan annan neljä.