Destiny 2 - Forsaken arvostelussa

Kun Destiny 2 tuli viime vuonna uunista ulos, pelaajat eivät ottaneet uutta seikkailua aivan avosylin vastaan. Paremminkin kiusallisella seläntaputuksella. Destiny 2 osoittautui ontoksi kuoreksi, josta ei löytynyt tarpeeksi sisältöä pitämään pelaajien mielenkiintoa yllä ja kaikki oli nähty jo parin kymmenen pelitunnin jälkeen. Kuten arvata saattaa, alkoi pelikanta harvenemaan ja siirtymään vihreämmille niityille muiden pelien pariin ja vain harvat grindaamisesta nauttivat yksilöt pysyivät Matkustajan rinnalla.

Destiny 2 on tipahtanut samaan kuiluun minne ensimmäinenkin peli joutui. Nyt tiputus on ollut kuitenkin rankempi, sillä kyseessä on toinen painos, eli kaiken pitäisi olla parempaa ja enemmän. Ensimmäisen Destinyn pelasti sen viimeiseksi jäänyt lisä-osa, The Taken King, joka nosti pelin ansaitsemalleen tasolle. Nyt Destiny 2:lle samaa temppua yrittää viimeisin ja isoin lisä-osa, Forsaken.

Forsakenin uudessa tarinakampanjassa meno on pirteää, toiminnantäyteistä ja hyvällä huumorilla höystettyä, heti ensimmäisistä peliminuuteista lähtien. Juoni ja tunnelma on kuitenkin synkempi kuin aikaisemmin. Pelaaja matkustaa Destinyn huumoriveikko Cayde-6:n kanssa Riutalle, avustamaan Petra Venj:ä. Prison of Eldersissä on syttynyt kapina ja vangit ovat karkuteillä. Apua kaaoksen alkuunsaattamiselle on antanut uudenlainen vihollisrykelmä, scorn, jotka ovat epäkuolleita fallen-sotureita. Pian käy kuitenkin ilmi ikävällä tavalla, että orkesteria johtaa ensimmäisestä Destinystä tuttu prinssi Uldren Sov. Kolmikon taival päättyy Caydenin kuolemaan ja vangit luikkivat karkuun. Tummat ajatukset ovat vallanneet pelaajan ohjastaman Guardianin mielen ja hän päättää lähteä yksin Uldren Sovin ja hänen kahdeksan scorn paronin perään, uudelle Tangled Shore alueelle. Tästä alkaa kissa ja hiiri-leikki, jonka tarkoitus on korottaa varusteiden pistemäärää, jotta saadaan auki uutta kampanjaa ja lopulta aukaistua end game -sisältö raideineen.

Tarinaa on mukava tahkoa läpi ja matka loppusisältöä kohti ei ole täysin pelkkää puurtamista. Juoni ei ole mikään mestariteos, mutta kiltisti sanottuna se jaksaa kiinnostaa ainakin sen verran kun on tarkoitus. Forsakenin uusi alue, Tangled Shore, vaikuttaa laajemmalta kuin aikaisemmat lisukkeiden alueet ja scorneja riittää listittäväksi. Tusinavihollisien kahdeksan paronia antavat pelaajalle hyvän vastuksen ja niistä jokainen on hieman erilainen. Periaatteessa kaava on kuitenkin paronien kohdalla sama, eli tapetaan pomon apulaiset, jonka jälkeen ammuskellaan itse pääpirua kunnes tulee taas lisää tuhnuja alueelle. Paroneilla on kyllä ihan kivoja jippoja hihassa, kuten The Riflemanin hologrammit.

Tarina on päätöksessään suunnilleen siinä paikkeilla kun pelaajan voimataso on 500 luokkaa. Tästä aukeaa urat Dreaming Cityyn ja grindaamiselle, ja sitä sitten riittääkin kyllästymiseen asti. Maksimi voimataso varusteilla on nostettu 600:n ja tähän pääseminen vaatii jo fyysisiä vammoja takamukseen ja ranteisiin, sillä tämä pistemäärä alkaa nousta tuskallisen hitaasti tuon maagisen 500 jälkeen. Mutta tätähän se grindaaminen, eli jatkuva saman asian jauhaminen, itsessään onkin ja tuo oman nautintonsa. Uusia aseita ja rytkyjä piisaa sen verran paljon, että mielenkiinto pysyy yllä. Uudet eksoottiset aseet ovat varsinkin erityisen nättejä, esimerkiksi tehtävien kautta avautuva alkuperäisestä Destinystä tuttu Thunderlord raskas konekivääri. Eksoottisten aseiden saatavuus ja avaamistapa vaihtelee ja muuttuu pelin eläessä.

Forsaken tuo uusia karttoja pelaajien välisiin Crucibel-taistoihin, mutta päämielenkiinto on uudessa pelimuodossa nimeltään gambit. Pelaajat ovat neljän tiimissä toisiaan ja ympäristön vihollisia vastaan. Tavoitteena on kerätä npc-vihollisilta tippuvia jäänteitä, jotka sitten kiikutetaan keräyslaitteeseen. Voittajatiimi on se, joka saavuttaa tavoitteen ennen toista. Bungie on luvannut tehdä muutoksia palkitsemisjärjestelmään piakkoin, sillä se on aiheuttanut hieman eripuraa. Seurauksena tästä on luonnollisesti se, että pelaajat jättävät pelimuodon oman onnensa nojaan.

Tuomio

Forsaken on erinomainen lisäosa ja sen parissa on mukava viettää aikaa, jopa useita tunteja kerrallaan. Grafiikka on täysi kymppi, Dreaming City on nätti ja mikä tärkeintä, pelaaminen on hauskaa. Mustan aukon kokoinen ongelma kuitenkin painaa Forsakenin päällä ja se on raha. Karvalakkimalli Forsakenista huitelee 40e paikkeilla, mutta kun tämä ei vielä tarjoa pelaajalle täyttä Forsaken kokemusta. Mukaan on ujutettu vuosipassi, joka tarjoaa uutta sisältöä Forsakeniin kolmessa erässä, joista ensimmäinen kolkuttelee jo ovella. Vuosipassin suositushinta huitelee 35e hujakoilla. Forsaken maksaa siis kokonaisen pelin verran ja kyseessä on kuitenkin pelkkä lisäsisältö. Täytyy myös muistuttaa uusille pelaajille, että aikaisemmat lisäosat on omistettava, mikäli mielii Forsakenista nauttia. Kermana kakun päällä on julkaisijan puheet Forsakenin huonosta myyntimenestyksestä ja mahdollisesta mikromaksujen lisäämisestä.

Mutta tätä kirjoitettaessa on vielä mahdollisuus napata Destiny 2 täysin maksutta valmistajan sivuilta, aina 18.11 asti. Ilmainen peli maistuu aina hyvältä!