GNOG arvostelussa

GNOG on indiekehittäjä KO_OP:in tuotantoa ja pelin julkaisemisessa on auttanut Double Fine, tittelinsä ”Double Fine Presents” kautta.

Millainen GNOG sitten oikeastaan pelinä on?

Sana ”noggin” lienee joillekin tuttu ja se on brittienglannissa esiintyvä slangisana muun muassa pääkopalle. Koska NOGGIN olisi ollut vähän hölmö nimi pelin nimeksi, päätyi KO_OP käyttämään lyhennettyä sanaa ”nog”.

Käytännössä NOGin idea on kuitenkin seuraavanlainen: peli tarjoaa pelattavaksi ja ratkottavaksi yhdeksän erilaista ”pääkoppaa”, joiden aikana pelaajan tulee ratkaista kaikki eteen tulevat ongelmat, jotta saisi seuraavan pääkopan auki pelattavaksi.

Pelissä päästään tutustumaan muun muassa sammakon ja puunrungon sisäiseen maailmaan, mutta myös ei varsinaisesti pääkoppia pelissä ovat sukellusvene, kerrostalo, sekä eläinhahmojen asuttama pieni mökki.

Kaikissa pelin yhdeksässä tasossa on käytännössä samanlainen tavoite: jokin asia on pielessä tai tekemättä ja pelaajan tehtävä on viedä asiat loppuun. Esimerkiksi sukellusvenetasossa pitäisi sukellella aarteita ja sitten vielä saada ruukut ja arkut auki.

Kerrostalossa pitäisi auttaa rosvoa murtautumaan jokaiseen talon asuntoon, jotta rosvo voisi imuroida asukkaiden rahat itselleen. Puunrungon sisuksissa autetaan lintuemoa munien hautomisessa ja kasvattamaan kuoriutuneet poikaset isoiksi.

Pelin ehkäpä hauskin taso, eläinten mökki, sen sijaan pistää pelaajan ratkomaan ongelmat kuinka mökissään värjöttelevä eläinpariskunta saisi mökkiin lämpöä, mutta myös ruokaa lautaselleen.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oikeastaan vain yksi tai kaksi pelin tasoista on helponpuoleisia. Muihin uppoaa helposti puolikin tuntia – tai enemmän – että saa käsillä olevat ongelmat ratkottua.

Pelin parhaita puolia kun on se, että se ei opasta tai kerro pelaajalle juuri mitään – jää pelaajan tehtäväksi kokeilla ja tutustua. Pelaamiseen tarvittavat kontrollit ovat kuitenkin simppelit muistaa ja käyttää.

Vasemmalla tatilla liikutellaan kursoria, jolla voidaan pyöriä ja leijua kaikkien ruudulla näkyvien objektien ja hahmojen yllä. X-nappula toimii toimintonappulana ja tätä käyttämällä (välillä yhdessä vasemman tatin kanssa) saadaan paineltua nappuloita, väänneltyä vipuja ja sen sellaista. Siinäpä pelin kontrollit käytännössä ovatkin.

Kaikki pääkopat ovat suunnittelultaan useampikerroksisia, eli yleensä ensin on pintakerros, minkä ratkaisemisen jälkeen pelaaja pääsee syvemmälle, ytimeen. Jokaista pääkoppaa voi lisäksi pyöritellä joko liipaisimilla tai olkapäänappuloilla ja niin pääkopan etu- kuin takapuolellakin on aina jotain interaktiivista puuhastelua ja kaikkia pelaajan paineluun tai liikutteluun reagoivia objekteja tarvitaan yleensä kaikkien käsillä olevien puzzlejen ratkaisemiseksi.

Pelaaja siis yrittää ratkoa käsillä olevia ongelmia tutkaillen ja ihmetellen, pääkoppaa pyöritellen – niin kirjaimellisesti kuin pelissäkin. Kaikki näyttää kussakin tasossa vähintäänkin omituiselta ja ihmeelliseltä, mutta se ei haittaa. Kaikkea mitä voi kokeilla ja painella, kannattaa. Peli ei siitä hajoa tai sekoa. GNOGin keskeinen juttu onkin juuri se – seikkailemisen ja tutkimisen tunne. Aivan kuin olisi pikkulapsi jälleen, tutustumassa monimuotoiseen maailmaan.

Samaan aikaan pelaamisen ja ihmettelyn taustalla soi valloittavan rauhoittava ambienssityyppinen musiikiraita, mikä muuttuu aina sen mukaan mitä pelaaja tekee tai saa aikaiseksi. Kaikissa tasoissa soi myös oma musiikkinsa, eikä sitä kierrätetä tasosta toiseen. Lopussa, kun koko laatikko ja sen puzzlet on ratkottu, alkaa melkoiset bileet musiikillisesti ja sitä toitotusta on varsin ilo kuunnella. Kaiken kaikkiaan musiikki on kaiken sen pähkäilyn lomassa todella rentouttavaa ja jopa joissain pääkopissa tunnelmallistakin.

GNOG tukee myös PSVR-laseja, eikä siis vaadi niitä kuten monet muut virtuaalilaseja tukevat pelit. Tämä on toki ehdottomasti plussaa, mutta laseja kuitenkin suosittelen erittäin lämpimästi käytettäväksi pelin kanssa, jos sellaiset kotoa löytyy.

GNOG kun omasta mielestäni yksi hauskimmista virtuaalipelikokemuksista Sonyn laitteella, joita itse olen pelannut. Jos Resident Evil 7 tarjoaa kamalinta kauhua ja Batman Arkham VR vahvaa Lepakkomiehen tuntua, tarjoaa GNOG melkeinpä sanoin kuvailematonta rauhallisuuden tunnetta varsin erikoisen maailman keskellä, joka muistuttaa joltain taideteoksen ja lastenpiirretyn sekoitukselta. GNOGin hyväksi on pakko sanoa sen verran, että kyseessä on yksi niistä peleistä, joille kuvat eivät tee oikeutta – peli on koettava itse.

Kokemus pelin parissa saa aivan uuden ulottuvuuden, kun laatikoita pääsee pyörittelemään virtuaalimaailman keskellä, samalla kun ympärillä sataa vaikkapa lunta tai vettä tai ollaan killumassa äärettömän tähtitapetin seassa korjaamassa pikku-ukkeleiden avaruusalusta.

Hintaa GNOGilla on noin viisitoista euroa – kokemuksena etenkin PSVR-lasien kanssa sanoisin pelin olevan kaiken rahan arvoinen ja varsin hauska kokemus ja lisäys omaan VR-pelien kokoelmaan.

Jos taas et laseja omista, saattaa pelin mukanaan tuoma yhdeksän tason puzzlepelailu olla kenties vähän liian lyhyttä ja kallista hupia. Pelattavia tasoja olisikin saanut olla vielä vaikkapa muutama enemmän. Kaiken kaikkiaan GNOG tarjoaa viihdettä muutamiksi tunneiksi.