Guardians Of The Galaxy on edennyt jo kolmanteen osaansa, kun Star-Lord kumppaneineen päätyy tutkimattomalle planeetalle saatuaan kakkososassa selville, että jokin mystinen hahmo pysyy vangittuna kiven sisään niin kauan, kunnes löytyy joku riittävän vastuullinen käsittelemään Eternity Forge -artifaktia.
Jos viime kerralla takautuman muodossa kerrottiin, mitä Rocketin elämässä on tapahtunut, heittää uusin episodi takautumaa ei pelkästään Star-Lordille vaan myös Gamoralle. Viimeksi mainitun takautumassa kerrotaan miksi sisarusten, Gamoran ja Nebulan välit ylipäätään menivät happamiksi ja mitä tarkalleen tapahtui. Joku kuitenkin ohjailee ja peukaloi näitä muistukuvia yrittäessään ohjata viisikkoa oikealle polulle, mutta kuka se on?
Nebulasta puheen ollen (olet varmasti jo pelannut kakkososan jos luet tätä) on tuo sininen tyttö mukana More Than A Feeling -episodissa koko sen keston ajan. Sisarusten välistä kemiaa on aidosti kiva seurata, koska hahmot on niin hyvin veistelty.
Nebula-Gamora -suhteen ruotimisen lisäksi episodin aikana tutustutaan kokonaan uuteen sympaattiseen hahmoon, joka on superempaatti-alientyttö nimeltä Mantis, joka on erittäin herkkä antenni aistimaan muiden tunnetiloja.
Siinä missä kakkososan juoni tuntui vähän laahaavan ja episodikin oli kamalan lyhyt, on kolmosessa kaikki paremmin. Ihmissuhteisiin (tai aliensuhteisiin) paneudutaan tällä kertaa paljon enemmän Nebulan ja Gamoran ansiosta ja onnistunutta huumoriakin on jälleen ensimmäisen episodin tapaan runsaammin. Episodista löytyy jopa yksi hauska hassuttelukohtauskin, joka todella antaa samalla lisää syvyyttä hahmoille ja niiden toilailuille.
Kukaan Galaksin Vartijoiden jäsenistäkään ei tällä kertaa jää paitsioon, vaan kaikki saavat sopivasti ruutuaikaa – ihme kyllä, kun ottaa huomioon, että viisikon lisäksi episodissa mukana ovat lähes koko sen keston ajan aiemmin mainittu Nebula, sekä uusi hahmo Mantis.
Käsikirjoitus pitää hyvin otteessaan ja niiden tärkeiden valintojen ja hyvin kirjoitettujen dialogien rinnalla saadaan vähän QTE-rämpytystä, jälleen pientä puzzlea rakettimoottoreiden ja skannerin kera sekä vauhdikasta toimintaa ja jännitystä alusta loppuun. Tällaisia kaikkien Guardians Of The Galaxy -episodien tulisi ollakin!
Kokonaisuutena episodi on varsin toimiva, enkä sanoisi, että siitä paljon mitään jääkään uupumaan.
Äänityöskentely on jälleen kerran kauttaaltaan hyvää työtä ja uusi hahmo, Mantis, sopii sekin sekaan erinomaisen hienosti niin olemukseltaan kuin äänensäkin osalta. 80-luvun musiikki tekee jälleen pienen cameon oikeaan aikaan, mutta ääniraidan osalta voisi pikkuhiljaa olla jo vähän vaihtelua, kun alkaa tuntua siltä, että samat biisit ovat soineet kaikissa kolmessa episodissa.
