Inversion arvostelussa
Sodan rattaat väärinpäin.
New Jerseyssä majapaikkaansa pitävä amerikkalainen pelistudio Saber Interactive tunnetaan parhaiten muutamista varsin keskinkertaisista peleistään kuten TimeShift sekä Will Rock. Näiden kahden edellä mainitun lisäksi Saber oli vastuussa Bungien klassisen räiskintäpelin, Halo Combat Evolvedin Anniversary-versiosta. Halon synttäripelijulkaisun jälkeen Saberin poppoo on palannut täysin oman projektinsa pariin, pelillä nimeltä Inversion.
Jo heti ensiminuuttien aikana paljastuu missä Inversionista on kyse ja minkälainen peli onkaan kyseessä. No, kyseessähän on (tietysti) erittäin Gears Of War -henkinen 3rd person toimintapeli, jossa räiskitään viholliset kilon paloiksi taistelukohtaus toisensa jälkeen. Gears Of War trilogian muotista rakennettuja, pelattavuudeltaan lähes identtisiä pelejä on itse asiassa vuodesta 2006 alkaen julkaistu sen verran paljon, että melkeinpä pahimpia mukailijoita tulisi omasta mielestäni jo kutsua melkeinpä klooneiksi – vieläpä ihan hyvällä omallatunnolla, vähän samaan tapaan kuin aikanaan pelialalla kohistiin Doom- ja GTA-klooneistakin.
Vaikka Inversion käyttää pelintekijöiden mukaan Saberin omaa pelimoottoria, Saber3D engineä, voisin vannoa, että kyseessä olisi ollut Epicin UE3-moottori – tai ainakin raskaasti muokattu sellainen, jonka turvin Saber on saanut oikeuden nimetä moottorin eri nimelle. Koska Saber3D on kyllä aina varpaista silmiin ja hiuksiin asti täysi Gears Of War klooni – sen verran identtiset fiilikset pelistä tulee sitä pelattaessa, toisin kuin joistain muista Gears Of Warin tapaan Unreal Engine 3:a hyödyntävistä peleistä, joiden kehittäjät ovat onnistuneet löytäneet pelille oman sielunsa ankaralla muokkauksella. Melko tuoreina esimerkkinä tällaisista mainittakoon vaikkapa Vanquish ja Binary Domain, jotka eivät liiaksi muistuta Gears Of Waria säilyttäen kuitenkin sen pelattavuuden. Onkin siis todellinen ihme, kuinka samankaltainen Inversionista on saatu “Saber3D:llä”.
Inversionissa omaksutaan 28-vuotiaan isokätisen (tosi lihaksikkaan) poliisin, Davis Russelin rooli. Hän yhdessä partnerinsa Leo Delgadon kanssa on ajelemassa pitkin kaupunkia, menossa kohti kotiansa, kun yht’äkkiä koko maailma kääntyy ylösalaisin (osittain kirjaimellisestikin) miesten kotikaupungin käytännössä tuhoutuessa heidän silmiensä alla sekunneissa ja kaduille ilmestyy kuin tyhjästä paljolti ihmisiä muistuttavia, mutta “jabbathehuttia” puhuvia, aseistettuja toisen planeetan barbaareja viattomia ihmisiä tappamaan sekä vangitsemaan orjalaitoksiinsa.
Poliisikaksikko aikoo totta kai puolustaa viattomia näiltä barbaareilta, mutta asiat menevät kuitenkin nopeasti todella huonolle tolalle. Daviksen vaimo löytyy kuolleena ja hänen nuori tyttärensä on kaapattu ? samaisen kaupunkia hajottavan uhan, Lutadoren toimesta uhrausmenoja varten. Pelin juoni on siis todella peruskauraa ja melkein suoraan sekin Gears Of Waria: suuri sota syttyy, ihmisten ja muukalaisten välille, Maa pistetään remonttiin eikä kukaan tiedä miksi. Pelissä ei edes vaivauduta selittämään millään tavalla sitä, miksi jo heti ensinäkemällä näitä vihaisia, ennenäkemättömiä avaruuden muukalaisia aletaan kutsua nimellä Lutadore.
Lutadoren invaasiosta kuitenkin alkaa Daviksen ja Leon loputtomalta tuntuva matka – taival, jossa ensin paetaan Lutadoren orjakaivoksesta ja yritetään sen jälkeen selvitä hengissä, Daviksen pitäessä koko ajan toivoa yllä siitä, että löytäisi tyttärensä vielä elossa jostain ja voisi pelastaa tämän.
Peruspelattavuudeltaan Inversion on siis hyvin, hyvin paljon Gears Of Warin kaltainen toimintaräiskyttely – ellei täysin samanlainen. Paikasta ja kohtauksesta toiseen kaksikko saa vastaansa maan alta ilmestyviä Lutadoren öriseviä, ruskeapöksyisiä joukkoja (kuulostaapa tutulta). Pelaaja voi kantaa mukanaan kerrallaan kaksi asetta sekä kranaatteja, joilla harventaa muukalaisia Maan kamaralta.
Erilaisten aseiden käytön, kuten haulikon, pistinterällä varustetun rynnäkkökiväärin sekä minigunin ohella miehet voivat erittäin tuttuun tyyliin suojautua pahimmalta tulitukselta kaikenlaisten objektien taakse painamalla ohjaimen A-nappulaa. Suojaisasta paikasta voi sitten ammuskella joko sokkona tai tarkasti tähdäten. Suojista voi myös loikata pois, joko niiden ylitse, tai sitten sivuttaisloikalla suoraan toisen, paremman ampumispaikan antavan suojan taakse.
Kun kaikki ruudun viholliset on tapettu, seuraa yleensä checkpoint-tallennus, pientä automaattisesti aktivoituvaa höpöttelyä kavereiden kanssa ja sen jälkeen jatketaan matkaa ja siinä sivussa joko potkaistaan joku – se ainoa mahdollinen – portti tai ovi auki, tai sitten toimitaan tiiminä ja autetaan partneri korkean aidan ylitse, tai yli-inhimillisen raskaan peltioven alta pitämällä ovea ylhäällä, toisen kontatessa sen alta.
Kaikki tämä on niin kamalan moneen kertaan nähtyä ja kuultua ja vaikka Saber3D näemmä mahdollistaa kaiken saman minkä UE3-teknologiakin, niin jotain muutakin pitäisi silti pelinkehittäjien ymmärtää pelilleen tehdä, sillä Inversionin ?UE3-henkisyys? ei kylläkään nosta peliä massasta edukseen yhtään millään tavalla. Ellei pidetä ?innovatiivisena? sitä, että pelaaja voi tietyssä vaiheessa peliä alkaa viskellä ympäriinsä myös autonromujakin, jotka sitten tarjoavat pelaajalle sekä tämän kumppanille dynaamisesti muodostuvaa suojaa.
Mukana roikkuvan Leon tekoäly on hyvää sorttia ja ammuskelukohtauksetkin ihan kivoja ja elokuvamaisen hektisiä paikoitellen – niin kuin kaikissa muissakin parhaissa Gears Of War-klooneissa, mutta vihollisen tekoäly on kuitenkin naurettavan keskinkertaista, koska tekoälyllä on liian lyhyt lanka kärsivällisyyden suhteen. Vihollinen tekee typeriä juoksuja ja pistää liikaa päätään ulos piilosta, liian usein ja pomppii vihollisen piipun edessä tuon tuosta. Vihollisen tasoa tosin paikataan hieman määrällä ja sillä, että Inversionissa – toisin kuin monissa muissa GoW-klooneissa – tekoälykaveri ei voi yksinpelissä tulla elvyttämään pelaajaa tämän kaatuessa, vaikka pelaaja kyllä voi aikarajan puitteissa elvyttää tekoälykaverinsa. Kun pelaaja kaatuu maahan yksinpelissä, se on silloin menoa ja sen jälkeen on vaihtoehtona vain ladata viimeisin checkpoint-tallennus (joka tosin ei ole koskaan kovin kaukana.)
Inversion ei siis eroa etenkään kontrolleiltaan millään muotoa muista saman kaavan peleistä ja jotta edes jonkinlainen pieni jippo olisi erottamassa Inversionia GOW:stä tai muista sen sielunveljistä, on peliin otettu mukaan elementti nimeltä painovoima. Saber on aiemmin tykännyt leikkiä peleissään muun muassa teemalla, kuten ajan kelaus (TimeShift-pelissä), mutta kuten kyseisessä pelissä ajan kanssa leikkiminen, on Inversionissa painovoimalla leikkiminen kamalan rajoitettua.
Jo hyvissä ajoin pelin alussa tämä tehokas poliisikaksikko saa käsiinsä näiden Lutadorien tehokasta teknologiaa, eli eräänlaiset painovoima-aseet. Näillä voidaan sitten heitellä tavaraa ympäriinsä, sekä pistää vihollisia kilon paloiksi tehokkaan paineaallon avulla. Myös vihollisten tekeminen hetkellisesti kokonaan painovoimattomiksi onnistuu, jolloin ne ovat yleensä kokonaan vailla suojaa kieppuessaan ilmassa, kuitenkin ammuskellen. Tässä olisikin ollut paljon potentiaalia varsin hienon ja omaperäisen GOW-kloonin tuottamiseksi, mutta ei ? potentiaali on hukattu samalla tapaa kuin TimeShiftissäkin ajan kulun edestakaisin kelaaminen aikanaan.
On jokseenkin typerää, että Davis pystyy kyllä nappaamaan kiviä, autoja ja muuta rojua painovoima-aseensa syleilyyn ja paiskata sitten vihollisten naamalle, mutta esimerkiksi raunioituneen ja lähes täysin tuhoutuneen talon uumenista löytyvää sohvaa tai pöytää ei sitten voikaan nostaa millään.
Kun painovoima-aseen rajoittuneisuus lyödään yhteen pelin kamalan putkimaiseen ja siten todella lineaariseen kenttäsuunnittelun kanssa saadaan aikaan rasittavan lineaariselta ja siten puuduttavalta tuntuva pelikonsepti, jossa pelinkehittäjät taluttavat pelaajaa hihnassa alusta loppuun. ?Hyppää ylös! Kiipeä alas! Kyykkyyn! Ammu! Kerää ammukset! Avaa ovi! Hyvä poika!? ? melkein kuin olisi virtuaalisen koirankoulutussession vankina. Monesti jopa kokonaan unohdin koko painovoima-aseen olemassaolon ja keskityin pelkkään räiskimiseen sen sijaan. Vasta sitten, kun eteen tuli kohta, jossa oli pakko käyttää painovoima-asetta, toteutin annetun käskyn. Inversionin yksinpeli on kolmentoista luvun pituinen ja jakautuu sen verran pienempiin osiin, että yksinpelikampanja tuntuu juuri sopivan pituiselta – ei liian lyhyeltä, mutta ei ylivenytetyltäkään.
Toisaalta kampanjan sopiva pituus ei kuitenkaan estä tylsistymästä pelin parissa, mikäli on jo aiemmin ehtinyt kokea kaikki gearsowarit sekä sen lähimmät sielunveljet – vaihteluun kun ei yksinkertaisesti riitä hieman erilaiset hahmot ja miljööt, etenkään jos pelistä vielä kaiken lisäksi tyystin puuttuu co-op pelaamisen mahdollisuus! Tätä ei ole mahdollista harrastaa kaverin kanssa samalla sohvalla, eikä edes Liven kauttakaan! Mitä järkeä oli jättää tämänkaltainen, varsin suosittu tapa pelata kokonaan pois?
Miljöistä puheen ollen pelissä on myös läsnä yksi Epicin toimintapelien perisynti: grafiikka, vaikka toimivaa onkin, on kamalan harmaa tai ruskeasävytteistä. Toki ymmärtäähän sen, että kun liikutaan betoniviidakon keskellä tai muuten vain tuhoutuneen maaston keskellä, on väritys varmasti sen oloista, mutta silti – eikö näissä kukaan enää keksi mielikuvituksellisempaa väriskaalaa peleihinsä?
Ääninäyttely poliisikaksikon välillä on toimivaa, mutta mitään suuria tunteita ei Daviksen tyttären etsiminen tunnu kummallekaan tuottavan. Viholliset sen sijaan – jostain kumman syystä – puhuvat puoliksi muka-huonoa englantia tai sitten örähtelevät sitä ?jabbatehutt-kieltä?. Mitä logiikkaan tulee, sitä vihollishahmoissa ei ole. Musiikki sen sijaan ei ole mitenkään muistettavaa ja hukkuu muutenkin kaiken toiminnan keskelle.
Kokonaisuutena Inversion on kamalan väsynyt ja kulunut konsepti, vaikka kontrollit ja yleinen ohjattavuus ovatkin tasoa erittäin hyvät. Ajoittainen painovoimattomuushetket sekä painovoima-aseella leikkiminen eivät pelasta lineaarista yksinpeliä riittävällä tasolla, jotta sen pelaaminen olisi oikeasti mielenkiintoinen ja mukaansa vangitsevaa.
Jos ja kun yksinpeli on kahlattu, voi se kahlata uudelleen lävitse vain Livestä löytyvässä co-op pelissä. Tässä kohtaa on pakko ihmetellä, että jos kerran kaikki kopioidaan Gears Of Warista grafiikan ankeaa väriskaalaa myöten, niin miksi Inversionista ei löydy sitä paikallista co-op pelitilaa, kuten jo aiemmin totesinkin?
Inversionin loppuosa moninpelistä koostuu pääasiassa erittäin tutuista moninpelimuodoista, joka jo pelkästään saa miettivälle kannalle: miksi pelata Inversionin moninpeliversioita tutuista pelimuodoista, kun Gears Of War 3:n moninpeliservereiltä löytyy kasoittain enemmän pelaajia ja vieläpä tismalleen samalla, hyvällä pelattavuudella varustettuna.
Inversion pitää sisällään kahdeksan erilaista pelimuotoa, mutta niistä neljä on tuttuja ties kuinka monesta pelistä. Mukana on muun muassa deathmatch, team deathmatch sekä hourglass, joka on käytännössä vain team king of the hill eri nimellä. Näiden ohella pelistä löytyy pelimuoto nimeltä survival, joka on ? yllätys, yllätys ? kuin Gears Of Warin koukuttava horde mode, jossa maksimissaan neljä ihmispelaajaa liittoutuu keskenään taistellakseen loputtomia ja alati kovenevia vihollisaaltoja vastaan.. Inversionin pelimuodoista vain kolme on oikeastaan jollain tapaa kiinnostavia ja edes vähän erilaisia muista kilpailijoistaan, ihan siitä syystä, että näissä kolmessa hyödynnetään pelin painovoimaominaisuutta.
Harmi kyllä, vaikka Inversion julkaistiin Euroopassa 13. päivä edellistä kuuta, ei Livestä löydy ketään peliä pelaamasta. Matchmakingin kautta pelin saaminen kestää ikuisuuden. Yhden kerran onnistuin saamaan pelisession, kun olin jättänyt matchmaking-ruudun pyörimään itsekseen mentyäni keittämään kahvia. Pelaajia pelissä oli itseni lisäksi kuitenkin vain tasan yksi kappale. Ja sekin poistui pelistä, kun olin onnistunut (kerrankin) saamaan itselleni kaksi ensimmäistä tappoa.
Pelissä tuntui muutenkin olevan jonkinlainen bugi, sillä pelistä lähteneet pelaajat jäivät kuitenkin näkymään pelaajalistoille, vaikka ruudulle ilmestyikin teksti “pelaaja X on poistunut pelistä.” Sen verran mitä moninpeliä pääsin kokeilemaan toimi se hyvin ja ilman viivettä (yhtä vastaan) ja kivana yksityiskohtana kartoista löyty alueita, joissa voi seikkailla vailla painovoimaa – tämä antaa uudenlaisen elementin taistelemisen – tai antaisi, jos pelaajia olisi.
Ilmeisesti kaikki muut ovat tajunneet Inversionin liiallisen GOW-klooniuden, kiertäneet sen kaukaa ja jatkaneet tyytyväisinä muiden samankaltaisten ja parempien pelien pelaamista. Jos etsit hyvää ja koukuttavaa Inversion-henkistä moninpelaamista, käännyt Gears Of War 3:n pariin, sillä sieltä löytyy niin pelaajat kuin laadukasta pelaamistakin.
Kokonaisuutena Inversion on – tai itse asiassa ei ole täysin huono peli, mutta jos olet kahlannut läpi niin moneen kertaan tämän arvostelunkin aikana mainitut Gears Of Warit ja lisäksi kenties Binary Domainin, Dark Voidin tai mitä UE3-pelejä ikinä mieleesi tuleekaan, niin Inversion ei tarjoa yhtään mitään, minkä takia sitä kannattaisi hankkia, ellei tönkkö ja ohukainen tarina sitten kiinnosta. Jos taas UE3-pelit ja niiden samankaltainen pelattavuus ja suojautumismekanismi ovat sinulle jotain aivan uutta ja ennen kokematonta, voit mielessäsi antaa pelille tähden tai ainakin puolikkaan lisää pisteitä ja ainakin testata Inversionin demoa.