Universumit törmäävät yhteen jo neljättä kertaa, kun uusin Marvel Vs. Capcom -sarjan peli, Infinite täräyttää luuvitosella eetteriin.
Capcomin ja Marvelin hahmot kohtaavat jälleen kerran yhteisen, molempia maailmoja uhkaavan tekijän, mikä on tietysti yhteistuumin kukistettava. Kuten Marvelin elokuvassa Civil War, myös hyvikset suuttuvat joskus toisilleen ja pieksevät kaverinsa. Samaten on asianlaita Infinitessä – vaikka suurin osa ajasta piestään niitä oikeita vihollisia, on välillä otettava mittaa myös bestiksestäkin.
Marvel Vs. Capcom: Infinite -pelissä uhkaajana toimii Ultronin (elokuva Age Of Ultron) ja Sigman fuusio, omaperäisesti nimetty Ultron Sigma. Tuo lähes kaikkivoimainen ja vain sähköiskuille altis peltiheikki hamuaa itselleen Ikuisuuskiviä, joita on kuusi kappaletta. Marvel-Capcom -possen on tietysti hankittava kivet hyviksien käsiin ennen kuin pahoja tapahtuu.
Sisällöltään Marvel Vs. Capcom: Infinite tarjoaa pelattavaksi story, battle, mission- ja trainingmoodit. Trainingissa voi hioa omaa pelaamistaan, kun taas battlen takaa löytyy arcademoodin lisäksi matsaamisvaihdoehdot kahdelle pelaajalle, tietokonetta vastaan sekä onlinemättäminen. Arcademoodi on Marvel Vs. Capcom 3 -pelistä tuttuun tapaan vain kuuden tappelun mittainen ja jokseenkin pettymys kokonaisuutena.
Mission taas pitää sisällään jokaiselle pelin kolmellekymmenelle hahmolle kymmenen vaikeammaksi muuttuvaa ”tehtävää”, jotka oikeasti käytännössä tarkoittavat pelkästään tylsää erikoisliikkeiden taitamista ja toteuttamista pelin käskyjen mukaan. Mitä suurempi tehtävänumero, sitä masokistisempi ja pidempi on nappulakombo, joka pitää ruudulle naputella. Tällaisia toki löytyy lähes jokaisesta tappelupelistä, mutta jonkinlainen oikea tehtäväpohjainen meininki olisi tuonut kunnolla lisää pelattavaa. Missioiden pelaaminen onkin oikeastaan vain niille, jotka haluavat oppia ihan kaiken hahmoista.
Tarinamoodissa väännetään Ultronin kanssa ja yritetään hankkia niitä Ikuisuuskiviä takaisin. Tunnettuun tapaan juonelliset tarinat tappelupeleissä eivät ole yleensä olleet niitä suurimpia hehkutuksien aiheita, vasta kuin hiljattain, esimerkiksi Injustice -sarjan myötä.
Marvel Vs. Capcom: Infinite -pelin tarinan parissa viihtyy yllättävän mukavasti ja näyttävästi tehdyt välianimaatiota tarjoavat jotain silmänruokaa matsaamisen välille. Ainoastaan jatkuvat lataustauot matsien, välianimaatioiden ja matsien välillä vähän katkovat tarinan saumatonta fiilistä.
Välillä tarinassa hakataan Ultronin peltikätyreitä, kun taas välillä piestään niitä eri mieltä asioista olevia liittolaiskavereita ja perehdytetään ne nyrkeillä tilanteen tasalle. Ystävähahmojen ohella hyvä tekosyy on piestä niitä oikeita pahishahmoja, joita mukana muutama on. Olisin laittanut pelivideon yhteyteen hieman videokuvaa myös tästä tarinamoodista, mutta tarinamoodin kuvaaminen on PS4:n omalla nauhoitusominaisuudella pelissä estetty.
Hahmoista puheen ollen, peli tuntuu noudattelevan pelisarjan linjausta mukana olevan hahmomäärän suhteen. MvsC 2 -pelissä hahmoja oli huimat 56 kappaletta, MvsC 3 – Fate Of Two Worlds piti sisällään enää vain 32 ja nyt niitä on mukana se 30, viisitoista hahmoa kummastakin leiristä. Sarjalle täysin uusia tuttavuuksia on mukana vain viisi – kolme Marvelilta ja kaksi Capcomilta.
Pelin valikoista löytyy menu PSN Storelle ja sieltä voi ostaa kausipassia ja senhän tietää mihin se johtaa – lisähahmoja on tulossa maksullisen DLC:n muodossa ja ainakin Black Widow, Venom, Monster Hunter, Sigma sekä Wintersoldier ovat tällaisia. Sääli, että Capcom on sortunut tähän.
Kolmisenkymmentä hahmoa ei sinänsä olisi välttämättä paha, mutta kun se tarjolla oleva valikoima olisi voinut olla vähän kirjavampikin.
Luonnollisestikaan jokaiseen inkarnaatioon ei kannata työntää samoja hahmoja, mutta sopii ihmetellä, miksi Marvel Vs. Capcom: Infinitessä on esimerkiksi jopa neljä hahmoa Guardians Of The Galaxy -universumista? Olisiko elokuvien suosio kenties painostanut tähän… Uusi tuttavuus Mega Man X on hänkin saanut mukaansa aiemminkin nähdyn kaverinsa ja omasta mielestäni vähän tylsän Zeron.
Spider-Man, Hulk ja Iron Man ovat totta kai sellaisia kestosuosikkeja, jotka on aina hyvä olla mukana sarjan peleissä, mutta onko pakko tunkea mukaan jälleen lähes koko Avengers-tiimi? Doctor Strange oli hyvä tuoda takaisin julkaistun elokuvan myötä.
Muita superhyviksiä ovat muun muassa edellisessäkin pelissä nähty Thor, mutta myös Hawkeye sekä GhostRider. Nämäkin kaksi viimeksi mainittua hahmoa ovat tosin olleet mukana jo aiemmin, mikäli satuit aikoinaan ostamaan MvsC 3:n päivitetyn version, Ultimate Marvel vs. Capcom 3:n, joka lisäsi päälle kymmenen uutta hahmoa peliin.
Street Fighter -sarjan on edustettuna kahdella hahmolla ja Resident Evil niin ikään kahdella, Nemesiksellä ja Chris Redfieldillä. Bionic Commandon Spencer on mukana edellispelin tapaan.
Kokonaisuutena olisin toivonut ainakin vähän enemmän kirjavuutta hahmovalikoimaan, jos ei Capcomin osalta niin Marvelin ainakin – hahmoja kuitenkin riittäisi.
Nyt kun hahmot on käsitelty pois alta, voidaan jatkaa pelimekaniikan ja sisällön purkamista. Parhautta offline-tilassa ovat siis ihan mukaansatempaava tarinamoodi, mutta myös totta kai aina kahden pelaajan mättäminenkin kaverin kanssa maistuu. Tietokonetta vastaan matsaaminen medium-tasolla on oikeastaan aika lailla juuri sopivaa, siinä mielessä, että armoa et juurikaan saa, mutta jos osaat pelata hyvin, pärjäät hyvin. Easy ja very easy ovat liian helppoja ja hardilla tulee vain itku jos medium ei ole täysin hallussa.
Nettipeliäkin tulin kokeilleeksi, mutta peliseuraa oli melko vaikea löytää. Myönnettäköön, että peli on vielä melko uunituore tapaus, mutta silti kuitenkin leaderboardseilla näkyy sen verran nimiä, että luulisi pelikavereitakin löytyvän. Onnistuin lopulta löytämään yhden kaverin beginners league -valikon takaa, mutta kyllä se turpasauna oli jotain aivan muuta kuin aloittelijatasoa, jollaisena itse sinne menin. Pelasin muutaman ottelun ja hävisin molemmat, pelikaveri lähti pois ja peli antoi mahdollisuuden etsiä toisen uuden pelaajan samoilla kriteereillä.
Peliseuraa löytyi, mutta vasta hahmojen valitsemisessa kävi ilmi, että vastassa olisikin sama pelaaja kuin aiemmin. Hahmonvalintavalikosta et voikaan sitten enää peruuttaa takaisin matchmaking -ruutuun. Jos suljet koko pelin ja käynnistät uudelleen (kuten itse tulin kokeilleeksi) peli ilmoittaa uudelleen käynnistyksen jälkeen heti päävalikossa, että tiedossa on sanktiota. On hienoa, että Capcom rankaisee ragequittaajia, mutta tätä ominaisuutta ja peliseuran hakuakin voisi vähän hioa – jos uutta peliseuraa ei löydy, älkää laittako väkisin pelaamaan uudelleen sen huippupieksijän kanssa. Kokonaisuutena moninpeli toimii hyvin ja pätkimättä, mutta peliseuraa tuntuu olevan vaikea löytää.
Marvel Vs. Capcom: Infinite tarjoaakin tappelupelin, joka kuuden vuoden tauon jälkeen vyöryttää jälleen Capcomin ja Marvelin sankarit ja antisankarit ruudulle pieksemään toisiaan. Visuaalisesti peli näyttää hyvältä ja cel-shading 2D-grafiikasta on siirrytty kokonaisvaltaiseen 3D-grafiikkaan, mikä mielestäni toimii erinomaisen hienosti ja hahmot näyttävät varsin hyviltä. Erilaisia liikkeitä ja liikesarjoja on paljon ja kontrollit ovat toimivaa sorttia, joskin edelleen se ruutu menee pahimmillaan etenkin Ikuisuuskivien aktivointien myötä sellaiseksi valoshowksi, että vähempikin riittäisi – aina kun ei meinaa nähdä kunnolla eteensä.
Hahmovalikoima ei ole aivan edellisen pelin tasoa lukumäärältään eikä miehitykseltäänkään ja DLC-pelleily on silkkaa typeryyttä. Tarinamoodia pelaa mielenkiinnolla, mutta pidemmän päälle vastuu viihtymisestä jää paikallisen kaksinpelin harteille, jollei matchmakingia hiota ja pelaajia linjoille ala ilmaantua enemmän.
