Michael Jackson - The Experience HD arvostelussa

Vuonna 2010 usealle alustalle julkaistu, Michael Jackson – The Experience, sai pelikriitikoilta paikoin kylmää kyytiä, mutta julkaisijan näkökulmasta 3,5 miljoonaa maksavaa asiakasta ei voi olla väärässä. Ei siis mikään ihme, että Jacko-brändätty tanhupeli kääntyi tuhannen ja yhden alkuperäisalustansa ohella myös Sonyn uutukaiselle PlayStation Vitalle. Koska käsikonsolit eivät perusolemukseltaan sovellu kovinkaan hyvin tanssimiseen, on Vita-käännöksen esikuvaksi valittu aiemmin iPadilla ja Nintendo 3DS:llä nähty rytmipeliversio, jossa koko kehon sijaan tanssahtelevat vain sormet.

Michael Jackson – The Experiencen HD:n perusidea on äärimmäisen yksinkertainen. Kyseessä on musiikin ja kosketusnäytön varaan rakennettu refleksipeli, jossa pelaaja piirtelee sormillaan erilaisia kuvioita rytmin sekä ruudulle putkahtelevien ohjeiden mukaisesti. Viiva ylös, viiva alas, pari naputusta ja kieppi – ruudulla häärivä virtuaali-Michael jatkaa tanssiaan vaikka homma menisi pieleenkin, mutta mitä selkeämmät kuviot ja tarkempi ajoitus, sitä vuolaammin peliltä irtoaa pisteitä ja kehuja. Välillä otetaan happea katsellen lyhyitä MJ:n musiikkivideoita jäljitteleviä animaatiopätkiä ja käväistään vetämässä omat koreografiat freestyle-osiossa. Sitten taas hetki tuttua kuvioleikkiä. Lopussa lasketaan pisteet ja kerätään palkinnot.
Pelin idea on niin pelkistetty, että se on ensi kuulemalta helppo kuitata huonoksi vitsiksi, enkä epäile hetkeäkään, etteikö The Experience HD olisi ilman Jacko-lisenssiä päätynyt Ubisoftillakin hyllytettyjen konseptien ö-mappiin. Todellisuus on kuitenkin ennakkoluuloja ihmeellisempää, sillä Vitan näppäily Jacksonin tuttuakin tutumpien hittien tahtiin herättää hyvin alkukantaista mielihyvää. Touhu on kuin rummuttaisi pöytää hyvän biisin mukana, mutta ainoastaan tavoitteellisempaa ja palkitsevampaa. Sormikoreografiat on saatu tuntumaan paitsi luonnollisilta, myös Michaelin tanssiliikkeisiin istuvilta ja eri vaikeustasotkin on viilattu kohdilleen. Harmaita hiuksia aiheuttavat ainoastaan kahdella kädellä piirrettävät liikkeet; peukaloiden nivelet eivät taivu rustaamaan oikeanlaisia kuvioita, enkä oikein vieläkään tiedä, kuinka Vitaa tulisi pitää kädessään jos haluaa käyttää etusormiaan. Laitteen asettelu pöydälle ratkoo ongelmaa osin, mutta tällöin ainakin omat tumppuni tuppasivat peittämään suurimman osan näytöstä, tehden pelaamisesta muutoin hankalaa.

Homma ei tietenkään toimisi edes näin hyvin millä tahansa biiseillä, vaan osansa The Experiencen viehätyksestä tuovat Jacksonin legendaariset hitit. Olipa miekkosen mielenterveydestä mitä mieltä tahansa, on vaikea lähteä kiistämään etteivätkö Smooth Criminalin, Badin, Billie Jeanin, tai Beat It:n kaltaiset poppihelmet herättäisi itse kunkin mielessä positiivisia viboja. Jos ei muuten, niin ainakin nostalgian kautta. Valitettavasti biisilista on suppeahko – vain 15 kappaleen mittainen – ja joukkoon on mahtunut myös joitain selkeitä täytepaloja, kuten Speed Demon tai Hollywood Tonight. Tämä olisi hyväksyttävämpää, ellei joukosta puuttuisi myös aivan ilmeisiä hittejä. Missä luuraavat esimerkiksi Earth Song tai They Don?t Care About Us?

Kompurointia tapahtuu myös muun sisällön määrässä. Biisin mittaisten pikapelien ja niistä saatavien meriittien ohella pelistä ei oikein löydy kunnollisia kannustimia, jotka pitäisivät pelaajan pihdeissään parin illan mittaista alkuinnostusta pidempään. Missä ovat uramoodi, palkintoina aukeavat musiikkivideot tai vaikkapa Michael Jackson -aiheinen triviatieto? Ahkerankin pelaajan käy tyytyminen Vitan trophy-palkintoihin, virtuaali-Michaelin vaihtoehtoisiin esiintymisasuihin sekä On Demand Performanceen – varsinaisen pääpelin passiiviseen serkkuun, josta on poistettu pelaaminen. Pelillistä lisäsisältöä tarjoavat ainoastaan Freestyle Legend -vapaapelimoodi sekä paikallisverkkoon rajoitettu ad-hoc -moninpeli.
Tuotannollisilta arvoiltaan Michael Jackson – The Experience ei vakuuta. Peli on graafiselta ulosanniltaan pelkistetty – suorastaan ruma – eikä pelin keskipisteenä häärivä Michael liiku läheskään edesmenneen esikuvansa sulavuudella. Pahimpana kauneusvirheenä irvistävät kuitenkin biisien väliin heitetyt animaatiopätkät, jotka ovat pelkkiä amatöörimäisiä tietokoneversioita aidoista videoista. En osaa sanoa kumpi niissä häiritsee enemmän: hahmojen tönkkö liikehdintä vaiko videon armoton nykiminen. Lopputulos olisi hyötynyt pienestä optimoinnista ja korvaamalla vahanukkemaiset renderöinnit vaikka ihan aidoilla otoksilla.

Kaikkiaan Michael Jackson – The Experience HD:stä jää sellainen olo, ettei se hyödynnä kaikkea potentiaaliaan. Perus peli-ideassa ja sen toteutuksessa ei ole isommin vikaa, mutta kapea biisilista ja muun relevantin sisällön lähes täydellinen puuttuminen tekee siitä hieman hankalahkon suositeltavan jopa Michael Jackson -faneille. Lienee vain ajan kysymys, kunnes The Experience HD:ta alkaa löytyä pelikauppojen alelaareista. Sieltä se kannattaa mukaan poimiakin.