Mortal Kombat arvostelussa

Ah, kukapa muistaa vielä 90-luvun alkupuolen? Se oli hienoa aikaa, jolloin prosessorien kellotaajuudet laskettiin vielä kymmenissä megahertseissä, digitoidut kuvat edustivat maailman kahdeksatta ihmettä ja tappelupeleissäkin oli vain kaksi ulottuvuutta. Tällaisista olosuhteista kumpusi suorastaan videopeliväkivallan synonyymiksi muodostunut Mortal Kombat, joka teki taannoin vakuuttavan comebackin modernien beat ?em upien joukkoon. Osansa sarjan paluuhuumasta saa nyt Sonyn puolituore käsikonsoli, PlayStation Vita.

Jos taannoinen Mortal Kombat meni jostain syystä ohi, niin tehdään yksi asia selväksi heti kättelyssä: kyseessä on ylivoimaisesti viime vuosien paras tappelupeli. Se onnistui pukemaan menneisyyden kullatut muistot moderniin kuosiin tyylillä. Laajahkoon pakettiin mahtui mm. mukaansa tempaava juonimoodi, mielikuvituksellinen setti minipelejä sekä tietenkin mehukasta perusmättöä – neljän taistelijan tag-otteluina ja ilman. Yllättävintä Mortal Kombatissa oli kuitenkin itse pelattavuus, jolta osin se muistutti hyvin paljon 90-lukulaisia edeltäjiään. Sen sijaan, että tekijät olisivat hypänneet modernien tappelupelien kelkkaan hengästyttävän pitkillä lyöntisarjoilla, rakentui tappelu yksittäisille iskuille, helposti opittaville erikoisliikkeille ja hyville ajoituksille. Nykypäivän japanilaisiin serkkuihinsa verrattuna Mortal Kombatin uusi tuleminen tuntui verkkaiselta ja taktiselta kuin shakki.
Vitan Mortal Kombat on pöytäkonsoliversion suora johdannainen. Se toistaa uskollisesti esikuvansa temput ja näyttää sekä kuulostaa suurin piirtein samalta. Suurimpana erona, siitä uupuu yhdellä koneella pelattava kaksinpeli, jota kompensoidaan 150 älyvapaalla, mutta opettavaisella Bonus Challenge Tower -haasteella. Idea on sama kuin alkuperäispelin Challenge Towerissa, eli pelaajalle heitetään jokin tappelua muistuttava tehtävä tai minipeli, josta pitää selvitä annetuin reunaehdoin. ?Voita taistelu pyyhkien samalla ruutua sumentavat veritahrat?, ?pilko lentävät vihannekset, mutta torju kranaatit?, ?päihitä vihollisesi torjuen raketteja? ja niin edelleen. Erona on ainoastaan se, että Bonus Challenge Towerissa hyödynnetään Vitan erityisominaisuuksia, kuten kosketusnäyttöä tai kallistussensoreita. Tuoretta varsinaista minipelitarjontaa edustavat hieman Fruit Ninjaa -muistuttava Test Your Slice, jossa pilkotaan lenteleviä ruumiinosia sekä tasapainopeli, Test Your Balance. Kummastakin löytyy useita variaatioita eri vaikeusasteilla.

Mortal Kombatin Vita-käännös on tuonut tullessaan myös pienempiä päivityksiä. Yksi tervetulleimmista on mahdollisuus suorittaa pelin legendaariset lopetusliikkeet, ns. fatalityt, Vitan kosketusnäyttöä käyttäen. Ristiohjaimen näppäilyt korvataan pyyhkäisyillä, mikä istui ainakin omiin rähmäkäpäliini alkuperäisratkaisua luontevammin. Myös hahmokaartia on paisutettu. Mukana ovat aiemmin maksullisissa DLC-paketeissa esiintyneet, Skarlet, Kenshi, Rain, sekä Elm Streetin painajaismies, Freddy Krueger. Genrelle vakiintuneesta cameo-esiintymisestä vastaa tällä kertaa jo PS3:n Mortal Kombatissa nähty sodan jumala, Kratos.

Muilta osin kokemus onkin sitten pysynyt suurin piirtein ennallaan. Pelin sieluna toimii yhä näppärä juonimoodi, joka paitsi tarjoaa paitsi eheän ja viihdyttävän tarinan, valottaa lähes kaikkien pelin keskeisten hahmojen taustoja. Juoni on arvatenkin höttöä, mutta mitäpä muuta sitä Mortal Kombatilta odottaisikaan. Uudelleenpeluuarvoa tuovat astetta geneerisemmät Ladder ja Tag Ladder -moodit, joissa luovitaan läpi kymmenen matsin, mahdollisimman nopeasti ja pisteitä maksimoiden. Moninpelipuoli rajoittuu luonnollisista syistä pelkkään nettipeliin sekä paikallisverkon AD-HOC -moodiin. Tarjonta koostuu genren standardiksi muodostuneista avoimista, yksityisistä sekä rankatuista otteluista. Homma toimii teknisesti ja pelaajiakin tuntuisi löytyvän. Ilahduttavana bonuksena, kuluttajien jälleenmyyntioikeutta nakertava Online Pass on saanut Vita-versiosta kenkää.
Mikäli Mortal Kombatista pitäisi kaivaa jokin huono puoli, niin se on rehellisesti sanoen melko ruma peli. Kulmikkaat hahmot ja niitä peittävät puuroiset tekstuurit eivät kestä lähempää tarkastelua, eikä taustoissakaan ole kehumista. Pelintekijöiden ykkösprioriteettina on ilmeisesti ollut pehmeä ruudunpäivitysnopeus, sillä rumuutta kompensoidaan jopa 60 kuvan sekuntivauhtia rullaavalla grafiikalla. Synninpäästöä on turha silti odottaa, sillä Vitan Virtua Tennis 4 saavutti saman ilman silmään pistäviä visuaalisia kompromisseja.

Karu ulkoasu pois lukien, Mortal Kombatin Vita-versiosta on todella vaikea löytää vikoja. Peruspelattavuus on liki täydellinen sekoitus uutta ja vanhaa, Bonus Challenge Towerin tuomat haasteet pitävät otteessaan illasta toiseen ja pelaamisen myötä aukeavien konseptikuvien ynnä muun bonustauhkan keräily työllistää viikoiksi. Sisältöä on niin paljon, ettei edes yhdellä koneella pelattavan moninpelin puute tunnu kovin häiritsevältä. Kaiken lisäksi tekijät ovat onnistuneet kaappaamaan täydellisesti alkuperäispelien korostetun väkivaltaisen, mutta humoristisen tunnelman. Illanistujaispeliä etsivät saattavat löytää rahoilleen vieläkin parempaa vastinetta taannoin pöytäkonsoleille julkaistusta Komplete Editionista. Mortal Kombat on kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellinen tappelupeli, että sitä voi suositella suorin naamoin mille alustalle tahansa.