Arvostellut: Mikko Kosonen, 12.kesäkuu 2019

Peliarvostelu

Mortal Kombat 11

Pelin nimi: Mortal Kombat 11
Alusta: Xbox One
Kehittäjä/Julkaisija: NetherRealm Studios/WB Games
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1-8 pelaajaa/Verkossa
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Mortal Kombat 11 kansikuva

Mortal Kombat -pelisarja tekee jälleen paluun neljän vuoden tauon jälkeen. Varsin maittavaksi (onnistuneeksi) sivuttain scrollaavaksi 3D-peliksi muovattu Mortal Kombat 9 oli aikoinaan askel oikeaan suuntaan. Mortal Kombat X vei tätä vielä, pidemmälle, joskin rahastuksen makua oli saatu mukaan mikromaksuilla sekä pelistä puuttuneilla oleellisilla hahmoilla, jotka myöhemmin myytiin DLC-paketteina. Pelille kuitenkin sai ja saa hyvääkin DLC-settiä, kuten Predatorin, Alienin, Jason Vorheesin sekä Leatherfacen. Se ”oikea” täydellinen versio pelistä julkaistiin myöhemmin nimellä Mortal Kombat XL.

Nyt jatketaan eteenpäin ja numerot ovat vaihtuneet jälleen tavallisiin. Mortal Kombat 11 on erittäin nautinnollinen paketti sekin. Muutaman aiemman pelin tapaan myös uusimmasta MK-pelistä löytyy jälleen kerran tarinamoodikin. Allekirjoittanut saattaa kuulua kenties niihin harvoihin, mutta en ole oikeastaan Mortal Kombatin torneja lukuun ottamatta nähnyt koskaan mitään mieltä tappelupelien yksinkertaisessa pelaaja Vs. CPU -matseissa.

Onneksi Mortal Kombat 11 pitääkin sisällään varsin hyvin otteessaan pitävän tarinamoodin, joiden luonti alkaa NetherRealm Studiosilta muutaman MK-tarinapelin sekä Injustice-mätön jälkeen hioutua yhä vain paremmaksi.

Tarkoituksella turpaan

Tarina jatkaa jotakuinkin Mortal Kombat X:n tarinaa, mutta en kokenut tarvitsevani pohjalle X:n tarinaa jäätyäni siltä paitsi. Earthrealm, Netherrealm ja Outworld ovat jälleen turpakäräjillä, kun valtakahina eskaloituu pahemmaksi. Tarinan alkaessa vanhempi jumala Shinnok kohtaa loppunsa, mutta tämäpä ei käy päinsä ”Ajan Virran” hallitsijalle, Kronikalle (Shinnokin äiskä) ja niinpä hän päättää kimpaantuneena laittaa aikajanat uusiksi, samalla kun Raiden päättää liittyä hyvisten puolelle Earthrealmia suojelemaan. Tarinan lomassa nähdään myös muun muassa klassinen hirmuhallitsija Shao Kahn sekä tämän kilpailija Kotal Kahn.

Kekseliäästi tarinan parrasvaloissa rymyävät aluksi vain ikääntyneet ja jälkikasvuakin saaneet Earhrealmin tappelijat. Hahmoihin on saatu puhallettua mukavasti syvyyttä ja persoonaa – hahmojen edesottamuksia ja niitä seuraavia välipätkiä odottaa mielellään. Myöhemmin, aikajanojen sekoittuessa, nähdään samassa välipätkässä, kuin tappeluissakin toisiaan vastaan muun muassa harmaantunut Johnny Cage sekä tämän nuori 90-luvun versio.

Kaikkiaan kaksitoista lukua ja kokonaispakettina mukavat 49 taistelua sisältävän tarinan lopussa mätetään hieman haastavamman Kronikan kanssa, mutta ainakin medium-tasolla pelatessa tarinalle sai sopivan haasteen. Tarinaherkutteluun on kaksi erilaista loppupätkää. Tarinamoodissa tappelu Kronikan kanssa tapahtuu aina samalla hahmolla, mutta mikäli mielii tietää, miten oman suosikkihahmon elämä muuttui tämän ollessa Kronikan kukistaja, voi ”hahmoloppuja” availla pelaamalla klassista tornimoodia eri hahmoilla. Jokaiselle hahmolle on oma erilainen ja usein hauskakin loppupätkänsä, joten tornimoodinkin useampaan läpipelailuun tulee lisämotivaatiota.

Tornien purkua

Tarinamoodin ohella päävalikosta löytyvän konquer-valikon alta löytyy siis tornipelitila, joka käsittää viisi erilaista tornia. Helpoin on viiden vastustajan torni ja pisin tällainen on kahdentoista vastustajan torni. Muita tornivaihtoehtoja ovat loputon (niin kauan kuin pärjää) sekä 25 vastustajaa sisältävä ja samoilla täydentymättömillä energioilla pelattava torni. Klassikkotornien ohella mukana on towers of time -tornitila. Kyseisessä tornimoodissa asiat ovat vähän haastavampia, kun välillä pitää pelata useampi torni ketjuun, tai pärjätä erilaisten ikävien muuttujien kanssa, jotka on asetettu tietokonevastustajan hyväksi. Esimerkkinä tietynlainen isku viholliselta saattaa viedä pelaajan energiaa, antaen sen vastapuolelle. Tätä varten peliin on suunniteltu erilaisia kertakäyttöisiä ja matseihin aktivoitavia power uppeja, joilla voidaan parhaimmillaan nollata jonkin ikävän muuttujan vaikutus.

Jokseenkin hölmöltä tuntui se, että pelatessani erästä tornia yhteys Mortal Kombatin serveriin katkesi. Oma nettiyhteys sekä Live-yhteys olivat toiminnassa, mutta koska MK 11 -serveriin ei yhtäkkiä saatukaan enää yhteyttä, päätti peli sillä sekunnilla lopettaa tornin, jota olin jo vaivalla pelannut yli kymmenen matsia. Errorin jälkeen peli ei päästänyt pelaamaan tornimatseja lainkaan, vaan koko peli piti sulkea. Yksinpelitilat voisi jättää kokonaan pois onlinevaatimuksien listalta, jotta tällaista ei tapahtuisi, kiitos.

Fight-valikon alta löytyy paikallinen kaksinpeli, paikallinen turnaustila, nettipeli sekä AI battle -moodi. Sohvakaksinpeli on aina yhtä hauskaa, klassista hupia. Nettipelikin toimi aika pitkälti mutkattomasti (välillä pientä lagia) ja onnistuin löytämään pelikerroilleni kutakuinkin samantasoista peliseuraakin, mikä oli erittäin hyvä asia. Turpaan ei tullut ainakaan aina liian ylivoimaiselta vastahepulta. Nettipelissä on tarjolla ranked-peliä kuin kasuaaliakin sekä pidempikestoisempi variaatio last man standing.

AI Battlessa valitaan oma hyökkäys -ja puolustustiimi, jotka halutaan lähettää muita pelaajia vastaan taistelemaan. AI-ukkelit sitten tappelevat simuloidusti ruudulla ja tätä voi katsoa normaalinopeudella tai supernopeutettunakin. Oman possen voitosta kertyy toki palkintosälää.

Pelissä kun ihan kaikesta matsaamisesta (jopa niistä tekoälybattleista) palkitaan sielunpaloilla, sydämillä, aikakristalleilla kuin kolikoillakin. Kaikkea muuta saa kohtuudella paitsi aikakristalleja, joiden kanssa peli kitsastelee ihan tahallaan, palkiten silloin tällöin muutamilla kristalleilla. Pelaaja pakotetaan grindaamaan kristalleja. Kappas, pelin kauppapaikalta saakin ostaa kristalleja oikealla rahalla viiden euron hintaisista pikkupaketeista lähtien. Kallein, 39 euroa maksava paketti antaa pelaajalle vajaat 7000 kristallia. Typeryyden huipentuma.

Viimeksi mainituilla voidaan availla eri hintaisia kirstuja aiempien pelien tapaan isohkossa kryptassa. Avaaminen tuottaa aiemmin mainittujen power uppien ohella kosmeettista sälää, joita voidaan valikoida pelin kustomize-tilassa. Löydetyt erilaiset hahmoskinit voidaan kuitenkin avata käyttöön vasta niitä kitsasteltavia aikakristalleja pulittamalla pelin tavarakaupassa, jossa saatavilla olevat tavarat vaihtuvat tietyn ajan jälkeen kiertävästi. Myös fatalityjen suorittamista helpottavat tokenit on ostettava kristalleilla. Kaiken oppimiseen ja muun muassa niiden aina vaikeasti ”juuri sillä hetkellä” muistettavien karmeiden fatalityjen opettelua voidaan toki harjoitella pelin learn-tilassa, mikäli haluaa tehdä ne aidolla tavalla.

Brutaali verijuhla

Mortal Kombat 11 ei jätä kuuluisaa raakuuttaan suinkaan piiloon, vaan samalla linjalla – ellei entistä groteskimmalla – jatketaan. Pelin tarkat ja napakat kontrollit tuottavat parhaimmillaaan upeita liikesarjoja ja komboja. Vähän tavallista erikoisempien iskujen jälkeen röntgen-zoomaus paljastaa kesken taistelun palasiksi murtuvat leukaluut kuin katkeavat kylkiluutkin. Pahasti alakynnessä oleva pelaaja voi kätevästi pelastaa itsensä erätappiolta RT+LT nappuloilla onnistuvan fatal blow -liikkeen avulla, joka on siis helppo toteuttaa, olettaen, että vastapuoli ei keskeytä liikettä, mikä on sekin onneksi helppoa.

Fatal blow ei yllä brutaaliudessaan fatalityjen tai brutalityjen tasolle, mutta kyllä se vähän sinnepäin jokaisella hahmolla menee. Kenties ainoa tylsä seikka fatal blow -iskussa lienee se, että niitä on jokaisella hahmolla tasan yksi ja useita sekunteja kestävä, ei-skipattavat pieksäntäanimaatiot menettävät muutan näkemiskerran jälkeen suurimman viehätyksensä. Kaikki tappelu ja veren lentäminen on kuitenkin silti kerrassaan näyttävää ja sitä kautta myös paikoin karua katsottavaa. Visuaalinen loisto hehkuu Unreal 3 -pelimoottorin voimin ja liikeanimaatioiden iso kirjo aina vaihtelevista tausta-areenoista lähtien on kaikki varsin onnistunutta sorttia. Välipätkät ovat nekin niin onnistuneesti tehtyjä, että hyvishahmot tuntuvat välillä oikeasti symppiksiltä – tappelupelissä.

Pelattavaksi Mortal Kombat 11 tarjoilee kaikkiaan 25 hahmoa, joista kolme on uusia tuttavuuksia. Cetrion on Kronikan tytär, Geras samaisen Kronikan oikea käsi, kun taas Kollector on entinen Shao Kahnin sotilas. Shao Kahnista puheen ollen, on hänkin yksi pelattavista hahmoista pelissä – olettaen, että ennakkotilasit pelin. Jos et, killuu hahmo mustana siluettina hahmonvalintaruudussa muistuttamassa; maksa, maksa. Hahmosta saakin jälkeenpäin pulittaa naurettavat kuusi euroa.

Mortal Kombat X oli kuuluisa maksullisista DLC-hahmoistaan, eikä Mortal Kombat 11 taida jäädä poikkeukseksi. Tässä on hyvää ja huonoa. Tekeillä oleva Kombat Pack 1 sisältää neljä uutta hahmoa, joskin esimerkiksi Nightwolf (oma henkilökohtainen suosikkini Cabalin ohella) oli mukana Mortal Kombat X:ssä, mutta on nyt siis siirretty DLC-hahmojen listalle. Ikävää. Näin muutoin olisi ja tulee varmasti olemaan hienoa nähdä MK11 -pelin saavan osakseen yhtä laadukasta DLC-hahmosettiä kuin MKX.

Loppusanat

Mortal Kombat 11 on erittäin onnistunut paketti, jonka arvosanaa jonkin verran nakertavat vaikeasti kerättävät aikakristallit ja sitä kautta häpeilemättömät mikromaksut, kun pelaajan toivotaan laittavan likoon oikeaa rahaa kristallien saamiseksi. Muuta huonoa allekirjoittaneen mielestä on Shao Kahnin puuttuminen sekä vanhojen hahmojen siirtely DLC-materiaaliksi.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Brutaalin nättiä ja veristä menoa
  • - Sopiva määrä hahmoja ja areenoja
  • - Tarinamoodi pitää otteessaan loppuun asti
  • - Tornimoodit ja niistä avattavat hahmojen loput
  • - Paikallinen kaksinpeli on klassikko ja nettipeli on sekin hauskaa
  • - Hahmojen kustomointimahdollisuudet
  • - Napakat kontrollit
  • - Fatal blow voi auttaa alakynteen jäänyttä pelaajaa

Huonoa

  • - Mikromaksut ja aikakristallien vaikea grindaus
  • - MK11-serverikatkos pelin aikana estää yksinpelaamistakin
  • - Vanhojen hahmojen siirtely maksullisten DLC-pakettien puolelle