NBA Ballers: Chosen One arvostelussa

EA:n katukorissarja NBA Street on monen muun EA:n urheilupelisarjan tavoin saanut nauttia varsin rauhallisesta yksinäisyydestä vailla kilpailijoita. Nyt kuitenkin NBA Streetin haastaa Midwayn katukorissarjan uusin osa, joka kantaa nimeä NBA Ballers: The Chosen One. Vaikka Midwayn pelisarja näki päivänvalon ensikerran vuonna 2004 on monelta pelisarja varmasti jäänyt aika lailla kovin pimentoon. Allekirjoittanut ei ollut sarjasta aiemmin itse edes kuullutkaan.

Mutta tottakai kilpailu on tervetullutta ja tervettä, sillä se potkii persuksille niitä, jotka pääsevät paistattelemaan ylhäisessä monopolissaan. Midway haastaakin nyt uusilla konsoleilla EA:n NBA Street – Homecourt -pelin, joka oli varsin laadukasta korishupia ilmestyessään. Olisiko Midwayn NBA Ballers -sarjan uutukaisesta tällä kertaa haastajaksi? Ainakin koristähtiä pelistä löytyy; peli lupailee takakantensa perusteella yhteensä 80 kappaletta koristähteä kasvoineen kaikkineen, johon lukeutuu niin tämän hetken kuumimpia tähtiä, kuin korislegendojakin.
EA:n NBA Street -peleistä poiketen uusin NBA Ballers tarjoilee pikapelin ja harjoittelun lisäksi varsin vähän pelattavaa, joka pitäisi koukussaan pidempään. Toki tarjolla on NBA Streetin tapaan “uramoodi”, jonka alussa luodaan oma aloitteleva koristähti, sekä jaetaan tämän eri taitoalueille alussa annetut taitopisteet. Yksinpelin sydämenä toimiva ura ei kuitenkaan valitettavasti koukuta juuri millään tapaa.

Yksi seikka joka tähän vaikuttaa on se, että hahmonluomisvaihe on suorastaan ärsyttävän huono, eikä pärjää parhaimmille virtuaalinaamojen väsäämiseditoreille, kuten esimerkiksi Tiger Woods Golf -pelien vastaaville. Tarjolla on niukasti vaihtoehtoja yksityiskohtaisen persoonan hahmottamiseen ja hahmon tarkka viilaaminen on muutenkin kankeaa, kun muovattavan hahmon ruudulla killuva pienikokoinen pärstäkerroin ei edes suostu pysymään siinä asennossa mihin sen tietyn naama-alueen mallinnuksen ajaksi säätää. Sen sijaan oikeaa tattia on liikutettava jatkuvalla nitkutusliikkeellä, samalla kun asetuksien kanssa puuhailee. Onneksi vaihtoehtona on myös käyttää jo olemassa olevia pelaajiakin hyväkseen, eli omaa hahmoa ei ole pakko luoda mikäli ei tahdo tai jos hermot menee, vaikka tuohan oman hahmon luonti lisää persoonallisuutta urapelin pelaamiseen.

Kun jonkinnäköinen hahmo on luotu tai olemassa oleva koristähti valittu, on aika hypätä itse uran pariin. Ura on kokonaisuudessaan myös valitettavasti melko suoraviivainen ja lyhyt; pelaaja tahkoaa lävitse kuusi lukua, joista kaikista sitten löytyy useampi yksittäinen korismatsi. Matsien säännöt ja mukana olevien pelaajien määrä vaihtelee lähestulkoon jokaisessa pelattavassa pelissä, joka tuo kyllä kivaa vaihtelua pelaamiseen, mutta samalla sekoittaa ikävästi pelin ja sen sääntöjen hahmottamista. Välillä pelataan kaikki vastaan kaikki matseja, välillä pelaajalla ja vastapuolella on molemmilla kaksi palloilijaa riveissään ja välillä taasen koreja saa paukuttaa yhteen putkeen ilman pelikatkoja vaikkapa aina pelin loppuun saakka, kun taas välillä sitten edetään normaaleiden “kori ja uusi aloitus” -sääntöjen mukaan. Tämä hämmentää pelaajaa ja vaikka korispelejä saatikka itse lajia livenä olisikin pelannut aiemmin, on “oikean” pelitavan hahmottaminen välillä hankalaa ja siksi turhauttavaa.

Alati vaihtuvien pelisääntöjen lisäksi myös NBA Ballers sisältää eräänlaisia superliikkeitä EA:n NBA Street -pelisarjan gamebreaker -ominaisuuden tapaan, joka saadaan tietysti käyttöön tekemällä mitä hienoimpia liikkeitä korin tekemisen yhteydessä. Liike ei myöskään loppujen lopuksi ole niin kovin tehokaskaan apukeino. Tämä johtuu osittain siitäkin, että tekoälypelaaja on useimmiten ärsyttävän hyvä ja aggressiivinen pelaamaan ja saa turhankin usein pallon blokattua koria yritettäessä, jonka jälkeen vastavuoroisesti palloa on vaikea saada pois tekoälyltä, eikä se vastapuolen korin estäminenkään loputtomiin oikein onnistu.

Superliikkeiden ohella NBA Ballers pitää myös sisällään jotain mitä NBA Street -peleissä ei ole; nimittäin vastaliikkeiden toteuttaminen pallon saamiseksi vastustajalta. Vastaliikkeiden toteuttaminenkin toimii siten, että pelaaja klikkaa ohjaimen tattia ollessaan kasvokkain vastapuolen pelaajan kanssa Siinä sitä pitäisi sitten heti yllätyksen jälkeen alkaa painelemaan salamannopeasti samoja nappuloita kuin mitä ruudullekin ilmestyy. Vastaliikkeet eivät vain yksinkertaisesti ottaen sovi peliin, vaan rikkovat eheää pelaamista typerillä nappulanpainelusessioilla.

Onneksi pelissä on myös normaalit vastustajan härnäämisnappulatkin sekä käsillä huitomiset, joten ei näihin nappulanpaineluihin tarvitse välttämättä edes vastata, mutta olisi ollut kivempaa, jos ne olisi voinut kytkeä kokonaan pois päältä. NBA Ballers on katukorispelinä NBA Streetin verrattuna paljon tönkömpi tapaus, vaikka peruskoriksen peluu pelissä käytännössä toimiikin. Peli vain lisää yksinkertaisesti ärsyttäviä asioita siihen sekaan, jotka saavat pelaajan hermot kireälle. Pelin innovatiivisempana omana ominaisuutena voisi kait pitää mahdollisuutta syöttää pallo ympäröivälle yleisölle ja sen jälkeen pyytää syöttö takaisin, joka taktisesta näkökulmasta tuo pientä apua pelejä pelattaessa, mutta muutoin NBA Ballers on varsin keskinkertainen peli, joka haluaa kovasti anastaa NBA Streetin paikan.

Audiovisuaalisesti joutuu jälleen kerran toistamaan omia sanojaan. Sanat “rujo grafiikka ja vaisu äänimaailma” tuntuu tänä päivänä yleistyneen turhankin paljon varsinkin uusien konsoleiden pelien kohdalla. Eikä tämä johdu yksinkertaisesti siitä, että olisi jo liikaa tottunut uuden sukupolven grafiikkaan, koska kyllä niitä upeannäköisiäkin pelejä osataan edelleen myöskin tehdä. Kaikesta huolimatta NBA Ballers on yksi näistä rujommista peleistä ja jos nyt sitten vertauksia tehdään NBA Streetin kanssa, niin kyllähän NBA Ballers kisan häviää, vaikka onkin paljon uudempi pelijulkaisu.

Visuaalisella tasolla NBA Ballers on siedettävää katsottavaa, mutta samalla silmään pistää välillä kamalan karkeat pelihahmot ja osittain tönkkö liikeanimaatiokin, eikä mikään oikeastaan nouse graafisella osa-alueella edukseen esille. Kamerakulmakin pomppii ikävästi siinä vaiheessa kun ollaan korin äärellä blokkaamassa/tekemässä koria. Audiopuolella perusääniefektit sen sijaan ovat kyllä varsin toimivat ja etenkin donkkaus koriin meinaa paukauttaa lasitkin ikkunoista. Musiikillinen puoli onkin sitten niin ja näin. NBA Streetin tapaan musiikkikategoriaksi on valittu jonkin sortin rap-musiikkia, mutta EA:n pelissä tämä sentään oli ihan kuunneltavaakin ja tarjolla oli useita artisteja. Midwayn pelissä on asiaa ratkottu vähän helpommalla tavalla ja mukaan on tungettu jonkin tuntemattoman rap-artistin kökköä ja mitäänsanomatonta musiikkia kokonainen levyllinen. Minkään muun artistin musiikkia pelistä ei siis löydy. Onneksi Xbox 360 tietysti mahdollistaa omien musiikkien soittamisen tässäkin pelissä.

NBA Ballersin köyhän yksinpelin ohella peliä voi pelata erilaisissa pikapelimuodoissa kuten 1vs1, 2vs2 ja shootout. Toki myös moninpelaaminen kavereiden tai Live-pelaajien kanssa onnistuu. Jälkimmäinen tosin ei käytönnössä, sillä pelaajia ei linjoilta löydy. Liekö ihmekään. Taitavat kaikki olla NBA Street – Homecourtia pelaamassa. Hauskinta NBA Ballers kaikesta huolimatta kuitenkin on toisen ihmisen kanssa pelattuna, joten jos kavereita vain löytyy, saa pelistä yksinpeliä edes jonkin verran enemmän hupia(ja vähemmän harmaita hiuksia)irti.