Race Pro arvostelussa

Simbin on ruotsalainen pelifirma, joka on tullut tutuksi GTR-sarjan peleistään PC:llä. Nämä olivat menestyksekkäitä simulaatioita, joissa kuitenkin oli mahdollisuus huolettomampaankin sunnuntaiajeluun. Konsolit Simbin on jättänyt rauhaan, ainakin vielä ennen arvostelussa nyt olevaa Race Pro:ta, joka yrittää tuoda ruotsalaista peliosaamista Xbox 360:lle.

Mutta kuinka hyvin se onnistuu siinä? Race Pro on Simbin:n ensimmäinen Xbox360:lle julkaistu peli, joka käyttää heidän itsensä kehittämää pelimoottoria, nimeltään Lizard. Tämän pelimoottorin pitäisikin hoitaa kaikkea mahdollista; simulaatiot ja fysiikat, jotka käsittävät abs-jarrut sekä ohjaustehostimen, reaaliaikaiset heijastukset, äänimoottorin ja paljon muuta. Melkeinpä kaikki pelimoottorin lupaamat kyvyt kuitenkin tuntuvat loistavan poissaolollaan. Esimerkiksi sääolosuhteita ei edes yksinpelissä ole, vaikka Lizardin pitäisi nämä suoda. Livessä on kuitenkin tarjolla vesikeli. Itse pelimoottorissa ei välttämättä ole moitittavaa – ehkä se ei vain ole kääntynyt täysin mutkattomasti Xbox 360:lle. Tämä kuitenkin olisi pitänyt huomata jo ennen pelin kehittämistä.
Nyt kun pelin sydän on murskattu, voidaan siirtyä tarkemmin itse peliin. Kun Race Pro:n pakolliset kehittäjien logot on katsottu – näitä ei voi ohittaa – tulee vastaan pelin logo ja sen jälkeen pelivalikko. Valikko onkin ihan näppärästi suunniteltu, kun kuoria katsoo. Yläruudussa näkyy oikeaa videokuvaa erilaisista FIA:n autoista kisaamassa radalla, ja taustalla soi mitäänsanomaton syntetisaattoriraina. Kun valikoita tutkii syvemmin, huomaa kuinka nykivästi niitä joutuu kahlaamaan, puhumattakaan siitä, kuinka epäselvät ne ovat tietyin paikoin. Esimerkiksi harjoittelupelimuodossa autoluokan valitsemisen hetkellä ei ole mitään selkeää merkkiä siitä, että ei voikaan valita kyseisen luokan autoja. Joutuu menemään autoluokan sisälle, esimerkiksi WTCC-luokan autoihin, ja sieltä huomata autojen olevankin lukittuina. Tämäkin käy ilmi vain pienestä punaisesta viivasta, joka on vedetty auton maalausmerkinnän yli. Valikossa samoilua olisi helpottanut selkeä ruksi tai tummennus koko autoluokan yllä, mikäli ne suljettuja ovat. Alussa valikot siis näyttävät simppeliltä, kun näkee valittavissa olevat pelimuodot ja asetusten säätövalikon, mutta ne monimutkaistuvat siitä eteenpäin kummasti.

Erilaisia kisailuvaihtoehtoja on ihan mukava määrä, joskin niiden toteutus onkin sitten aivan jotain toista luokkaa kuin “mukavaa.” Voi ajaa joko yksittäisen kisan arcademaisesti single race -pelimuodossa, tai aloittaa kokonaisen uran. Mukana on myös moninpeli Liven välityksellä, sekä hot seat -pelimuoto, joka mahdollistaa kaverin kanssa yhteistyössä ajamisen tai häntä vastaan kilpailemisen. Näiden lisäksi on vielä yksinpeleinä Time Attack, Open Practice ja Championship -pelimuodot.

Urapelimuotoa on pakko pelata, mikäli haluaa pelin muut autot käyttöönsä muissakin pelimuodoissa. Edes harjoittelupelimuodossa ei sallita muuta kuin Mini Cooper, mikäli ura on vielä tahkoamatta. Career -pelimuoto sisältää uraluokkia, jotka on aakkostettu aina a-kirjaimesta h-kirjaimeen asti, eli kahdeksan kappaletta. Nämä aakkoset sisältävät sitten tiimejä, jotka tarjoavat sopimuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sopimukset rajoittuisivat jokaisessa uraluokassa vain tietyn autoluokan tarjoamiin autoihin, kuten vaikkapa WTCC -autoluokan autoihin, vaan nämä uraryhmät sekoittelevat autoluokkia. Mikäli siis valitsee b-uraryhmän, voi ajaa joko Caterham CST 200 tai Radical SR3 -luokan autolla. Yhteensä eri sopimuksia on tarjolla 33, eli ajettavaa kyllä riittää näiden osalta. Sopimuksia tarjoavat firmat ovat tuulesta tempaistuja, mutta autot sentään ovat oikeita esikuviensa malleja, esimerkkinä Vertigo Streiff GT-luokasta, WTCC-autot sekä F3000-sarjan menopelit.

Kun haluttu uraluokka on valittu – joista on alussa auki kaksi kappaletta – päästään testaamaan autoa radalla. Vielä ei kuitenkaan ole mahdollista päästä kisaamaan keinoälyautoja vastaan, vaan ensin täytyy voittaa pelaajalle asetettu kierrosaika, jotta voi kisata uraluokan autoilla. Tämän vetää helposti joko ensimmäisellä tai toisella yrityksellä, riippuen vaikeustasosta, jonka on valinnut itselleen, ennen kun vie auton radalle. Kun autonvalmistajien luottamus on hankittu tapittamalla tiukka kierrosaika, on aika kuluttaa krediittejä itse lisenssiin ja lähteä kisaamaan. Krediittejä tarvitaan aina, jotta voi ostaa lisää autolisenssejä. Lisenssi kestää kolmen radan verran, joiden kierrosmäärä vaihtelee eri uraluokan mukaan, ja näistä kisoista saa lisää krediittejä aina oman sijoituksen perusteella. Bonus-autojakin tipahtelee, mikäli saa kaikista kolmesta kisasta kerättyä tarpeeksi pisteitä tallilleen. Kaikki kolme kisaa siis täytyy läpäistä jotta saa auton käyttöön muissakin pelimuodoissa, kuten esimerkiksi Livessä.

Harmi vain, että urapelimuotoon kyllästyy jo ennen kuin on saanut kaikki autot lukkojen takaa käyttöönsä. Tämä johtuu aivan käsittämättömän surkeasta pelattavuudesta. Ajettavat kisat ovat hyvin yksitoikkoisia ja itseään toistavia; ne joko voittaa tai häviää totaalisesti, riippuen siitä, että tekeekö virheen juuri viimeisellä kierroksella, jolloin keinoälyt sujahtavat nauhana ohi, jättäen pelaajan viimeiselle sijalle. Pelissä vallitsee siis mahtava kuminauhatekoäly, joka vie ajamisesta maun aivan täysin. Hyvä esimerkki tietokoneen magneettimaiseen ajamiseen on se, että tekoälyn autoihin ei tunnu edes fysiikan lait pätevän, sillä nauhana radalla ajavat autot voivat puskea väkisin tiukassa mutkassa pelaajan nokan osoittamaan toiseen suuntaan ja jatkavan matkaa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tekoälyn autoille ei tietenkään voi tehdä samaa temppua.

Keinoälyn heikkoudet näkyvät myös muissakin pelimuodoissa, kuten hot seatissa, joka siis mahdollistaa pelaamisen kaveria vastaan tai yhteistyössä hänen kanssaan. Tekoälyn ohjaamat autot saattavat jopa jumiutua toisiinsa tiukassa mutkassa. Tällaisesta tilanteesta ne eivät liikukaan enää, ellei pelaaja itse aja niitä päin ja laita näitä pyörimään kattonsa ympäri muutaman kerran, jolloin kuskit ovat jälleen kisassa mukana, kuin autuaan tietämättöminä tapahtuneesta törmäyksestä.

Toveria vastaan pelatessa homma toimii niin, että kun kisa alkaa, jompikumpi pelaajista pääsee aloittamaan ensin. Lähtöruutua ei voi määrätä itse, ellei valitse ennen kisaan lähtöä aika-ajoja. Ennen radalle lähtöä on myös valittava itselleen kategoria, joita on kolme; sovice, semi-pro ja professional. Jokainen näistä sisältää viisi erilaista säätömahdollisuutta. Voi säätää aika-ajot itselleen, kisan pituuden — joka pisimmillään voi kestää jopa 75 kierrosta, oman ajovuoron ajan, joka on korkeintaan 360 sekuntia, tekoälyvastustajien määrän, sekä näiden vaikeustason. Novice, semi-pro ja professional eroavatkin ainoastaan juuri tuossa tekoälyn vaikeustasossa; novicessa on valittavana vain erittäin helppo ja helppo vaikeustaso, kun taas professionalissa on valittavana vaikea tai erittäin vaikea. Mikähän on ollut niin ylitsepääsemättömän hankalaa, että yhdistäisi nämä kolme kategoriaa yhteen nippuun, jos ne kerran eroavat näin vähän toisistaan?

Kun säädöt on säädetty, sitä luulisi pääsevän aloittamaan tiukan kisailun, mutta eteen saattaakin tulla pienoinen este; sitä onkin mahdollisesti valinnut lukossa olevan autoluokan. Mitä tarkoitan tällä? Ennen kaikkea säätämistä, valitaan autoluokka, joita on 19 kappaletta; Mini, WTCC, WTCC-Extreme, Radical SR3 ja monia muita luokkia. Mistään ei kuitenkaan harjoitusmoodin tapaan käy ilmi, että autoluokan autot saattavat olla lukossa. Tämän huomaa vasta kun autoluokan on valinnut ja on tehnyt säädöt kisaa varten. Kumma juttu, jos sen ruksin laittaminen lukittuihin autoluokkiin ei ole edes käväissyt Simbinin mielessä?

Vihdoinkin sitä ollaan päästy kaverin kanssa radalle ja kisa kaveria vastaan voi alkaa. Vihreät valot syttyvät ja lopulta se viimeinen punainenkin. Pelaaja numero yksi on pelivuorossaan ja saa hyvän startin, sillä aikaa kun pelaaja numero kaksi odottaa vuoroaan. Kakkosella onkin nyt vaikea temppu saada ensimmäisenä aloittavaa pelaajaa kiinni, sillä kisan yleensä ratkaiseekin jo pelkästään se, että kumpi pääsee aloittamaan ajamisen ensin.

Kaverin kanssa samalla autolla ajaminen, eli co-op -pelimuoto, ei eroa kaveria vastaan pelaamisesta paljoakaan. Ainoastaan siten, että ajetaan samalla autolla ja voi säätää henkilökohtaiset ajomukavuudet, kuten ABS:n ja ohjaustehostuksen päälle tai pois. Myös pelaajavuoron voi säätää pidemmäksi, kuitenkin korkeintaan neljään ratakierrokseen, riippuen kisan pituudesta. Hot seat -pelimuoto on ihan mielenkiintoinen idea, mutta se ei vain toimi. Ikävää on myös se, että klassinen jaetun kuvaruudun mahdollisuus puuttuu täysin. Kenties peli ei olisi kyennyt suoriutumaan moisesta ja päädyttiin toisenlaiseen ratkaisuun.

Tästä päästäänkin grafiikan pariin, josta ei kyllä ole paljoakaan sanottavaa. Tekstuurit ovat ihan hienoja ja useimmat autotkin, mutta siihen se sitten jääkin. Kisoista tulee mieleen tuomionpäivän jälkeiset maisemat, jossa ihmiskunta on tuhoutunut miltei täysin, sillä radat ovat aivan elottomia. Ratojen katsomoissa näkyy pari vahanukkea, jotka kai kuvastavat eläviä ihmisiä, ne eivät vain liiku mihinkään suuntaan. Nämä olisi voitu korvata vaikka spriteillä ja säästä polygonit muuhun, kerran ovat niin huomaamattomia ja turhia. Kaiken elottomuuden lisäksi grafiikka vieläpä nykii. Taustalla oleva taivas nytkähtelee kesken kisaa, kun kuva “repeilee” V-sync ominaisuuden puutteesta ja tämä tietenkin häiritsee pelaamista. Parit välkkyvät pikselitkin on tullut huomattua.

Äänimaailmakaan ei saa luotua peliin eloa, päinvastoin – se vain lisää kärsimystä entisestään. Renkaat ja vaihteiden äänet vielä menettelevät, mutta suurin osa moottoriäänistä on hirveää kuunneltavaa. Onneksi pelin valikoista saa tietyt äänet kytkettyä pois, ilman että kaikki auton äänet lähtevät pois. Voi esimerkiksi ottaa oman auton moottorin äänet pois ja jättää silti vastustajien moottorit päälle. Peli ei myöskään sisällä minkäänlaista musiikkia, muuta kuin valikoissa oleva pimputusta, eikä varsinaista pelinaikaista selostustakaan ole. Ainoat “selostukset” kuulee, kun on voittanut kisan, eikä sekään hirveän innostavalta kuulosta; “You won the race. Very well done.” Ja tämäkin sanotaan hyvin epäinnokkaasti.
Olisiko kenties Xbox360:n Live-ominaisuus Race Pro:n pelastajaksi? Kenties, sillä pelattavuus on Livessä hieman parempi. Tämä johtuu kuitenkin himpun verran epäeettisistä syistä, sillä Livessä on hauska aiheuttaa pahennusta törmäillessä muihin. Paljoakaan muuta hauskaa Live-pelaamisessa ei oikeastaan ole. Välillä tulee törmättyä tahattomastikin, kun joku toinen on vajavaisella nettiyhteydellä liikenteessä. Nettiyhteydet ovat myös ongelma Race Pro:ssa, sillä peli saattaa jäädä jumiin, eikä silloin auta muu kuin Xboxin uudelleen käynnistys ja tämähän nyt tietenkin käy hermojen päälle.