Viime vuonna markkinoille saapui jälleen uusi kitarapeli konsoleille sekä pc:lle. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kyse muovikitaran kanssa heilumisesta, vaan lähestymistapa perustui paljon vakavammalle ja aidolle kitaran soittamisen opettelulle. Nyt julkaistu Rocksmith 2014 Edition on päivitetty versio aikaisemmasta.
Heti kättelyssä on pakko nykäistä matto alta kaikilta muovikitaroiden sankareilta, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään Rock Band tai Guitar Hero. Rocksmith 2014 Edition vaatii toimiakseen aidon sähkökitaran tai basson sekä kitaraan sopivan USB-liittimellä varustetun johdon, jota myydään yhdessä pelin kanssa. Aikaisemman pelin johto sopii tietenkin myös.
Musiikkikaupoissa myydään myös erilaisia kitaran USB-johtoja, mutta mitään takuuta niiden laadulle tai toimivuudelle pelin kanssa ei ole varaa antaa. Rocksmith 2014 -peliä myydään myös isommassa paketissa, jossa on mukana perussähkökitara ja hinta tietenkin on tämän takia hieman korkeampi. Mikäli omistaa minkä tahansa sähkökitaran jo omasta takaa, sopii se vallan mainiosti käytettäväksi pelin kanssa. Tätä arvostelua tehdessä käytin omaa kitaraani, ESP LTD MMV 08FD:tä.
Huomioitavaa pelin osalta on myös se, että äänentoistolaitteet tulisi olla kunnossa — tarkoittaen sitä, että pelaajalta löytyy hyvät kuulokkeet tai hyvät kaiuttimet vahvistimen kera, sillä TV:n kautta äänet jäävät hyvin laimeaksi. Tämänhän kuitenkin jokainen hifi-diggari ymmärtää jo muitakin pelejä pelatessaan ja Rocksmith 2014 varoittaa tästä itsekin: pelissä voi esiintyä viivettä, jos äänet tulevat ulos optisen kaapelin sijaan hdmi-liittimen kautta.
Päävalikko on kokenut kasvojenkohotuksen aikaisempaan versioon nähden ja navigointi on paljon mukavampaa. Laulut voi järjestää kronologisesti artistin mukaan tai vaikka sen mukaan, kuinka paljon pelaaja on harjoitellut kappaletta. Parannuksia ja uudistuksia on tullut muutamia. Luonnollisesti biisilista on uudistunut, uusia pelimoodejakin on sekä työkaluja, joilla muokata kitaran ääntä.
Kitarointi aloitetaan päättämällä, että ollaanko lead- vai rytmikitaristi vai kenties basisti. Tätä voi jatkossa muuttaa milloin vain itse haluaa. Pelin edetessä pelaaja saa auki palkintoja, kuten kitaran kaulaan kuvioita, vahvistimien värejä ja itse vahvistimia ja muita kitaran ääneen vaikuttavia materiaaleja. Näitä efektipedaaleja, vahvistimia, nuppeja ja miksereitä on erittäin paljon ja niillä on mukava leikkiä ja kokeilla erilaisia äänivaihtoehtoja pelin Tone Designer -valikossa. Kaikki isoimmat valmistajat ja käytetyimmät merkit ovat mukana, kuten Marshall ja Orange.
Rocksmith 2014 Edition sisältää hyvin paljon opetusmateriaalia itse kappaleiden lisäksi. Videomateriaalia löytyy hyvinkin yksinkertaisista kitaran perusteista, kuten kitaran hihnan oikein asettamisesta, sekä miten kitaralla soitetaan seisoessa ja istualtaan. Teknisempää opetusmateriaalia on myös tarjolla, kuten pull-offit ja tappingi. Rocksmith 2014 myös reagoi siihen, että miten hyvin opetus on mennyt perille. Mikäli nuotit onnistuvat täydellisesti, biisi nopeutuu ja jos taas alkaa mennä sormet ristiin, siirrytään takaisin hitaampaan soitantaan ja harjoitus on loppu vasta sitten kun soittaminen sujuu normaalilla nopeudella lähes täydellisesti.
Muuta harjoittelua löytyy Guitarcade-valikosta, jossa on muutamia hauskoja minipelejä vanhaan 80-luvun kolikkopelihallin tyyliin. Näihin on panostettu sen verran hyvin, että soittaessa ei edes aina tajua että kyseessä on oikeasti harjoittelu, eikä vain sivulta skrollaava beat-em up, Double Dragon-pelien tyyliin. Minipelit koostuvat ankkojen ammuskelusta, ninjalla hyppimisestä ja on mukana Tähtien Sota -teemaakin. Kaikissa minipeleissä ei tuntunut kitara reagoivan täysin toivotulla tavalla, vaikka omasta mielestäni kitara olikin vireessä. Suurimmaksi osaksi sormien sijainti kuitenkin välittyy hämmästyttävän tarkasti peliin. Omia tuloksia voi verrata koko maailman pelaajiin ja tämä lisää mielenkiintoa kehittyä näissä minipeleissä.
Rocksmith 2014-pelissä päämielenkiinto taitaa olla itse biiseissä, ja niitä löytyy noin viitisenkymmentä. Sen kummemmin ei kannata perehtyä bändeihin ja kappaleisiin vaan ennemminkin siihen seikkaan, että miten vaikeita ne ovat oikeasti soittaa. Tämä on rakennettu hyvin, sillä mukana on simppeleitä kappaleita kuten esimerkiksi Rolling Stonesin Paint It Black tai vaikka R.E.M. Losing My Religion ja vaikeampaa, nopeampaa soitantaa kuten Slayerin War Ensemble. Ostettavia kappaleita on myös mukavasti ja lisää tulee joka viikko. Biisit voi ostaa joko yksittäisinä tai vaihtoehtoisesti paketteina. Tällä hetkellä ostettavina on esimerkiksi Iron Maiden- ja Megadeth-paketit.
Uuden kappaleen soittaminen alkaa aikaisemmasta Rocksmithistä tutulla kaavalla; nuotteja tulee ensin harvakseltaan ja mitä paremmin onnistuu, sitä mukaa uusia nuotteja ilmestyy tauluun. Tämä on toteutettu sinänsä hyvin, mutta kokeneelle kitaristille on vaikeaa ymmärtää pelin merkkejä, kuten esimerkiksi pull-off tai vastaava, jolle Rocksmithistä löytyy oma harjoitus ja tähän liittyvä merkintä.
Valtaosa kitaristeista kuitenkin oletettavasti haluaa suoraa päätä lähteä soittamaan pelin tarjoamia biisejä ja jättää harjoittelun sikseen. Tämä kuitenkin voi aiheuttaa harmaita hiuksia ja pientä turhautumista kun ennestään tuttu kappale ei enää pelin mukaan menekään täydellisesti läpi.
Tässä päivitetyssä Rocksmithissä ei välttämättä tarvitse aloittaa aina helpoimmalta tasolta, vaan voi valita medium- ja hard-vaihtoehdon, mikäli biisi on jo aiemmin tullut tutuksi. Kaiken kukkuraksi on vielä Master-taso, joka avautuu jos hardin vetää täydellisesti läpi. Tällä tasolla soitanta tapahtuu ilman nuotteja, eli mennään täysin ulkomuistista. Omia tuloksia voi sitten verrata muuhun maailmaan.
Kun aloittaa uuden laulun, Rocksmith 2014 reagoi pelaajan suoritukseen ja kertoo missä on parantamisen varaa. Mikäli jokin tietty osa laulusta ei oikein mennyt putkeen, on riff repeater hyvä harjoittelutyökalu siihen tarkoitukseen. Tässä moodissa harjoiteltavan kappaleen osa soitetaan ensin hitaammin ja siitä aina edetään normaaliin nopeuteen, mikäli soittaminen alkaa onnistua paremmin.
Session mode on kiinnostava lisäys peliin. Tässä pelimuodossa valitaan itselleen bändikaverit ja aletaan jammailemaan. Erilaisia rumpuja, kitaroita ja bassoja avautuu peliä pelaamalla. Alussa on kuitenkin valittavana jo perinteisimmät bändikokoonpanot, klassiseen rockin soitantaan tai metallin soittamiseen. Ennen jammailun aloittamista säädetään myös skaala, tempo ja muiden bänditoverien soittotyyli, esimerkiksi progressiivinen soitanta.
Itse pelaaja toimii jamisession aloittajana ja kun skaalasta valittavaksi otettu nuotti soi, alkaa muu bändi myös liittyä jamiin mukaan. Soitanta muuttuu aina sen mukaan miten pelaaja soittaa vaadittavia nuotteja, esimerkiksi pentatonisesta asteikosta.
Nonstop play -pelimuoto on juuri sitä miltä se kuulostaakin. Pelaaja valitsee itselleen ajan, jonka puitteissa soittaa biisejä ja sen, että mitkä biisit ovat valittavissa. Päätöksentekoon on aikaa viisi sekuntia ja sen jälkeen biisi lähtee soimaan. Kun aikamääre on saavutettu, ei biisi kuitenkaan katkea kuin seinään, vaan se soitetaan loppuun, mikäli niin haluaa.
Pelissä mukana on myös co-op kaksinpeli, harmi vain että se ei toimi lainkaan Liven välitykselläm, vaan on rajoitettu samalla konsolilla pelattavaksi. Mutta mikäli löytyy kitaristi- tai basistikaveri, voi biisit soittaa yhdessä. Tämä ominaisuus jäi kuitenkin tällä haavaa testaamatta kanssakitaroijan puutteen vuoksi.
Rocksmith 2014 on aloittavalle kitaristille hyvä lisä muiden harjoittelumetodien ohessa, mutta miksi ei myös kokeneemmallekin, sillä kappaleita kuitenkin pelissä riittää hyvin ja lisää tulee joka viikko. Biisilista on myös monipuolinen niiltä osin ainakin, että mukana on klassista rockia ja uudempaa sekä rankempaakin materiaalia.
Itse allekirjoittanut ei huomannut omalla ESP-kitaralla soittaessaan minkäänlaista viivettä nuottien kanssa, vaikka ehkä guitarcaden ninjapelissä pientä sellaista tuntui olevan. Pelkästään Rocksmithiä käyttämällä ei varmaankaan miksikään Aleksi Laihoksi vartu, mutta erittäin toimiva paketti on kuitenkin kyseessä. Pienellä viilaamisella lähes täydellinen paketti, ainoana häiriötekijänä on kitaran kielistä käytettävät värit, jotka laittavat usein silmät sekaisin.
