Shellshock Nam '67 arvostelussa
Shellshock Nam '67 on Vietnamin sota-aiheinen 3rd person räiskintä, jossa nimetön sankari rellestää kavereidensa kanssa viidakossa hienon audiovisuaalisuuden saattelemana. Peli on ihan hauskaa, joskin melko yksinkertaista Vietnamin sotaa hieman raakamaisemmalla otteella kuvaavaa räiskimistä paikoitellen putkimaisissa ympäristöissä.

Vietnam-pelien aika on koittanut. Tsekkiläisen Illusion Softworksin Vietcong pelin jälkeen rattaat uudelleen pyörimään laittoi tämän vuoden alussa Electronic Arts moninpeliräiskinnällään Battlefield Vietnam. Muita tulossa olevia Vietnam-pelejä on vielä ainakin Operation Flashpoint 2, sekä Men Of Valor. Tässä aivan hiljattain ilmestyivät lisäksi pelit Conflict: Vietnam, sekä Shellshock Nam ‘ 67, joista jälkimmäisin onkin tämänkertaisessa arvostelussamme PS2 -ja Xbox-version voimin.
Jokainen haluaa erottua joukosta jollain edukseen ja Shellshock Nam ‘ 67 mainostaa itseään sodan raakuutta peittelemättömällä toimintapelillä. Toki nopeasti sen tuleekin huomanneeksi, että raakutta ollaan selvästi haettukin ja 18 vuoden ikäraja pelille on varsin osuva. Pelissä nimittäin nähdään muun muassa päättömiä ruumiita, hirtettyjä siviilejä, irtopäitä kepinnokassa, raajojen irtoamista luotien viuhuessa, sekä lisäksi pelissä kuullaan vahvaa kielenkäyttöä. Mitä muuta tämä kyseinen Guerrillan kehittämä toimintapeli sitten pitää sisällään?
Shellshock Nam ‘ 67:ssa pelaaja hyppää vuoteen 1967, aikaan jolloin Yhdysvallat olivat vielä toiveikkaita siitä, että Vietnamin sota päättyisi heidän hyväkseen. Pelaaja lähetetään muutamien sotakavereiden kera viidakkoon rymyämään ja eliminoimaan vietnamilaisia joukkoja. Pelin alussa pelaaja saa valita virtuaaliminänsä ulkoasun kolmesta eri vaihdoehtosta. Tavanomaisen räiskimisen ja sotimisen ohella suoritetaan niin sanottuja sivutehtäviä, joihin lukeutuu muun muassa yhdysvaltalaisen toimittajan pelastaminen, tukikohdan puolustusta, vietnamilaisten tunneleiden sorruttamista, sotavankien pelastamista, KK-pesäkkeiden tuhoamista, vietnamilaisten jokiveneiden räjäyttämistä, sekä Vietcong-armeijan kenraalin salamurhaaminen.
Tehtävien välillä käydään hengähtämässä tukikohdassa ja valitsemassa halutut aseet seuraavaa tehtävää varten. Tämän lisäksi pelaaja voi ostaa salaa kaupustelevalta sotilaalta erilaista tavaraa, kuten pornokuvia, huumeita tai eräänlaisen passin, jolla pääsee tiukan sotilaspoliisin ohi ja “maksullisia palveluita” kokeilemaan. “Rahana” käy kaatuneiden Vietcongien tuntolaatat joita voi keräillä sotatantereella ollessaan ampumiltaan vihollisilta.
Pääasiassa ympäristön toiminnalle tarjoavat pelin viidakot, mutta välillä piipahdetaan myös vietnamilaisten rakentamissa ahtaissa tunneleissakin. Ahtaasta puheen ollen, peli on suurimmaksi osaksi peliajasta putkimaisissa ympäristöissä kulkemista. Varsinkin tapauksissa, joissa pelaaja pakotetaan purkamaan vietnamilaisten virittämä ansa vain siksi, koska ohjattava kaveri ei osaa hypätä, tai kiivetä lainkaan.. Luulisi, että tällaiset taidot armeijassa opetettaisiin. Joka tapauksessa edellä mainitusta syystä pelaaja ei voi millään harhailla viidakossa vaikka kuinka mieli tekisi ja tästä pitävät huolen näkymättömät seinät tai matalat puun rungot ja vastaavat. Aivan jatkuvaa ahdistavuuden tunne ei tosin ole.
Koska pelaaminen kuitenkin tapahtuu jokseenkin ahdaskokoisilla peli-alueilla on selvää, että viholliskontakteja tulee usein. Kiivaimman taistelun alkaessa ei ruohon sekaan piiloutuminenkaan auta, sillä viholliset näkevät siitä yleensä lävitse. Taisteluissa onkin käytettävä suojanaan puita, kiviä ja muita vastaavia suojia jos meinaa hengissä selvitä. Pelaajan mukana olevat kaverit osaavat taistella hyvin mukana ja käyttää samalla tavalla suojaa siinä missä Vietcongitkin.
Välillä pelin tekoälystä paistaa tosin tyhmyys liikaa lävitse ja paikoin viholliset rynnivätkin suoraan päälle luodeista välittämättä. Yleensä Vietcongeja tosin tulee vastaan sellainen lauma, että voidaan taas kerran sanoa määrän korvanneen laadun. Pelaajan mukana taistelevat jenkkisotilaat sitten vasta sitkeitä sissejä ovatkin, sillä ne eivät pelin aikana kuole lainkaan. Tarpeeksi iskua saatuaan ne kyllä lyhistyvät maahan, mutta vain hetkeksi ennenkuin voivat taas jatkaa tulittamista. Onkin hieman hassua, että esimerkiksi pelin tarinaa eteenpäin kuljettavissa välianimaatioissa kerrotaan kuinka se ja se kaveri kuoli taistelussa, kun omat eivät kuole millään. Tämä onkin pieni särö pelin realistisesti sotaa kuvaavassa sisällössä.
Tekoälykaveriensa ohella pelaaja itsekin on ainakin teoriassa kuolematon, jos nimittäin osaa pelata tarpeeksi taitavasti. Pelaajan hahmolla on nimittäin käytössään energiamittari, joka energianmenetyksen jälkeen palautuu melko nopeasti takaisin täyteen. Näin ollen suojassa hetken kykkimällä voi taas surutta juoksennella luotisateessa. Pelin energiatyypistä on myös hyötyä aiemmin mainittujen ansojen purkamisen yhteydessä. Pelaaja ei nimittäin aivan kuole, jos sattuu kompuroimaan vietnamilaisten ansalankaan. Tämän johdosta erittäin nopeaa ristiohjaimen käsittelyä vaativan ansan purkamisen voi jättää huoletta väliin ja yksinkertaisesti laukaista ansan kävelemällä sitä päin.
Kontrolliensa osalta Shellshock Nam ‘ 67 ajaa hyvin asiansa siinä missä mikä tahansa muukin toimiva 3rd person räiskintä. Vasemmalla tatilla liikutaan, oikealla kieputellaan kameraa. PS2-version ja Xbox-version kontrollit ovat toteutukseltaan lähes identtiset ja toimivat. Vakioasetuksilla Xboxilla pelattaessa tärkeimmistä nappuloista Y-nappula on kyykky, B lataa aseen, A on toimintanappula ja mustalla napilla päästään selaamaan asevalikoimaa. Oikea liipaisin toimii aseen liipaisimena ja vasen pistää sotilaan juoksemaan hetkellisesti tavallista lujempaa.
Vastaavasti PS2:lla pelattaessa kolmio on kyykkynappula, ympyrä lataa aseen, X on toimintanappula R2 asevalikko, L1 juoksu, R1 liipaisin ja L2-nappulaa pohjassa pitämällä kaveri tetsaa pitkin maita ja mantuja. Shellshockin kontrollit ovat kummassakin versiossa toimivat, joskin Xbox-version vakioasetuksissa valkoiseen nappulaan laitettu tetsausominaisuus oli huonosti sijoitettu. Nappulaa pohjassa pitämällä oli yksinkertaisesti mahdotonta käyttää oikeaa tattia vihollisen tähtäämiseksi. Onneksi pelin nappuloita ja toimintoja saa muokata haluamallaan tavalla, jolloin tetsaamisen voi sijoittaa vaikkapa vasempaan liipaisimeen, kuten allekirjoittanut teki.
Audiovisuaalisesti Guerrilla on onnistunut pelissään tarpeeksi hyvin. Grafiikka on Xbox -ja PS2-versiossa lähes identtistä ja samalla hyvää. Vietnamin lukuisat viidakot, riisipellot sekä muut olennaiset ovat kaikki uskottavasti ja näyttävän näköisesti toteutettuja. Tuulessa huojuva kasvusto, viidakon pitämä kahina ja suhina, sekä eläinten äännähdykset luovat tunnelmaa. Rockstar Gamesin Red Dead Revolver pelin tapaan myös Shellshock Nam ‘ 67 käyttää eräänlaista jatkuvaa häiriöefektiä ruudulla, joka saa sopivalla tavalla pelin tuntumaan hieman enemmän vanhalta 60-luvulta pelaajan silmissä. Itse tarinaa ryyditetään eteenpäin pelin omalla moottorilla tehtyillä välianimaatioilla sekä hieman nätimmännäköisillä animaatioilla, jotka tuovat peliin ripauksen elokuvamaisuutta.
Aseiden äänet, jenkkien ja vietnamilaisten pitämät erilaiset huudot, sekä räjähdykset ovat nekin hyvin toteutettuja. Tukikohdassa silloin tällöin käytäessä soitatetaan pelaajalle Vietnamin sodan aikaisia “hittibiisejä”, joka luo mukavan lisäimmersion pelaamiseen samalla kun pelaaja voi yrittää käydä lyhyitä keskusteluja sotakavereidensa kanssa. Ainut mikä äänissä ajoittain häiritsi oli pelinaikaisten huutojen jatkuva toisto. Niinpä lausahdukset, kuten I kill you american, Ready?!, Ammo low ja Charlie spotted tulevat pelin kuluessa ärsyttävän tutuiksi.