Elämme kummallisia aikoja, kun samaan aikaan tuutista puskee ulos Star Warsin kulta-aikojen pelejä remasteroituna ja toisaalla taas pelistudiot yksi toisensa perään yrittävät koukuttaa pelaajia uusilla SW-peleillään. EA on julkaissut muutaman nettiräiskinnän sekä muutaman yksinpelitarinallisen toimintaseikkailun.
George Lucasin jälkeisen Star Warsin suurin ongelma lienee siinä, että pitäisi keksiä uusia hahmoja olemassa olevien vanhojen tarinoiden välejä täyttämään, koska ”legacy-hahmot” eivät oikein enää ole lisenssin omistavan Disneyn mieleen, eikä klassisella vierimisintrolla ja John Williamsin taustalla soivalla musiikilla enää potkita tunnelmamoottoria käyntiin. Episodisarjat Andor ja Acolyte ovat esimerkkejä näistä.
Pelaajakuntaa vetosäteen piiriin yrittää nyt kaapata Ubisoft oman Tähtien Sota -pelinsä kanssa, joka kantaa nimeä Star Wars: Outlaws. Ajallisesti pelin sanotaan sijoittuvan The Empire Strikes Back -elokuvan jälkeiseen aikaan, ennen Return of the Jedin tapahtumia.
Pelin sankarina nähdään Kay Vess, veijarimainen varas, joka on kuin naispuolinen Han Solo (aluksen laatikosta löytyy jopa Han Solon identtiset salakuljettajakuteet päälle puettavaksi). Kay tekee virheen pelleillessään rikollissyndikaatti Zerek Beshin kanssa ja saa koko järjestön peräänsä. Yksi johtaa toiseen ja pian Kay Vess onkin etsintäkuulutettu ja pelaaja kuljetetaan Toshara -nimisen kuun pinnalle Kayn kärsineen aluksen kyydissä, joka on kuin Millenium Falcon, mutta pyöreiden muotojen sijaan neliskanttinen tapaus. Zerek Beshin johdossa häärii entinen Imperiumin turvallisuusosaston johtaja, psykopaattisen oloinen, elämää suurempi olkapääturkkiin sonnustautunut Sliro Barsha, mies Ubisoftin Far Cry -pahisten tapaan nähdään vain alussa välipätkien muodossa ja sen jälkeen ei oikeastaan lainkaan.
Tarina jää junnaamaan paikoilleen jo melkein heti Tosharan kamaralle saavuttaessa, vaikka taustalla ”riehuu” kokonainen syndikaattien välinen sotakin. Kay tutustuu tarinan aikana muutamaan muuhun lainsuojattomaan ja yhdessä näiden kanssa alkaa kasaamaan possea, joiden kanssa järjestetään iso ryöstö Sliro Barshan porukan rampauttamiseksi. Tämän saavuttamiseksi olisi kuitenkin ensin kahlattava 21 tehtävän mittainen päätehtävänippu lävitse ja samalla toivotaan, että pelaaja viihtyisi myös sivutehtävien parissa. Pääpiirteittäin tarinatehtävät sivutehtävien tapaan saavat pelaajan kuitenkin vain juoksemaan sinne ja tänne, milloin minkäkin esineen perässä.
Pelimekaniikaltaan Star Wars: Outlaws on 3rd person toimintapeli, mutta Ubisoftin FPS-peleistä hienoisesti muunneltu tuttu open world -kaava puskee scifiraamien lävitse. Pelin on kehittänyt Ubisoftin omistama ruotsalainen Massive Entertainment, jonka käsialaa oli uusin virallinen Avatar-peli, joka voisi melkeinpä kantaa nimeä ”Far Cry: Avatar.”
James Cameronin uusimpaan Avatar-elokuvaan pohjautuvassa pelissä oli kuitenkin sen verran omaa kivaa, että sitä pelaili mielellään. Sen värikäs ja mielikuvituksellisesti täytetty Pandoran maailma oli kaunis kasvillisuuksineen ja eläimineen päivineen ja yöaikaan kuin neonvalossa kylpevä viidakko oli paikka, jossa oli hauska ihan vain oleillakin ja imeä tunnelmaa, tekemättä mitään sen kummempaa. Lentoliskolla lentely oli kivaa ja luontoa saastuttaneiden tukikohtien valtaamiset ihmisvihollisilta olivat sen sijaan parhaimmillaan intensiivisiä ja hauskoja pelata, koska tekoäly oli ainakin jossain määrin älykästä sorttia.
Star Wars: Outlaws yrittää varmasti tähdätä samaan, mutta epäonnistuu. Pitkälti oman Maa-planeettamme maisemia (muukalaismaisen oranssia kalliopintaa lukuun ottamatta) muistuttavan Toshara-kuun ohella pelistä löytyy muutama muu miljöö, joita ovat Luke Skywalkerin kotiplaneetta, aavikkomainen Tatooine, mutta myös aasialaishenkinen talviplaneetta Kijimi sekä viidakkoplaneetta Akiva. Pelaaja voi lennellä aluksellaan planeetalta toiselle ja avaruudessa voidaan ammuskella ihan nautinnollisen toimivasti TIE-hävittäjiä ja rosvoja sekä keräillä loottia, kunnes taas hyperajon voimin siirrytään jonnekin pelimaailman tarjoamista asutetuista palloista.
Ikävä kyllä planeetoissa ei ole juuri mitään ihailtavaa. Kunpa planeettojen erilaisuus korostuisi samalla tapaa kuin pelissä kohdattavien, pitkälti Lucasin elokuvista tuttujen NPC-alienhahmojen runsas kirjo. Outlaws on kehitetty samaisella Ubin Snowdrop-enginellä, kuin Avatar, mutta visuaalisesti jopa quality-asetuksella grafiikka jättää toivomisen varaa. Stormtrooperit näyttävät hyvältä ja Imperiumin kiiltävän harmaat kompleksit TIE-hävittäjähangaareineen ovat aina hieno näky, mutta vaakakupissa toisella puolella ovat kaikenlaiset keskushubeina toimivat tylsät basaarit ja erämaat vailla inspiraatiota. Pelissä tuntui myös olevan jonkinlainen graafinen bugi, joka sai mitä ilmeisemmin HDR-asetuksen käyttäytymään oudosti, aiheuttaen toisinaan utuista kuvaa ja ylikirkkaita värejä, joita en saanut säätämisellä korjattua. Toisaalta taas, muissa Xbox-konsolini peleissä ei ongelmia television kuvan kanssa ollut ennen eikä jälkeen, joten ongelman luulisi johtuvan pelistä.
Star Wars: Outlaws on peli, joka olisi kenties toiminut paremmin lineaarisena kokemuksena kuin täysin vapaana open worldina. Nyt se on kuin Disney+ -palvelun monet Star Wars -tuotokset: elokuvanmittaisiksi kenties sopineet, mutta sarjamuotoon laahaavaksi venytetyt sisällöt. Paikoin pelin maisemat ovatkin turhan suuria, eikä rosvojoukkojen ja vastaan ajelevien Imperiumin leijuprätkäpartioiden ohella maisemat tarjoile muuta mielekästä, vaan maisemat huutavat tyhjyyttään. Ajoittainen Imperiumin vahtitorni sieltä täältä löytyy putsattavaksi, mutta jostain syystä niidenkin miehistöt spawnaavat lopulta takaisin elävien kirjoihin.
Kaylla on hänelläkin oma leijuprätkänsä, jolla voidaan kätevästi taittaa matkaa. Kätevästi tästäkin objektista saadaan yksi päivittelyn kohde craftauspalikoilla. Prätkän ohella päivitellään vaatteita, lentoalusta kuin loputtomilla ammuksilla varustettua laserpyssyäkin. Prätkällä sinänsä ei ole hauska ajella, koska ajotuntuma on niin kankea. Sillä ei myöskään voi törmäillä. Jos pelaajaan törmätään, Kay putoaa kyydistä. Jos pelaaja törmää viholliseen, Kay putoaa kyydistä. Prätkän selästä voi ampua, mutta sekin on tehty kontrollien osalta turhan vaikeaksi. Mieluummin valitsinkin kulkukeinoksi kartalta aina kohdetta lähimmän pikamatkustuspisteen, jolloin prätkällä tarvitsi ajaa mahdollisimman vähän.
Pelillä on suuria ongelmia rytmityksessä tai kenties sittenkin se on tarkoituksellista: lähes kaikissa pää- ja sivutehtävissä tulee jatkuvasti vastaan hidasta ryömimistä ilmastointikanavissa, ylipitkiä ja sisällöttömiä prätkätunneleita, venytettyjä kiipeilykohtauksia Tomb Raideria matkien, lukuisia itseään toistavia hakkerointi- ja tiirikointiminipelejä, sekä viimeisenä hiiviskelykohtauksia, joissa Kayn käytöstä otetaan hetkellisesti kokonaan pois aseen käytön mahdollisuus.
”Selvitä tiesi vihollisalueen läpi ilman kiinnijääntiä.” Luonnollisesti tässäkin menee aikaa, kun hiljaa hiivitään ja mietitään jokaista askelta – koska kesken hiiviskelytehtävän ei saa tallentaa. Jos mokaat, aloitat alusta. Ilmaprätkä kaipaisi boostia. ”Selvä”, sanoo päivityksen tekevä seppä, mutta haluaa vastineeksi, että Kay noutaa tälle ilmakehäkiihdyttimen, jollainen löytyy Imperiumin valtavasta tuulitunnelista muutaman kilonmetrin päästä. Ei muuta kuin kiipeilemään puoleksi tunniksi.
Kun tätä kaikkea toistetaan kerta toisensa jälkeen, alkaa huomaamaan, ettei pelin 21 tehtävää ole oikeastaan edes mikään pitkäikäinen kampanja ilman näitä hidastavia tekijöitä. Toki nysvätä voi sivutehtävien parissa palveluksia tehden juoksunaisena toimien, mutta lopputulos on aina sama. Kun ei edistetä tarinaa välipätkien muodossa, on palkkiona jotain tavaraa erilaisten vaatekappaleiden muodossa tai sitten tärkeitä craftauspalikoita, joilla päästään päivittämään vaikkapa asetta tai alusta – sitten kun peli antaa siihen luvan. Kustakin maailmasta voidaan etsiä erilaisia aarteita, mutta myös erilaisia eksperttejä voidaan etsiä ja tutustua niihin.
Nämä kahdeksan, pelin valikosta löytyvää eksperttiä toimivat käytännössä pelin taitopuina, mikä on ainakin jonkinlaista vaihtelua peruskaavaan. Jokainen ekspertti tarjoaa omat uudet ominaisuutensa, jotka pelaaja saa käyttöönsä, kun ehdot kutakin uutta taitoa varten ovat täyttyneet. Esimerkiksi savupommin saaminen Kayn asearsenaaliin tietää vaikkapa joidenkin craftausmateriaalien etsimistä tai sitten Kayn lemmikin kanssa aikaa viettämällä tietyn määrän verran. Kun ehdot täyttyvät, voidaan uusi kyky avata käyttöön. Pelissä ei siis kerätä hahmolle lainkaan XP:tä ja taitopisteitä.
Kayn lemmikki on jonkinlainen kuusikorvainen kissakoira Nix, josta on apua monenlaiseen tilanteeseen. Nix osaa noutaa craftausesineitä hankalista paikoista, mutta myös painaa nappuloita ja roikkua vivuissa, joihin Kay ei itse yletä. Nixin voi myös käskyttää harhauttamaan vihollista tai hyökkäämään niiden kimppuun. Nix voi myös käydä jyrsimässä vaikkapa räjähtävien tynnyreiden johdot, jonka jälkeen ne sitten räjähtävät. Aina tästä viimeksi mainitusta tempusta ei kuitenkaan ole hyötyä, sillä tynnyreiden vieressä seisovat viholliset eivät aina lennä kumoon räjähdyksen voimasta, vaan ihmettelevät selkään kipeää tehnyttä osumaa ja sitten asettuvat takaisin vartiopaikalleen. Sen sijaan pari kumautusta nyrkillä pääkoppaan, jopa kypäräpäähän, kaataa vihollisen kuin vihollisen.
Jos Far Cry -sarjasta on lainailtu elementtejä, tulevat mopon paikalle kutsuminen nappulasta sekä Kayn melko turhaksi jäänyt juoksuliuku Avatarista. Loput, tarkemmin hiiviskelyelementit on otettu Assassin’s Creedistä ja Splinter Cell -peleistä. Kay voi vislailla vihollisille, mutta myös piiloutua korkean heinän tai jopa lattialuukusta tulevan höyryn sekaan ja odottaa pahaa-aavistamatonta vihollista saapuvaksi ihmettelemään meteliä. Kaadetun vihollisen kaverit tulevat sitten ihmettelemään ruumista (kyllä, kaikki kuolevat) mutta menettävät nopeasti mielenkiinnon, kun ketään ei näykään.
Jos Ubi-tekoäly on aina ollut vähän hömppää, lyhyen keskittymiskyvyn omaavaa sorttia jopa ensimmäisistä Splinter Cell -peleistä asti, niin Star Wars: Outlaws vie tämän uudelle tasolle. Sanalla sanoen tekoäly on surkeaa ja suuri osa pelin pelaamisen viehätyksestä katoaakin siinä. Toki stormtrooperit ovat aina olleet vähän hassuja – aina siitä asti kun yksi näyttelijöistä kopautti päänsä oveen Imperiumin tiloissa (A New Hope), mutta että jopa stormtroopereiden harmaisiin sonnustautuneet upseerit ovat samanlaisia töppäilijöitä.
Edes vaikeimmalla vaikeustasolla vihollistekoälystä on välillä vaikea saada mitään järkevää vastusta irti, ellei pelaaja sitten itse aiheuta suurhälytystä, jossa useat partiot ovat pelaajan kimpussa. Ahtaissa komplekseissa väisteleminen menee vaikeaksi, vaikka Kaylla onkin apunaan Nix, minkä lisäksi Imperiumin tehokkaampia – rajallisilla ammuksilla varustettuja aseita – voidaan hetkellisesti napata käteen tulitaistelua vauhdittamaan. Suuremmankin hälytyksen voi kuitenkin neutralisoida, kunhan jaksaa tarpeeksi kauan odotella sopivassa piilossa.
Avatar-pelistä on kantautunut hieman muunneltuna elementti, jossa Kay pelailee eri rikollissyndikaattien kanssa. Pelissä mitataan mainetta, ja se voi olla joko kelvoton tai hyvä syndikaattien silmissä. Jos se on hyvä, pelaaja saa kävellä näiden alueelle ja ostella tavaraa kauppiailta alennuksella, mutta jos maine on retuperällä, ei ole mitään asiaa mennä etuovesta yläfemmoja heittäen.
Onneksi jokaiseen kiellettyynkin paikkaan kuitenkin löytyy aina hätäreitin tarjoava ilmastointiluukku, josta kömpiä hiippailemaan syndikaatin maille. Kiinni jäädessä pelaajaa ei ammuta, vaan talutetaan etuovesta ulos. Kun pelaaja auttaa yhtä syndikaattia, maine toisen silmissä laskee, joten työ olisi tasapainoilla jatkuvasti näiden tahojen kanssa – jos jaksaa välittää. Massiven Avatar-pelissä pelaaja sai suorittaa sivutehtävien muodossa keikkoja eri Na’Vi -heimoille ja sai sitä kautta mainetta ja vastineeksi tilaisuuden ottaa tavaraa ilmaiseksi matkaansa. Star Wars: Outlawsin syndikaatti-idea on hiukan pidemmälle jalostettu ja loppujen lopuksi se tuntuu jopa aika turhalta elementiltä, jolla ei oikeasti ole mitään väliä. En siten innostunut missään vaiheessa suorittamaan sivu- ja päätehtävistä erillisiä syndikaattitehtäviä Kayn maineen nostattamiseksi.
Pelin parhaita hetkiä ovat toiminnalliset vapaat räiskintäkohtaukset, joissa laserpyssyt laulavat ja pelaajan toimintatavat ovat vapaat tilanteen ratkaisemiseksi. Tunnelmallisia ovat ajoittain myös pelin hiiviskelyt, mutta monessa tilanteessa tekoälyn hölmöily pilaa immersion ja lopun hoitaa keinotekoisesti vaikeutetut hiiviskelyhetket.
Outlawsin olematon tarina ei innosta, hahmot ja niiden suoltama dialogi on valtaosan ajasta turhanpäiväistä persoonatonta ja huonosti kirjoitettua hölinää, vaikka äänityöskentely sinänsä toimiikin kauttaaltaan ihan mallikkaasti. Pelin jopa kolmesta eri henkilöstä koostuva käsikirjoittajien ryhmä on työskennellyt aiemmin muun muassa Ubin viimeisimpien Far Cry -pelien, Avatarin sekä Watch Dogs: Legions -pelien parissa, jotka eivät varsinaisesti ole nekään kirjoitukseltaan mestarillista luokkaa. Eniten tästä kärsii Kay Vess, joka ei toimintapelin sankarittarena onnistu nousemaan harmaan massan ylitse millään tavoin.
Loppusanat
Kaiken kaikkiaan Star Wars: Outlaws on keskinkertaisella käsikirjoituksella varustettu, ajoittain pelaajansa ammuskeluun innostava toimintapeli, joka on ryöminyt ilmastointikanavaa pitkin Ubisoftin open world -käsittelymyllyyn.
