Street Fighter V – Arcade Edition

Street Fighter V – Arcade Edition arvostelussa

Vaikeuksien kautta voittoon: Street Fighter V – Arcade Edition on se peli, jota fanit ovat janonneet jo vuodesta 2016.

Teksti: Petteri Hemmilä, 21.2.2018 Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia
Arvostelun Street Fighter V – Arcade Edition kansikuva

Vuonna 2016 julkaistu Street Fighter V oli mainio tappelupeli, jossa oli oikeastaan vain yksi mainittava vika: se oli julkaisuhetkellä täysin keskeneräinen. Peliin on sadellut sittemmin sekä ilmaista että maksullista sisältöä, ja nyt kahta vuotta sekä liki kolmeakymmentä gigatavua myöhemmin, Street Fighter V alkaa muistuttaa sitä peliä, jollainen sen on aina pitänyt ollakin. Iloista merkkipaalua juhlistamaan on tehty jopa ihka uusi painos: Street Fighter V – Arcade Edition, joka on siis käytännössä sama asia kuin tappiinsa päivitetty Street Fighter V plus parin DLC-paketin verran rahalla avattavia hahmoja. Tämä ei ole siis niinkään uuden pelin arvostelu, kuin katsaus Street Fighter V:n nykytilaan.

Sanoin oikeastaan kaiken sanottavani Street Fighterin pelattavuudesta jo alkuperäisessä Street Fighter V -arviossani, joten jos haluat tietää millaisesta pelistä on kyse, kannattaa se käydä silmäilemässä läpi. Sittemmin putkahtaneet päivitykset eivät muuta Street Fighterin sielua, vaan kyse on yhä Tekkeniä ankarammasta, mutta BlazBlueta anteeksiantavammasta tappelupelistä, jossa karikatyyrimaiset lihaskimput ottavat toisistaan mittaa kahdessa ulottuvuudessa. Lähtöjään vaatimaton sisältö on paisunut päivitysten myötä itseään kunnioittavan taistelupelin tasolle: irtonaisista minitarinoista koostunut yksinpeli on saanut rinnalleen noin parituntisen juonimoodin sekä kolikkopelitilan, jossa voi käydä verestelemässä turnausmuistoja aiempien Street Fighterien hahmokokoonpanoilla. Jossain kohden matkaa mukaan on putkahtanut myös koko liuta erilaisia haastetiloja lähtien daily challenge -henkisistä irtotehtävistä liikesarjoja harjoittavaan Trialsiin.

Ennen kuin sukellan sen tarkemmin uusiin pelitiloihin, on sanottava pari sanaa hieman harvinaisemmasta aiheesta, nimittäin Arcade Editionin paketoinnista. Pompöösistä etiketistään huolimatta Arcade Editionin kiekolle ei ole näet painettu mitään Street Fighter V:n lisäsisällöstä, vaan ensikäynnistystä seuraa kiusallinen kahdenkymmenen gigatavun latausrumba. Alkulataus ei sisällä vielä yksin pelattavaa juonimoodia tai DLC-hahmoja, jotka pitää käydä noutamassa erikseen PSN Storesta. Hahmot toimitetaan kertakäyttöisinä latauskoodeina, mikä tekee ilmeisen loven fyysisen kappaleen keräily- ja jälleenmyyntiarvoon. Kyyninen minäni arvaa jälkimarkkinoiden torppaamisen olleen koodien tarkoituskin, mutta ilmaisen sisällön painamatta jättäminen tuntuu suoraan sanoen oudolta paikalta säästää. Lisähuomiona sanottakoon, että arvostelukopio ei sisältänyt DLC-hahmoihin oikeuttavia latauslipukkeita, joten jätän arvaamatta, kuinka suuresti Akuma, Alexi tai Juri kollegoineen saattaisivat heilauttaa rosterin tasapainoa. Tappelupeleissä enempi on yleensä parempi, eli lienee turvallista olettaa pelin lähinnä paranevan uusien hahmojen myötä.

Paketin ylivoimaisesti tärkein uusi sisältö on juonimoodi, A Shadow Falls. Taistelujen kylkeen nivottu tarina on aika tyypillistä maailmanlopun reunalla tasapainoilevaa japanihuttua, jossa Street Fighterin vakiopahis, M. Bison, uhkaa suistaa maailman kaaokseen EMP-satelliiteillaan, moraalisempien katutappelijoiden viskellessä kapuloita rattaisiin. Tarinasta sekä sen hahmoista irtoaa jonkin verran aitoja ja tahattomia nauruja, mutta pohjimmiltaan kyseessä on melko tavanomainen nippu anime-kliseitä, jonka suurin ansio on tuoda yksinpeliin sitä tavoitteellisuutta ja motivointia, joka alkuperäisestä Street Fighter V:stä uupui. Sisällöllisesti tarinamoodi olisi voinut olla uskaliaampikin: välianimaatiot ja peliosiot ovat siististi omissa eriytyneissä lokeroissaan, eikä juonta tuoda peliin tai päin vastoin. Käsikirjoitus tempoo hatustaan kiitettävästi tekosyitä pistää nyrkit heilumaan, joskin kokonaisuus jää turvallisen marginaalin päähän siitä laadusta, johon NetherRealms on Mortal Kombateillaan ja Injusticeillaan tappelupeliyleisön totuttanut. Olisi joskus kiva nähdä japanilaistenkin firmojen innovoivan, mutta hyvinhän tuo jaksoi tällaisenaankin viihdyttää. Hienoinen solmu nenäliinaan tulee myös turhauttavan pitkistä latailutauoista, joita on ripoteltu käytännössä joka animaation ja taistelun väliin.

Toinen yksinpelaajan aikasyöppö on Street Fighterin 30-vuotista taivalta juhlistamaan tehty Arcade Mode. Siinä missä juonimoodi palkitsee tarinalla, motivoi kolikkopelitila lähinnä pisteillä ja nostalgialla: pelaaja valitsee alkuun, mitä Street Fighter -kokemusta haluaa emuloida, ja hahmokaarti sekä turnauksen pituus mukailevat valittua osaa. Olisi jälleen kerran ollut hienoa nähdä tekijöiden sisällyttävän pakettiin jotain poikkeuksellista, kuten pikselöityjä 2D-areenoita tai vaikka koko Street Fighter 1:n sellaisenaan, mutta tärkeintä on tietenkin, että pelaamisen perusasiat ovat kunnossa. Amatöörimäistä hoiperteluani Arcade Moden ja Street Fighter Alphan parissa voi ihastella alle liimatusta videosta.

Yksi keskeisimpiä Street Fighter V -kritiikkejäni oli se, kuinka huonosti se huomioi uusia pelaajia. Palautetta on ilmeisesti kuunneltu, sillä alkuperäisjulkaisun pelkistetty harjoitustila on saanut kylkeensä jopa kaksi tutoriaalimaista moodia: Trialsin sekä Demonstrationsin. Trials haastaa pelaajan suorittamaan erilaisia asteittain vaikeutuvia liikesarjoja, kun taas Demonstrations on silkka esittelytila, jossa pelaajalle selitetään juurta jaksaen Street Fighterin perusmekaniikat sekä hahmojen erikoisuudet. Kumpikin moodi toimii oivallisena sisäänheittoreittinä amatööreille, mutta mitä syvemmälle kombotreeneihin tai demoihin porautuu, sitä enemmän sieltä alkaa löytyä vinkkejä myös harrastuneemmille.

Muita tuoreita ilmestyksiä ovat aikaan sidotut minitehtävät, joista nettoaa pelin sisäistä virtuaalivaluutaa, sekä uniikeilla asukokonaisuuksilla palkitsevat Extra Battlet. Minitehtävät voivat olla mitä tahansa rankattujen taistelujen voittamisesta hyppyhyökkäyksiin, kun taas Extra Battlet muistuttavat lähinnä Street Fighterin versiota uhkapelistä – osallistuminen maksaa, eikä lopputuloksesta ole varsinaisesti takeita. Taistelurahaa voi käyttää periaatteessa myös aidosti maksullisen DLC-sisällön avaamiseen, mutta virtuaalihinnat ovat siinä määrin suolaiset, että suurin osa sortunee etenkin hahmopakettien kohdalla ihan aitoihin euroihin.

Street Fighter V on lopultakin valmis ja Arcade Edition lähinnä se pakollinen DLC-sisällöin höystetty “Game of The Year” -julkaisu. Street Fighterin kehityskaari ei ole ilmeisestikään vielä aivan päässään, sillä ainakin uusia hahmoja on vielä tuloillaan ja kuka ties uusia moodejakin. Arcade Editionin myötä ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, jossa pelille uskaltaa antaa varauksettoman suosituksensa vaikkei siihen lataisi yhtään mitään extraa. Jos veri vetää yhtään tappelupelien suuntaan, on Street Fighter V – Arcade Edition hienoisesta konservatiivisuudestaan huolimatta mainio valinta.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • Tasapainoiset, hiotut pelimekaniikat
  • Tarina- ja arcade-moodeissa pureksittavaa yksinpelaajille
  • Demostrations ja Trials koulivat niin aloittelijoita kuin veteraaneja

Huonoa

  • Tarinatila pelillisesti vaisu ja mielikuvitukseton
  • Rasittavan pitkät latausajat
  • Laiskasti koostetun levyjulkaisu lataa koko pelin verkosta