admin

Final Fantasy XIII on nimekkään roolipelisarjan tuorein osa. Se sovittaa eeppisen mutta epäselvästi esitetyn tarinan edeltäjiään suoraviivaisempaan muottiin, mutta tulee samalla hukanneeksi aimoannoksen Final Fantasyjen viehätyksestä. Pelistä yli puolet taittuu umpitylsissä tunneleissa piesten geneerisiä tusinahirviöitä. Hitaasti käynnistyvä peli alkaa vasta noin 20 tunnin kohdalla muistuttaa sitä fanien mielikuvissa syntynyttä j-roolipelien messiasta. 20 tuntia tervassa tarpomista on kuitenkin kohtuuton aika muille paitsi sarjan uskollisimmille ystäville. Toivottavasti Square Enix ymmärtää muuttaa kurssia ajoissa, sillä modernien j-roolipelien mantteli näyttäisi olevan yhä vahvemmin loistavasta The Lost Odysseysta vastanneen Mistwalkerin hanskassa.

Mikäli mielii verestää muistoja 80- ja 90-luvun musiikin tahdissa, on Lips - Party Classics varsin oiva vaihtoehto illanistujaisiin. Party Classics ei ole pelkästään paras Lips -pelin, joka tähän mennessä on julkaistu, mutta julkaisuna myös pelisarjan parhaan ja kaikista yhtenäisimmän laululistan sisällään pitävä peli.

Battlefield - Bad Company 2 tuo ruudulle jälleen kerran uuden, kunnon yksinpelilläkin varustetun Battlefield-rymistelyn. Alkuperäisen Bad Company -pelin tapaan yksinpeli on keskinkertainen ja lyhyt, moninpelipuoli varsin hyvin kunnossa, joskin moninpelikarttoja on turhan vähän. Tätä ei yksinpelin vuoksi välttämättä kannata hankkia, mutta moninpeli tarjoaa hupia ja vastinettar rahoille senkin edestä.

Guitar Hero Van Halen on kaikkiaan kaamea pettymys. Faneille ekstroja ei ole nimeksikään, ei minkäänlaista videomateriaalia, jota olisi mielellään katsellut. Biisit vain soitellaan putkimaisesti läpi, ilman minkäänlaisia välianimaatioitakaan. Vaikeustaso ei ole sitä mitä peli lupailee. Kokenut pelaaja veteleekin hardilla pelin helposti alusta loppuun ilman suurempia ongelmia. Itse kappalelista on myös varsin erikoinen - hard rockista punkkiin ja metalliin - vaikka makuasiahan tämäkin on. Kappaleiden määräkin on varsin suppea (47 kpl) ottaen huomioon ekstrojenkin uupumisen. Livessä ei ole pelaajia, eikä GH 5:ssä mukaan tullut partypeli-ominaisuus ole Van Haleniin asti selvinnyt. Pelkkä track pack ladattavaksi johonkin aikaisempaan GH -peliinkin olisi varmasti riittänyt. Kaupassa Van Halenista pyydetään se reilu 50? kaikilla alustoilla, niin kannattava ostos on kaukana tästä. Täysin turha lisäys Guitar Hero -pelisarjaan.

Army Of Two - The 40th Day on jatkoa parin vuoden takaiselle Army Of Two räiskyttelylle. Jälleen kerran pääosassa ovat tuttu parivaljakko Rios ja Salem, jotka saavat tällä kertaa luvan putsata Shanghain kadut terroristeista. Edelleen Co-op pelitilassa kaverin kanssa pelattuna parhaimmilaan, sillä näin muuten pelin varsin lyhyt kampanjamoodi jättää aika kylmäksi. Lisälämmikettä tarjoaa hyvin toimiva Live-moninpeli, josta tosin uupuu pelaajakuntaa.

Dante's Inferno on onnistuneen Dead Space kauhutoimintapelin luoneen EA:n omistaman Visceral Gamesin uusin tuotos. Tällä kertaa lähdetään avaruuden sijasta kolistelemaan helvetin portteja ja juttelemaan itse Saatanalle. Muutamista heikkouksistaan huolimatta Dante's Inferno on varsin onnistunut ja tiukka paketti hack'n'slashia, joka pitää sen lyhyen kestonsa loppuun asti tiukasti ruutuun liimaantuneena.

Heavy Rain puhaltaa eloa 90-luvun unohdettuun interaktiivisten elokuvien genreen. Toisin kuin muinaiset edeltäjänsä, Heavy Rainin tarina on aidosti dynaaminen ja pelaajan toimilla on suora vaikutus yksittäisten kohtausten sekä koko tarinan päätökseen. Luontevien Quick Time Eventien ja kevyiden seikkailuosioiden varaan rakennettu pelattavuus imee mukaansa niin täydellisesti, etteivät edes vääriin suuntiin johdattelevat kävelykontrollit pilaa tunnelmaa. Juonensa puolesta Heavy Rain edustaa perinteistä sarjamurhaajatrilleriä. Valkokankaalla se ei säväyttäisi, mutta vertaaminen Hollywoodin kierrätysjännäreihin on turhaa, sillä pelattuna tarinan intensiivisyys nousee kolmanteen potenssiinsa. Kyseessä on genrensä kiistaton klassikko ja jokaisen täysi-ikäisen konsolipelaajan pakko-ostos.

BioShock 2 on yhdeksi vuoden 2007 parhaista peleistä tituleeratun steampunk -henkisen jännitysräiskinnän ponneton jatko-osa. BioShock 2 on käytännössä ykkösen juoni uudelleenkierrätettynä, mutta heikommassa muodossa. Lisukkeena olevavasta moninpelistä ei ole oikein nostamaan tätä peliä sinne kirkkaimpien tähtien joukkoon. Mikäli et ole pelannut alkuperäistä BioShock -peliä, hanki se mieluummin ja jos olet -- mieti kaksi kertaa tämän hommaamista, sillä vaikka yhtäläisyyksiä ykköseen onkin muutenkin kuin maisemien puolesta, on BioShock 2 silti suuremman luokan pettymys, joka yrittää rahastaa ykkösen maineella.

Dragon Age: Origins on Biowaren tuoreimpiin kuuluvaa tuotantoa yhdessä Mass Effect 2 -pelin kanssa. Avaruusseikkailun sijaan Dragon Age vie pelaajan mielikuvitukselliseen fantasiamaailmaan, jossa ihmiset, haltijat, kuin kääpiötkin käyvät suursotaan pahuutta vastaan. Pelin mielenkiintoinen tarina sekä sen mielenkiintoiset päähahmot pitävät koukussaan, samalla kun Biowaren aiemmista roolipeleistä tutuksi tullut pelattavuus takaa toimivan sisällön.

Buzz! Visailun maailma (Quiz World) laajentaa hyväksi havaittua tietokilpailubrändiä noin neljällätuhannella uudella kysymyksellä sekä muutamalla uudella pelityypillä. Olennaisin uudistus on mukautettu peli (tai PSP:n Live-yhdistelmä), jossa pelaajat voivat valita mieluisimmat visailualipelinsä itse. Tällä yksinkertaisella lisäyksellä Sony onnistuu kukistamaan yhden koko pelisarjan keskeisimmistä kritiikin aiheista. Korjauslistalle jäävät enää PSP-version aggressiivinen latailurumba ja PS3-version kielivalintaruutu (joka muuten oli läsnä vielä sarjan edellisessä pelissä). Versioista kumpainenkin tarjoaa hyvin toimivaa moninpeliviihdettä, mutta jos pitäisi tehdä valintoja, kääntyisi oma vaakakuppini PS3-version erikoisohjainten ja ison ruudun puoleen. PSP-versiollekin on aikansa ja paikkansa esimerkiksi pitkien automatkojen viihdepakettina. Kumminkin päin, Buzz! Visailun maailma tarjoaa hauskaa ja helposti lähestyttävää visailuviihdettä, josta nauttii parhaimmillaan koko perhe.