admin

THQ tuo TV:stä tutun tappelulajin mallikkaasti pelaajien nautittavaksi. Ottelijoiden hallitseminen on toteutettu sulavasti. Uramoodi toimii ja yksinpelipuoli muutenkin. Mikä parasta, myös moninpeli toimii moitteetta. UFC 2009 Undisputed on varsin hauskaa puuhaa, ja sehän on tärkein ominaisuus joka peliltä loppujen lopuksi vaaditaan, eikä realismiakaan puutu. Pieni huomautus kuitenkin tyrmäysiskujen osumisesta, jotka eivät aina näytä osuvan kunnolla ja tämä saattaa hyvinkin synnyttää kränää pelaajien kesken. Vain pieni sivuseikka, kun ei ole omakohtaista kokemusta kovista iskuista korvan seutuville niskaan, onneksi.

The Saboteur jäi EA:n omistaman Pandemicin viimeiseksi tuotokseksi ja se on todella suuri harmi, sillä peli on erittäin varteenotettava pelitapaus hiekkalaatikkopeligenren edustajien joukossa. Mikäli kuitenkin satut omistamaan ATin näytönohjaimen, niin unohda tämän pelin PC-versio tyystin! Peli sabotoitiin julkaisuaan varten sellaiseen kuntoon, että se ei ATin korteilla toimi kunnolla (edes epävirallisen päivityksen jälkeenkään)

Ratchet And Clank ? A Crack In Time on visuaalisesti intensiivinen tasohyppelyräiskintä, joka saattaa Weapons of Destructionin aloittaman pelitrilogian kunniakkaaseen päätökseen. Jos WOD:n demoa voi pitää minkäänlaisena vertailukohtana, tuntui A Crack In Time toistavan edeltäjiensä hyvät ja huonot puolet lähes sellaisenaan, mutta tällä kertaa pakettiin on ympätty myös hieman avoimia seikkailuelementtejä. Vaikka avaruuden tutkiminen ei kiinnostaisikaan, tekevät täydellisyyttä hipova pelattavuus, audiovisuaalinen karkki ja kevyt piirroselokuvamainen ote A Crack In Timesta yhden vuoden mielenkiintoisimmista PS3-julkaisuista.

Sacred 2: Fallen Angel ei tarjoa lajityypillensä juurikaan mitään uutta, mutta niille ketkä janoavat lisää Diablo-tyyppistä pelattavuutta saatta peli upota. Harmillista kuitenkin on se, ettei peli saa enää minkäänlaista tukea, kun Ascaron on päättänyt jättää Sacred 2:n oman onnensa varaan. Liven markkinapaikalta kuitenkin on ladattavissa pieni arkunkantaja, mutta aika laiha lohtu sekin on, sillä orja on maksullista sorttia. Sacred 2:n tarinaa ei pelissä kannata miettiä lainkaan, vaan keskittyä vihollisien pieksemiseen. Mikäli omistaa Liven kultajäsenyyden, tarjoaa peli viihdettä hintansa verran. Yksinpelinä se kuitenkin jää valitettavasti puolitiehen.

Call of Duty - Modern Warfare 2 lupaili joulupöytään vuoden intensiivisintä FPS-kokemusta ja sen se kieltämättä toimittaa. Lyhyt mutta tiivis yksinpeli muistuttaa jälleen kerran siitä, ettei räiskintägenre kaipaa välttämättä avointa maailmaa tai puolivillaisia roolipelielementtejä, kunhan peruspelattavuus toimii ja kulissit ovat kunnossa. Amerikkalainen arvomaailma ja vahvasti tähtiraitapainotteinen juoni herättää näin eurooppalaisittain harmistusta, mutta jos pystyy katsomaan jakson 24:ää oksentamatta, saattaa Modern Warfaren patrioottihapatuksesta selvitä juuri ja juuri hengissä. Amerikkalais-oikeistolainen kulttuuri-imperialismi pois lukien, Modern Warfare 2 on poikkeuksellisen viimeistelty ja koukuttava räiskintäpeli. Ammuskelun ystäville suoranainen pakko-ostos.

NHL 10 jatkaa siitä mihin NHL 09 jäi. Tiedossa on jälleen kerran erittäin tuhti lätkäpelipaketti, jonka erittäin hienosti toimiva Skill Stick -pelitapa kruunaa ohjattavuuden. Ei sisällä yhtä paljon uutta kuin NHL 09 aikoinaan, mutta siitä huolimatta se vähä mitä peli uutta tarjoaa, pitää sen tänäkin vuonna sen paremman lätkäpelin tittelissä.

Uncharted 2 ? Among Thieves on loistavan toimintaseikkailun loistava jatko-osa. Tavanomaisella seikkailuelokuvajuonella ei pääsisi leffamaailmassa edes DVD-levitykseen, mutta pelin tapa yhdistellä ennalta skriptattuja toimintakohtauksia, näyttävästi toteutettuja välianimaatioita ja täydellisyyteen hiottua pelattavuutta antaisi anteeksi typerämmänkin tarinan. Kun pakettiin heittää vielä erittäin toimivan moninpelin nousee Uncharted 2 ? Among Thievesistä selkeä ykkösehdokaani vuoden PS3-peliksi. Ja kyllä ? olen läpäissyt myös Modern Warfare 2:n.

Need For Speed - Shift puhaltaa puhkikuluneeseen brändiin uutta eloa. Se vie luksusautoilla kaahailun pois naiiveista katukisoista, kohti suljettuja, oikeasta maailmasta lainattuja autoratoja. Pelisuunnittelun painopiste on muovisen katu-uskottavuuden sijaan realismissa ja immersiivisessä ajokokemuksessa, mikä näkyy mm. hienosti mallinnettuina virtuaaliohjaamoina sekä uskottavasti toteutettuna ajofysiikkana. Kyynärpäätaktiikkaan nojaava tekoäly nakkelee kapuloita hauskuuden rattaisiin, mutta ei onnistu pilaamaan koko lystiä. Kun Shift on kerran hauska, realistinen ja jopa ihan hyvällä maulla toteutettu, voisikin kysyä, mitä Need For Speediä siitä enää löytyy? Luojan kiitos, ei juuri mitään.

Tales Of Vesperia on JRPG peli, joka ei tarjoa mitään mullistavaa uutta genreen, mutta on kuitenkin jokseenkin onnistunut paketti. Tarina alkaa hitaasti, mutta usein se on tämäntyylisissä peleissä tapanakin. Ääninäyttely on suurimmaksi osaksi tökeröä, mutta siihen tottuu nopeasti. Grafiikka on ihan ok, vaikka kaksiulotteinen vaikutelma saattaa ärsyttää ajoittain. Maailma on laaja ja tutkittavaa on paljon, joten pelattavaa siis riittää. Hahmojen luonteet nousevat esiin koko ajan enemmän, mitä pidemmälle peli etenee. Jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan, jotta peli olisi täydellinen, mutta kelvoton tekele se ei kuitenkaan ole. Mikäli kestää vaikeustasojen tasapainottomuuden ja kehnohkosti tehdyn taistelumekanismin, voi peli tarjota viihdettä moneksi kymmeneksi tunniksi. Tarjoaapa peli myös mahdollisuuden pelata kavereiden kanssa samalta sohvalta, sekä mahdollisuuden vertailla netin välityksellä, että kuka on vetänyt pelin läpi nopeiten, sekä muita nippelitietoja. Tales Of Vesperia on kuin animesarja pelin muodossa.

DJ Hero on uusi aluevaltaus Guitar Hero -pelisarjaa julkaisevalta Activisionilta. Valitettavasti DJ Hero ei pääse sisarsarjansa tasolle viihdyttävyydessään, yhtenä syynä moninpeliseuran uupuminen, sekä toisena haastavuuden puute.