admin

Band Hero on Guitar Hero -pelisarjan uusin tulokas täysin ymmärrystä vailla olevasta nimenvaihdoksestaan huolimatta. Band Hero on jokseenkin identtinen veli Guitar Hero 5:lle, vain uusilla biiseillä höystettynä. Kohdeyleisönä toimii tällä kertaa pääasiassa yksinomaan naispuoliset pelaajat, joten te miehet (ja naiset!), jotka ette pidä Jesse McCartneysta, Hilary Duffista tai Lily Allenista, karttakaa tätä julkaisua kaukaa.

Marvel: Ultimate Alliance 2 on jatkoa parin vuoden takaiselle supersankarirymistelylle. Uusi juoni, sekä hieman parempi grafiikka ja muutama uusi supersankari, mutta muutoin varsin tuttua huttua alkuperäispeliä pelanneille, eikä siksi "lennä isäänsä paremmin."

The Trial And Execution Of Guybrush Threepwood jatkaa episodisarjaa jälleen siitä mihin edellinen episodi jäi ja vaikka kolmannen episodin lopetus olikin todella kuivakka, on neljäs episodi kaikkea muuta. Tarkemmin sanottuna The Trial And Execution Of Guybrush Threepwood on tähän saakka sarjan paras episodi vahvalla tunnelmallaan, sekä nokkelilla puzzleillaan.

Risen on saksalaisen Piranha Bytesin yritys uudelleenbrändätä PC-puolella paremmin tunnettua Gothic-roolipelisarjaansa. Yritystä voi kai pitää onnistuneena, sillä Risen on kuin ilmetty esikuvansa: kankea, turhauttava ja heikosti käsikirjoitettu. Bonuksena pelin Xbox-käännös on vieläpä buginen, ruma ja täynnä pelattavuutta hankaloittavia käyttöliittymäkummallisuuksia. Tehtäväsuunnittelu on enimmäkseen onnistunutta ja pelimaailmasta on erotettavissa kaikuja Gothicien persoonallisuudesta, mutta lohtu on laiha kun muu peli tuntuu jämähtäneen ikuiseen beta-vaiheessa. Kahdeksan vuoden ja kolmen pelin kokemuksella olisin odottanut Piranha Bytesiltä jotain hieman laadukkaampaa.

Lips ? Number One Hits on muutamilla parannuksilla sekä uudella, hiukan viimekertaista paremmalla biisikattauksella varustettu lauleskelupeli, joka ei juuri yllätyksiä tarjoile.

Operation Flashpoint 2: Dragon Rising on jatkoa vuonna 2001 ilmestyneelle realistiselle "sotasimulaattorille." Tekijäjoukko tosin on vaihtunut, mutta se ei näy liiaksi. Läsnä on edelleen lähes yhtä realistinen pelattavuus, bugit, tekoälyn ajoittainen surkeus, sekä laaja pelialue, jossa temmeltää. Ei yllä edeltäjänsä tasolle realistisuudessa tai tunnelman vahvuudessa, mutta onpahan ainakin muita Xbox 360 räiskyttelyjä realistisempi. Operation Flashpointia aiemmin pelaamattomien kannattaa ehkä katsastaa tämä peli, OFP-fanien ehkä mieluummin vain PC:lle julkaistu Armed Assault II.

Trials HD on muinaisen Action Supercrossin ja Elastomanian hengessä tehty 2D-fysiikkapyöräily, joka koukuttaa niin pahasti, että siihen voisi soveltaa huumausainelainsäädäntöä. Trialsin vahvuus piilee näennäisen yksinkertaisessa pelattavuudessa, jonka voi oppia parissa minuutissa, mutta jonka hallintaan tarvitaan viikkokausien armotonta hiostamista. Mikäli ei halua takertua makuasioihin, kuten päänsärkyä aiheuttaviin taustamusiikkeihin, ei Trialsista löydy muuta valittamista, kuin loppupään ratojen älytön vaikeustaso. Toisaalta asian voi ajatella myös niin, että Trials HD olisi 1200 leikkirahan arvoinen ilmankin näitä turhanpäiväisiä sadismin ilmentymiä ja musiikinkin saa kytkettyä halutessaan pois. Kaiken kaikkiaan Trials HD on aivan loistava peli, joka asettaa aivan uusia vaatimuksia indie-pelien hinta-laatusuhteelle.

SingStar ? Motown tuo olohuonekaraokeen kolmenkymmenen biisin verran legendaarisen Motown Recordsin hittejä. Paketista löytyy huomattavan tyylikästä tavaraa aina Marvin Gayesta The Supremesiin, mutta kolikon kääntöpuolena, pelin kappaleet ovat keskimäärin aika pahuksen vaikeita. Toisaalta nuotin vierestä päästely ei ole jarruttanut menoa ennenkään ja jos pitäisi valita epävireisen Britney Spears- tai The Commodores-imitaation väliltä, kääntyisi oma vaakakuppini selvästi Detroitin suuntaan. SingStar-levyjä on mahdoton pisteyttää ottamatta kantaa itse musiikkiin ja koska oma maku on aina se paras maku, kannattaa kenties tähtien sijaan kesittyä tuijottamaan biisilistaa.

NHL 2K10 on samalla 2K-sarjan kymmenvuotissynttäreitä juhlistava julkaisu, jossa itsessään tosin ei ole juuri juhlittavaa. Peli nimittäin jatkaa valitettavasti NHL 2K9:n jalanjäljissä melko tukevasti ja pelattavuus kuin moni muukin on sitä luokkaa, että jälleen tulee NHL 2K8 -peliä ikävä, joka ehdottomasti on se paras, vieläkin.

UP on Pixarin samannimiseen animaatioon perustuva lisenssipeli, joka ei yllätä juuri mitenkään, mutta on silti hauskaa ajanvietettä sen helposti omaksuttavan pelattavuutensa vuoksi etenkin perheen pienimpiä ajatellen. Harmillisesti peli vain on erittäin lyhyt isolla E:llä, eikä moninpelistä ole juuri sen elinikää pidentämään.