Mikko Kosonen

Uhkapelaajat ovat vaarassa toistamiseen.

Iron Man-peli on kehutun Iron Man -elokuvan peliversio, joka ei tee kunniaa esikuvalleen oikeastaan millään tasolla. Luvattoman huono lisenssipeliviritys on jälleen käsillämme. "Varokaa heikkoja lisenssipelejä" sanoisi Pikku Kakkosen ressukkanalle, jos olisi vielä elossa.

Ninja Reflex on nimensä mukaisesti refleksiharjoitteluun keskittyvä kokoelma minipelejä. Itse minipelit ovat keskimäärin ihan viihdyttäviä ja irtopisteitä heruu neljän pelaajan moninpelistä, sekä poikkeuksellisen tarkan tuntuisesta Wiimote-ohjauksesta. Valitettavasti toimiva konsepti kompuroi lyhytikäisyyteensä: pelistä löytyy vain kuusi alipeliä, eikä yksinpelin myötä aukeavilla sääntövariaatioilla ole sellaista pelin ikää kasvattavaa vaikutusta, jota tekijätiimi on kenties toivonut. Jos pari tuntia yksinpelin ja tunti moninpelin parissa saavat leuan kramppaamaan haukotuksesta, lienee aika selvä, ettei Ninja Reflexistä ole lunastamaan myyntihintansa asettamia lupauksia.

Mario Kart Wii on Nintendon värikkään ja perheystävällisen autopelisarjan uusin inkarnaatio. Vaikka verraton perhepeli onkin, eivät sarjan kanssa aiemmin touhunneet osaa peittää hienoista pettymystään siitä, kuinka samanlainen Mario Kart Wii on edeltäjiensä kanssa. Toki, mukana on uusi ohjain, ehkä Wiin kaikkien aikojen toimivin verkkopeli ja tukku ajeltavia moottoripyöriä, mutta itse pelaaminen on sitä totutun mukavaa sähellystä pitkin mielikuvituksellisia ratoja, nerokkaiden tingeltangelimusiikkien säestyksellä. Ihan mukavaa ja toimivaa, joskaan ei nyt aivan sellaista klassikkomateriaalia, jota Mario-brändätyltä peliltä on vuosien varrella totuttu odottamaan. Perhepelinä, viisi tähteä ja megasieni, tosikkopelurit laskekoot tähdet alta.

Bully - Scholarship Edition on paljolti Grand Theft Autoa muistuttava toimintaseikkailu, joka sijoittuu amerikkalaiseen koulumaailmaan. Huonosta maineestaan huolimatta, kyseessä on hauska ja karikatyyrimäinen hiekkalaatikkopeli, joka loistaa niin pelillisiltä meriiteiltään, kuin oivaltavalta käsikirjoitukseltaankin. Railakkaasti viljelty väkivalta ja perheen pienimmiltä ohitse lipuvat vitsit ovat vallan mainioita perusteita noudattaa pelin kuudentoista vuoden ikärajaa, mutta hieman kypsemmälle polvelle Bullyn persoonallinen huumori yhdistettynä lähes loputonta puuhastelua tarjoavaan sisältöön on silkkaa mannaa. Puoli tähteä täytyy verottaa Xbox-version teknisesti onnettomasta käännöksestä, mutta kunhan pahimmat bugit siirtyvät päivitysten myötä historiaan, on käsissä selvää ainesta peliklassikoksi.

Sega Superstars Tennis on selkeästi pienempien pelaajien makuun suunnatumpaa tennistä, varsin räikeällä grafiikalla, sekä pelin räikeyteen sopivalla äänimaailmalla varustettuna. Minipelejä on ihan mukava pelailla, mutta varsinainen, joskin ihan toimiva tenniksen peluu ei juurikaan innosta tai tarjoile mitään ihmeitä, sillä etenkin vanhemmille pelaajille on tarjolla parempaakin Virtua Tennis 3:n ja Top Spin 2:n muodossa. Pienemmät pelaajat saattavat tykästyä, mikäli vain vanhempien hermot kestävät...

The Spiderwick Chronicles on samannimiseen elokuvaan perustuva lisenssipeli, joka on pelattavuudeltaan erittäin helppo ja samalla umpitylsä. Pelillä tuntuu myös olevan kohderymäkin hieman hakusessa, sillä tätä peliä ei osaa sijoittaa kunnolla millekään ikäryhmälle. Ja ne pikkulapset, jotka vielä ovat siinä iässä, että syövät hiekkaa hiekkalaatikolla, ovat liian nuoria pelaamaan tätä, vaikka yhtäläisyyksiä hiekalla ja tällä pelillä onkin...

Juurilleen uskollisena, Burnout - Paradise on autoaiheinen toimintapeli, joka ammentaa todellisen viehätysvoimansa surrealistisesta vauhdista, häikäilemättömästä ajotavasta sekä koko digitaalisen pelihistorian näyttävimmistä kolareista. Avoimen kaupungin aiheuttamat navigointiongelmat sekä kolarimoodin ja split-screen-moninpelin puuttuminen pitävät Burnout - Paradisen parin askeleen päässä täydellisyydestä, mutta mikäli suonissasi virtaa kolikkopelibensiini, ei tätä totisesti kannata jättää väliin.

Siinä missä Sam & Max Season 1 oli esimerkki lähtöjään loistavan pelin huonosta käännöksestä, pyöräyttää Evil Under The Sun asetelman päälaelleen, olemalla kelpo käännös lähtöjään huonosta pelistä. Jostain päättömän vaeltelun ja umpiruman ulkoasun syövereistä löytyy kiehtova, hyvän ääninäyttelyn siivittämä salapoliisitarina, mutta se, miten siitä voisi nauttia näin roskaisan pelin keskellä on mysteeri, jota ei osaisi ratkoa edes itse Hercule Poirot.

Lost - Via Domus on suursuositun Lost TV-sarjan pohjalta tehty virallinen lisenssipeli. Valitettavasti tällä kertaa peli katoaa kategoriaan huonot lisenssipelit, sillä Lost-peli on ainoastaan ideana hyvä, mutta käytännössä valitettavan lyhyt, lineaarinen ja muutoinkin kuivakka pelikokemus, josta ei muutoinkaan kukaan muu kuin innokkaimmat Lost-fanit saa selvää. Jos et ole Lostia seurannut jätä tämä suosiolla välistä. Jos olet, harkitse useampaan kertaan, ennen kuin ostat.