Mikko Kosonen

Jos pitäisi mainita täydellinen toimintapelipaketti, niin James Bond 007: Nightfire olisi aivan varmasti omasta mielestäni tällainen. Parilla sanalla kuvailtuna paras koskaan tehty peliversio jo suhteellisen pitkän iän omaavasta James Bond 007 elokuvasarjasta. Peliä on varsin hauska pelata ennenkaikkea hyvän pelattavuutensa ansiosta, mutta hattua pitää nostaa myös isolla rahalla peliin tehdyille tehosteille sun muille jotka saavat lähestulkoon aikaan olon, että katselisi interaktiivista Bond-elokuvaa. Harmi vain että yksinpeliosuus ei ole niin kovin pitkäikäistä hupia.. Toisaalta pelin tehtävissä on uudelleenpeluun arvoa ja pelistä löytyy laadukas moninpeli, joka on monipuolisuutensa lisäksi niin ikään hauskaa.Kuten mainitsin jo PS2-version arvostelussa, on peli varsin laadukasta toimintaa Bondimaisissa merkeissä. Mikäli kotoa löytyy Xbox ja toiminnalle olisi tilausta, kannattaa NightFire ehdottomasti katsastaa.

Kauhupelien kuningas nousee haudastaan.

Tony Tough and the Night of the Roasted Moths on perinteinen 2D-seikkailu, jossa yksityisetsivä Tony Tough joutuu töihin, kun tuntematon henkilö alkaa varastelemaan lapsilta karkkia Halloweeninä ja Tonyn oma koira kidnapataan. Lievästi epäloogisilla puzzleilla ja kohtalaisen hyvällä ääninäyttelyllä varustettu kelpo pikku seikkailupeli pahemman puutteessa, jota valitettavasti sotkee pieni äänibugi. Suositellaan seikkailupelien ystäville pienellä varauksella odotellessa vielä tekeillä olevia seikkailupelejä muun muassa LucasArtsilta.

Rocky-peli tekee oikeutta sen elokuvaversiolleen olemalla yksinkertaisesti yksi kaikkien aikojen parhaimmista nyrkkeilypeleistä puhumattakaan Xboxin parhaasta. Näyttävännäköinen ulko-asu, hyvin toteutettu elokuvamoodi tasokkaalla tekoälyllä varustettuna ja kavereiden kanssa pelattava hauska ja hyvä moninpelipuoli tekevät pelistä varsin ostettavan arvoisen teoksen ja takaavat pelin pitkä-ikäisyyden.Mahdollinen addiktiivisuus peliä kohtaan voi tosin olla kohtalokasta, sillä ottelun kuin ottelun voittaminen vaatii veronsa käsistä, niin eikä se jossain vaiheessa ilmenevä turhautuminenkaan peliä kohtaan varmastikaan ole kovin kaukaa haettua.

Buffy The Vampire Slayer on samannimiseen TV-sarjaan perustuva toimintaseikkailu, jossa sankaritar Buffy potkii epäkuolleita persuksille esikuvalleen uskolliseen tyyliin. Varsin nautittava kokonaisuus ja katsastamisen arvoinen peli pikkuvioistaan huolimatta. Peli on Buffy-faneille ehdoton pakko-ostos, mutta silti pelistä pitääkseen ei välttämättä ole pakko olla sarjan vannoutunut fani, sillä peli on Buffy-kuorrutuksensakin alla yksi Xboxin parhaimmista toimintaseikkailuista.

No One Lives Forever 2 tuo ainoan tunnetun naisagentin, Cate Archerin ja kultaisen 60-luvun takaisin PC-ruudulle entistä ehomman näköisenä uusine ihmevempaimineen ja aseineen. Peli on ihan kelvollinen räiskintäpeli/hiiviskely, joskin ykkösosan hiiviskelypainotteisen pelityylin sijaan homma painottuu räiskinnän puolelle, lähinnä hiiviskelemiseen huonohkosti suunniteltujen kenttiensä takia.

Mikäli hyvät taktiset ammuskelupelit kiinnostavat niin ei kannata kuitenkaan jäädä Ghost Reconin kohdalla ihmettelemään, sillä peli tuottaa enemmän pahaa mieltä kuin mitään muuta. Haamu on nimittäin päästänsä huonolla tekoälyllä ja ulkonäöltään vanhentuneella ja etten sanoisi rumalla ulkonäöllä, selkäreppuun pakatuilla tylsillä ja toinen toistaan samanlaisilla tehtävillä, sekä turhalla ekstramatskulla varustettu kontrolloimaton heppu.

David Beckham Soccer yrittää olla vakavasti otettava jalkapallopeli runsaine pelimuotoineen päivineen, mutta kaatuu kuitenkin valitettavasti huonoon syöttelypeliinsä ja yleisestikin ottaen turhauttavaan pelattavuuteensa.

Crash on vaihteeksi ihan siedettävä peli Ragelta, jota pelaa varsinkin yhdessä kavereiden kanssa. Haittapuolia tässä pelissä on kumminkin valitettavasti turhan paljon pelin uramoodinkin ollessa vain hetken (hauskaa) hupia kunnes saa kyllästymisen tunteen nousemaan pintaan.Mikäli tekee aivan älyttömästi mieli päästä romuttamaan autoja, niin ehkä kannattaa nimi pistää muistiin, mutta jos romuralli ei ole kovin lähellä sydäntä tai on valmis odottamaan jotain laadukkaampaa saman lajityypin edustajaa niin kannattaa Crash jättää suosiolla kaupan hyllylle ja juosta karkuun niin lujaa kuin vain pääsee.. Lujempaa kuin pelin autot kiihtyvät.

Vaikkakin arvosteluni pelistä on aika negatiivinen niin kyseessä ei suinkaan ole huono peli, se vain on niin samanlainen kuin aikaisemmatkin osat, että ei sitä nyt mitenkään voi suositella ainakaan 2002:sen omistajille välttämättömänä hankintana, koska käytännössä se tarjoaa lähinnä päivitetyt pelaajatiedot. Peli on vauhdikasta ja ihan hauskaa arcadesäntäilyä ja kilpailun puutteessa ainoa varteen otettava lätkäpeli. Jos joku nyt ei ole paria edellistä NHL:llää pelannut niin silloin tämä on toki ihan hyvä hankinta.