Steve Purcellin rakastetun etsiväkaksikon seikkailu videopelien maailmassa on ollut vähintäänkin vaiherikas. Yhtä klassikoksi noussutta seikkailupeliä seurasi parikin epäonnisempaa yritystä, jotka tyssäsivät lopulta siihen kun LucasArts veti pelimerkkinsä kokonaan pois seikkailupeleistä. Hattupäisen koiran ja psykoottisen jäniksen digiseikkailut saivat uuden uuden alun entisten lucasartslaisten perustamalla Telltale Gamesilla. Nyt kun aika on jättänyt Telltalestakin, periytyi mantteli luontevasti entisten telltalelaisten perustamalle Skunkape Gamesille. Kyseessä onkin melkoinen mittatilausstudio, sillä sen portfolio koostuu yksinomaan Telltalen Sam & Max -episodien remasteroinneista ja nimikin on peräisin Sam & Maxin sivuhahmolta. 2021 julkaistun avauskauden sekä 2022 julkaistun Episode 2 – Beyond Time and Spacen luonteva jatkaja on tietenkin kausi kolme, The Devil’s Playhouse.
Telltalen Sam & Maxit eivät paistattele aivan alkuperäisen ysäriseikkailun maineessa, mutta niissä on nähtävissä selvä positiivisen kehityksen kaari, joka kulminoituu viiden jakson mittaiseen The Devil’s Playhouseen. Twilight Zone -henkiseksi televisiosarjaksi naamioidun kauden keskiössä ovat Maxin psyykkiset kyvyt. Max saa käyttöönsä ns. “paholaisen lelulaatikosta” lainattuja taikakaluja, joihin kuuluvat muun muassa tulevaisuuteen näkevät stereolasit, teleportaation mahdollistava lelupuhelin sekä sanoja suuhun istuttava vatsastapuhujanukke. Maxin kyvyt istuvat genreen täydellisesti, sillä ne tarjoavat esoteerisiin seikkailuongelmiin ratkaisuja, jotka ovat yhtäaikaisesti älyvapaita mutta kuitenkin pelaajan ymmärrettävissä. The Devil’s Playhousen puzzlesuunnittelu tuntuu muutenkin tasapainoiselta; harmaita aivonystyröitä haastetaan juuri sen verran, ettei pelistä pääse läpi pitämällä aivojaan säästöliekillä, mutta läpipeluuohjeisiin en olisi luultavasti turvautunut lainkaan, ellei arvostelun kanssa olisi tullut vähäsen kiire. Aivan kitkatkon kokemus The Devil’s Playhouse ei kuitenkaan ole – seikkailupelien helmasynnit, kuten jumiutumiset ja edestakainen harhailu tulevat tutuiksi. Ongelmaa kompensoidaan sisäänrakennetulla vinkkisysteemillä, joka ohjaa vähintään oikeaan suuntaan kunhan pelaaja on ensin pähkäillyt aikansa.
Sam & Max Season 3:n konsepti on säilynyt käytännössä muuttumattomana edellisistä kausista. Viiteen peliin jaettu kokonaisuus muodostaa yhden pitkän jatkotarinan, joka kannattaa pelata aikajärjestyksessä. Yksittäisen jakson parissa vierähti suurin piirtein parista tunnista kolmeen – omassa arkikalenterissani suurin piirtein pari iltaa per jakso. Kolmoskausi nojaa vahvasti ensimmäisen ja toisen kauden tapahtumiin ja kierrättää tuttuja hahmoja. Uusien tulokkaiden kannattaa aloittaa tutustuminen suosiolla ykköskaudesta tai kenties jopa 90-luvun legendaarisesta Sam & Max: Hit The Roadista.
Sisällöllisesti Sam & Max Season 3 ei eroa millään tapaa liki viidentoistavuoden takaisesta alkuperäisteoksesta. Ensimmäisessä jaksossa Sam & Max kohtaavat maailmanvalloitusta suunnittelevan avaruusgorillan, kun taas toisessa jaksossa seurataan kaksikon isoisien seikkailua idän pikajunassa sekä Sammun-Makin hautapyramidissa. Omaksi suosikikseni nousi kenties film noir -henkinen kolmosjakso, jossa Sam ajautuu aggressiiviseen kierteeseen etsiessään kumppaninsa varastettuja aivoja. Neljäs ja viides jakso ammentavat klassisista hirviötarinoista: nelosjaksossa maailmaa uhkaa Sam-kloonien zombiarmeija ja viidennessä demoninen jättiläis-Max. Jaksot ovat kaikkiaan varsin viihdyttäviä, mutta eivät kuitenkaan aivan yhtä terävästi kirjoitettuja kuin alkuperäinen LucasArts-klassikko. Huumori on hyväntuulista ja kilttiä, mutta lyö yhtä usein huteja kuin täysosumia. Etenkin hahmojen nimet (Superball, Skunkape, Papierwaite) edustavat sellaista kornia huumorityyppiä, josta useimmat meistä ovat kasvaneet ulos jo teini-ikäisinä. Vastaesimerkiksi kelvannee Samin optimismi ja omituinen nippelitieto, jotka jaksavat hymyilyttä kerta toisensa jälkeen. Jos itse tarinoista haluaa lukea lisää, kanattaa käydä silmäilemässä reilun vuosikymmenen takaiset arviomme episodeista 1–3:
Jakso 1: The Penal Zone
Jakso 2: The Tomb of Sammun-Mak
Jakso 3: They Stole Max’s Brain
Remasterointina The Devil’s Playhouse tuntuu kenties niukemmalta kuin onkaan. Valaistukset on nimittäin vedetty kokonaan uusiksi, animaatioita paranneltu, musiikit uudelleenmiksattu ja suhisevat alkuperäisäänet korvattu paremmin enkoodatuilla. Konsolipelaajille olennaisin uudistus lienevät gamepad-kontrollit, jotka toimivat enimmäkseen erittäin hyvin: kursorin heiluttelun sijaan, pelaaja hyppää analogiohjaimella suoraan hotspotista toiseen, mikä on varsin kätevää ja eliminoi täysin seikkailupeleille ominaisen “pikselinmetsästyksen”: Valehtelisin, jos väittäisin remasteroinnin loksauttavan vieläkään leukoja, mutta onhan se saavutus jo itsessään, että yli neljätoista vuotta vanha peli näyttää samalta modernilla televisioruudulla kuin ajan kultaamissa muistoissa. Merkityksellisin parannus on lopulta kenties kuitenkin se, että pelit ovat nyt helposti saatavilla moderneille laitteille ilman ylimääräistä kikkailua ja hampaiden kiristelyä.
Sam & Max Season 3: The Devil’s Playhouse toimii oivana päätepisteenä Telltalen Sam & Max -trilogialle. Vaikka kyse on Telltale Gamesin parhaasta ja eheimmästä Sam & Max -tarinasta, ei kokonaisuus kohoa aivan niihin legendaarisiin seikkailupelisfääreihin, joista kaltaiseni 80-luvun lapset jaksavat pauhata ikävystymiseen saakka. Klassisia seikkailupelejä ei ole ilmestynyt viime vuosina mitenkään liikaa. Jos perinteinen seikkailupelilogiikka ja leikkisä, hyväntuulinen huumori kuulostavat omalta jutulta, kannattaa antaa Skunkape Gamesin Sam & Max -remasteroinneille mahdollisuus.
