Sleeping Dogs arvostelussa

Sleeping Dogs on paljolti Grand Theft Auto -pelisarjan sekä sen hengenheimolaisten kaltainen tuote. Eikä kai toisaalta liene ihmekään: vancouverilaisen United Front Gamesin kehittämää Sleeping Dogsia tehtiin alun perin yhteistyössä Activisionin kanssa nimellä True Crime: Hong Kong. Activision kuitenkin päätti jättää True Crime-pelisarjansa kolmannen osan kokonaan julkaisematta, vaikka heillä oli käsissään jo lähes valmis tuote.

Jonkin aikaa tästä eteenpäin Square Enix osti oikeudet, antoi United Front Gamesille aikaa viimeistellä pelin ja samalla se nimettiin uudelleen Sleeping Dogsiksi. Ottaen huomioon kuinka surkeita True Crime-pelit ovat muiden kehittäminä olleet (True Crime: New York City sai Game Realityn arvostelussa aikanaan 2,5 tähteä) oli ehkä jollain tapaa jopa siunaus pelille, että se lopulta päätyi Square Enixin suojiin, uuden nimen alle.
Millainen pelikokemus Sleeping Dogs sitten on ?

Pelin tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa Hong Kongin saarelle ja pääosaa näyttelee ? True Crime pelien tapaan ? peitehommissa oleva kyttä. Sleeping Dogsissa tämä kyseinen kyttä on tällä kertaa Amerikassa suurimman osan elämästään viettänyt, mutta kuitenkin Hong Kongissa alun perin syntynyt Wei Shen, joka on sittemmin palannut kotiinsa.

Tarkoitus olisi soluttautua Hon Kongin Triadiin ja rampauttaa se lopulta sisältä käsin. Homma ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen, koska pidempikestoisissa peitehommissa lain hyvän ja huonon puolen rajat tuppaavat hämärtymään ja tunnesiteet rikollisjengin jäseniä kohtaan muuttuvat alati vahvemmiksi.

Sleeping Dogs toimii pitkälti tutulla hiekkalaatikkopelattavuudella, johon pelaajat ovat tottuneet GTA:n ja muiden sen tyylisten pelien parissa vuosien saatossa. Pelialueena toimii siis isokokoinen Hong Kong, jossa Wei Shen juoksee paikasta toiseen ? tai huristelee, joko erilaisilla autoilla tai moottoripyörillä ? erilaisia tehtäviä suorittaen.

Ensimmäinen positiivinen seikka, joka nostaa Sleeping Dogsin edukseen muista saman tyypin peleistä on se, että ei kaiken tarvitse aina sijoittua Yhdysvaltoihin toimiakseen tai kiinnostaakseen ? sen myös Ranskaan sijoittunut, loistava peli, The Saboteur ymmärsi noin kolmisen vuotta sitten.

Sleeping Dogsissa esiteltävä Hong Kong on mukavan isokokoinen saari ja ihasteltavaa ja tutkailtavaa riittääkin moneksi illaksi ? aina tulee eteen jotain uutta ja kaunista maisemaa kaupungissa kruisaillessa tehtävien perässä. Pelin sataprosenttisesta autenttisuudesta en mene takuuseen, kun en ole paikan päällä Hong Kongissa käynyt, mutta kaikki vaikuttaa varsin aidonoloiselta; arkkitehtuuri ja kaupunkimaisemat aina sivukujineen toimivat vallan hienosti ja ilmassa on vahva itämaisuuden tuntu.

Kuten True Crime-peleissäkin, myös Sleeping Dogsissa on huomioitu myös Shenin työskentelyä poliisina tämän peitehommastaan huolimatta. Pelin tehtävätyypit jakautuvatkin pääasiassa kolmeen osaan: päätehtävät ovat joko jengin hyväksi suoritettavia tehtäviä tai vaihtoehtoisesti poliisille suoritettavia tehtäviä, joista jälkimmäisinä yritetään siis murentaa Triadin rivejä.

Juonta edistävien päätehtävien ohella mukana on myös tukuittain erilaisia sivutehtäviä, kuten laitonta kisaamista Hong Kongin kaduilla, autojen varastamista ja toimittamista tiettyyn paikkaan sekä muun muassa GTA IV:n sekä GTA San Andreaksen tapaan mahdollisuus käydä muutamien naisten kanssa treffeillä pelin kuluessa. Osassa sivutehtävistä ideana sen sijaan on tehdä tuntemattomille ihmisille palveluksia ja löytyy saarelta jopa katutappelukerhojakin, joissa voi näyttää närhen munat muille nyrkkisankareille.

Sleeping Dogsia ei ainakaan voi syyttää itsensä toistamisesta mitä tehtäviin tulee, sillä pelin aikana tulee kokeneeksi paljon vaihtelua, eikä tehtävien suorittamisessa tule itseääntoistavuuden makua kuten GTA IV:ssä aikanaan. Sleeping Dogsista löytyy hurjia takaa-ajoja, karkuun ajoja, isoja tappeluita, muiden pelihahmojen suojelemista, tiukkoja tulitaisteluita sekä esimerkiksi tilanteita, jolloin Wein tulee jahdata jotain tärkeää rikollista jalan tämän pinkoessa pakoon yli kivien ja kantojen ja paljon muuta.

Kaikkien erilaisten tehtävätyyppien suorittaminen pelissä kasvattaa pelaajan hahmon kokemuspistemittaria, joita pelissä on kolme: poliisimittari, jengimittari, sekä “kasvomittari”, joista jälkimmäinen käytännössä tarkoittaa pärstäkertoimen suosion paranemisesta.
Poliisimittarin ja jengimittarin täyttyessä pelaaja saa jokaisella kerralla valita yhden uuden erikoistaidon Weille, siinä missä kasvomittari mahdollistaa muun muassa tiettyjen asusteiden pukemisen ylle.

Hankittavat erikoistaidot vaihtelevat vähän sen mukaan onko kyseessä poliisimittarilla vai jengimittarilla ansaittu uusi taito. Mukana on muun muassa erikoistaidot, joiden ansiosta pelaaja voi varastaa auton ilman varashälyttimen laukeamista sekä näyttävä taito, jonka avulla auto kuin auto varastetaan varsin vaarallisella tempauksella suoraan lennosta jossa heitetään kuski vauhdissa ulos. Nämä edellä mainitut ovat poliisitaitoja, kun taas pääosa jengitaidoista liittyy jollain tavalla tappelutaitojen kehittämiseen tai tappelussa saadun fyysisen vahingon minimointiin.

Poliisi- ja jengitaitojen ohella pelaaja pääsee aina silloin tällöin käymään myös paikallisessa taistelukoulussa (katutappelukerhot ovat eri asia) opettelemassa uusia liikkeitä ? tämä kuitenkin edellyttää sitä, että löytää sinne tänne pelin maailmaan piilotettuja Jade-patsaita. Yksi patsas vastaa yhtä taitoa. Opittavan taidon saa valita aina kahdesta kulloinkin saatavilla olevasta taidosta, joka luo pientä vapauden tuntua hahmon kehittämiseen.

Monipuoliset tappeluliikkeet eivät ole mikään kosmeettinen koriste, sillä toisin kuin muissa hiekkalaatikkogenren peleissä, Sleeping Dogissa käsirysyt ovat oikeasti iso osa peliä, lähes yhtä iso osa kuin varastetuilla menopeleillä hurjastelukin. Pelin tappelumekaniikka onkin onneksi toteutettu todella hyvin, paljon paremmin kuin muissa saman genren peleissä ja koska kontrollit sekä vihollistekoäly ovat hyvää sorttia, on tappeleminen nautinnollista. JOS olet kertaakaan pelannut uusimpia Batman-pelejä (Arkham City tai Asylum) niin on Sleeping Dogsin tappelumekaniikka suoraan verrannollinen laadullisesti näiden pelien kanssa.

Tappeleminen ei ole pelkästään hyvin toteutettu, vaan se siitä saa myös halutessaan todella monipuolista. Wein liikkeet ja liikesarjat kehittyvät pidemmälle mentäessä mukavasti, joten tappeleminenkaan ei ole pelkkää yhden nyrkki- tai potkuliikkeen suorittamista.

Jotta taisteleminen olisi kunnolla maustettua sorttia, on Weitä vastassa yleensä vähintään pari kolme kaveria, joskus lähemmäs kymmenenkin. Katutappelukeroissa saa viimeisissä erissä vielä tämänkin määrän ylitse, minkä lisäksi sekaan heitetään vaikeammin kukistettavia tarrautujavihollisia.

Mikään ei ole kuitenkaan niin tyydyttävää, kuin piestä kaikkia pahiksia turpaan ja selvitä tappelusta ainoana voittajana ? joskin sormet joskus hieman hellänä. Useimmiten vihollisia ei tarvitse edes kukistaa pelkällä hakkaamisella ja potkimisella. Vihollisiin voi myös tarttua kiinni ja heittää näitä pitkin asvalttia, tai jos mieli tekee, voi iskeä kaverin pään vaikkapa seinään.

Välillä tappelupaikkojen välittömässä läheisyydessä on varta vasten näyttäviä “lopetusliikkeitä” varten tehtyjä objekteja, kuten roskiksia, sähkökaappeja tai ilmastointilaitteita, joihin iskeä vastustajansa. Ehdottomasti pahimmanlaatuiset “lopetuspaikat” löytyy pelin kalasatamasta, jossa kavereita voi kaataa kaloja varten tarkoitettuihin piikkilautoihin tai laittaa roikkumaan lihakoukkuun selästä. Parhaimmillaan sulavina liikkeiden ketjuttamisena onnistuneet tappelut ovat parhaimmillaan melkein kuin Bruce Lee -elokuvan keskellä pelailisi.

Lopetuspaikat eivät ole edes pelkkää kosmeettista huuhaata, vaan mitä hienommin tappelee tai esimerkiksi mitä tarkemmin ampuu vihollisia hengiltä (esimerkiksi pääosuma) sitä enemmän kertyy jengimittariin kokemuspisteitä.
Kokemuspistekertoimia sen sijaan voi kartuttaa erilaisilla vaatteilla. Wei voi ostaa pelin vaatekaupoista erilaisia tyylikkäitä vaatteita, kuten takkeja, housuja, hattuja, aurinkolaseja sekä kelloja ja osa vaatteista antaa erillisiä bonuslisiä, kuten vaikkapa kymmenen prosentin ekstralisän jengikokemuspisteiden haalimiseen. Totta kai vaatteet tuovat myös vaihteluakin. Jos pukeutumisriitit eivät innosta voi Weitä juoksuttaa surutta kadulla myös pelkissä boksereissakin, mutta tällöin kokemuspisteiden kerääminen on hitusen työläämpää.

Erilaisten kokemuspisteiden ohella tehtävistä tienaa myös rahaa. Rahalla voi ostaa kaikenlaista, kuten niitä vaatteita, mutta myös ruokaa ja uusia menopelejä. Ruokaa syömällä (esimerkiksi nuudelia) saa Wei väliaikaisesti vaikkapa itsestään palautuvan elinenergian tai voimakkaamman otteen tappelemiseen.

Ruoalla ei siis täytetä aiemmin menetettyä energiaa, sillä jokaisen tehtävän päätteeksi energiamittari palautuu täysiin uomiinsa automaattisesti. Itse tehtävien aikana lisäenergiaa ei kuitenkaan mistään saa (ellei ole syönyt nuudelia, joka palauttaa energiaa automaattisesti) ja jos energia loppuu, Wei kuolee ja pelaaja pääsee kokeilemaan uudelleen viimeisimmästä checkpoint-tallennuksesta. Yleensä tehtävät eivät kuitenkaan ole mitään liian vaikeita ja haasteellisimmat hetket koetaankin useimmiten isommissa käsirysyissä. Niissäkin kuitenkin oppii pärjäämään jopa isojakin joukkoja vastaan, kunhan ensin oppii tappeluiden rytmityksen sekä kontrollit sekä tehokkaimmat liikesarjat kunnolla.

Jotta peliin oltaisiin saatu sitä poliisityönkin tuntua, on Sleeping Dogsissa todella mukana elementtejä, jotka silloin tällöin muistuttavat pelaajaa siitä, että ohjastamansa hahmo on yhä poliisivoimissa töissä. Sivutehtävien ja katukisojen ohella pelissä on mahdollista löytää ja estää erilaisia meneillään olevia huumediilejä, joissa piestään ensin sivukujien nurkissa pyörivät neulatyynyt ja sen jälkeen hakkeroidaan läheinen turvakamera ja lopuksi mennään omalle asunnolle ja kyseistä valvontakameraa etänä halliten pyydetään paikalle poliisivoimat pidättämään uudelleen samaan paikkaan kokoontuneet huumehörhöt.

Kaduilla kaahatessa sen sijaan poliisimittariin kertyy miinusta, jos aiheuttaa vahinkoa ympäristölle varastaa autoja tai tekee hallaa viattomille ihmisille, kuten vaikkapa ajaa sellaisen ylitse. Viattomien kansalaisten joukkoteilaaminen vaikkapa paikallisella bussilla rokottaakin mittarista jo kymmeniä pisteitä, joten pelaaja oppii välttämään turhaa törttöilyä.

Pelkällä kokemuspisteiden vähenemisellä ei kuitenkaan pelissä selviä, sillä autojen varasteleminen ja kaupungilla kolarointi johtavat aina jossain vaiheessa siihen varsiin tuttuun kissa- ja hiirileikkiin, jossa paikalliset poliisit aloittavat ajojahtinsa. Sleeping Dogsissa poliisivoimat ovat poikkeuksellisen älykästä sorttia ja niiden jallittaminen onkin välillä todella työlästä.

Kiinnijäämisestä menettää aina muutaman tonnin rahaa, joten ainakaan alkuvaiheessa se tunnu kovin mielekkäältä vaihtoehdolta. Toisaalta pelissä kuljeksii siellä täällä rahankuljetusautoja, joita kaappaamalla ja viemällä rikollisten varikolle tienaa nopeasti ylimääräisen parikymmentä tuhatta kahisevaa, joten rahasta pelissä ei oikeastaan pulaa tule missään vaiheessa. Rahaa tilille kertyy totta kai myös pää- ja sivutehtävienkin suorittamisesta.

Raharekkojen ja aiemmin mainitsemieni Jade-patsaiden ohella pelissä on muutakin löydettävää ja keräiltävää. Pelin maailmaan on ripoteltu kasapäin sinisiä laukkuja, sekä eräänlaisia hengellisiin menoihin tarkoitettuja suitsuketolppia, joissa joka viides löydetty tolppa kasvattaa pelaajan elinenergiamittarin maksimikokoa. Laukuista sen sijaan saa kasvomittariin pisteitä ja muutamissa laukuissa on myös uusia kuteita Wein vaatekaappia lihottamaan. Laukkuja pelissä on yhteensä sata kappaletta ja tolppia 50. Lisäksi pelissä on erilaisia autotalliin ostettavia, toinen toistaan nopeampia autoja 28 ja erilaisia vaateriepuja 180 joten kaikenlaista keräiltävää riittää siis ja paljon.

Uusia autoja kannattaakin ostella aina kun vain rahaa on, sillä pelin kaupungissa ympäriinsä ajelevat ?perusmenopelit? ovat kaikki melko keskitasoa maksiminopeuksiltaan, ellei sitten laske mukaan moottoripyöriä, jotka ovat paljon nopeampia kuin useimmat pelin autoista, mutta joita taasen on tietyissä tilanteissa ja tietyissä nopeuksissa paljon hankalampi pitää hallinnassa — jopa yksinkertainen kääntyminenkin hiljaisessa vauhdissa on joskus oudon hankalaa. Tämä onkin oikeastaan pelin ainoita valittamisen aiheita omasta mielestäni: alun uteliaan kokeilun jälkeen sitä mielellään otta lähes järjestäin aina auton allensa, kuin koskee yhteenkään moottoripyörään.

Yleisesti ottaen pelin ajomallinnus niin autoissa kuin moottoripyörissäkin on enemmän arcade-henkistä kuin sellaista mihin esimerkiksi viimeisimmän GTA:n puolirealistisessa ajomallinnuksessa totuttiin. Itse en koskaan aivan täysin ollut sinut uusimman GTA:n ajofysiikoiden kanssa ja Sleeping Dogs tekeekin ajelusta jälleen rennompaa ja vaivattomampaa, vaikka esimerkiksi renkaita voi silti realistisesti autoista ampuakin tässäkin pelissä. Mikäli autoilu tai moottoripyöräily ei niiden pakollisten ajohetkien lisäksi kuitenkaan innosta, voi pelaaja ottaa alleen myös taksinkin ja saada kyydin suoraan tehtäväpaikalle pientä maksua vastaan. Pelin kaupunki on kuitenkin sen verran hieno ja monipuolinen sekä täynnä kaikenlaista löydettävää, että tehtäväpaikoille ajelee yleensä varsin mielellään.

Sleeping Dogs on monessa mielessä varteenotettava kilpailija muille genrensä edustajille ja etenkin GTA V:tä odotellessa oiva välipala ja varsin tuoreentuntuinen kokemus: eipä sitä aiemmin ole tämän genren peleissä päästy Aasian puolelle sekoilemaan, vaan kaikki toiminta on keskittynyt lähes poikkeuksetta aina Amerikkaan.

Sleeping Dogs ei ehkä visuaalisesti yllä aivan GTA IV:n tasolle, mutta en kuitenkaan lähtisi alleviivaamaan tätä seikkaa millään kovin näkyvällä punakynällä. Kuvauksena pelin Hong Kong kuitenkin hakee vertaistaan olemalla ainoita Aasiaan perustuvia hiekkalaatikkogenren pelejä.

Lisäksi öisen sateinen Hon Kong, jonka märkänä hohtavat tiet heijastavat mainoskylttien ja katulamppujen valoa ympäriinsä tarjoavat parhaimmillaan todella upean tunnelman ? niin ja on se peli ihan vaikuttava päiväsaikaankin. Kuitenkin pieni visuaalinen alempiarvoisuus mahdollistaa myös sen, että pelissä on koko pelin ajan todella lentävä ruudunpäivitys, etenkin nopeimmilla autoilla hurjasteltaessa eikä nykimistä esiinny missään vaiheessa.

Pelin huomattavin graafinen ero GTA IV:een verrattuna löytyykin oikeastaan kaduilla nähtävissä autoissa, jotka eivät ole yhtä yksityiskohtia kuin Rockstarin pelissä ? Sleeping Dogsin autot ovat ehkä jopa hieman muovisen oloisia ja ulkoinen vaurionmallinnus kovin vaisua — mutta tappeluanimaatiot sekä pelin tarinaa eteenpäin kuljettavat välianimaatiot sen sijaan ovat varsin näyttäviä ja mikä tärkeintä — itse Wei Shen on hahmo, joka on uskottavan näköinen, mutta samaan aikaan myös varsin persoonallinen ja kiehtova.

Peliä pelaa välillä jopa ihan siksi, että on mielenkiintoista nähdä kuinka Wei kamppailee omien sisäisten ongelmiensa kanssa miehen ajautuessaan yhä syvemmälle jenginsä riveihin, tunnesiteiden voimistuessa poliisiviran jäädessä aika ajoin pimentoon. Hahmona Wei onkin moninkertaisesti ainakin Rockstar Gamesin Nico Belliciä kiinnostavampi tapaus, vaikka onnistuu se Rockstariltakin myös hienojen ja kiinnostavien henkilöhahmojen veisteleminen.

Pelin itämaista visuaalisuutta tuetaan hienosti niin ikään pääasiassa itämaisella musiikkitarjonnalla. Pelaajan ollessa jalan musiikkia ei taustalla juurikaan kuulu, mutta kun pelaaja istahtaa menopelin kyytiin alkavat radiokanavat soittaa musiikkia tai radiokeskusteluita. Tarjolla on riittävästi erilaista musiikkia genrestä toiseen. Mukana on räppiä, erilaista instrumentaalista tarjontaa, groovea, jazzia, sekä myös muutama Queeninkin biisi.

Valtaosa pelin musiikkitarjonnasta on kuitenkin peräisin ihan oikeasta Hong Kongista ja hyvä niin ? pelin maustaminen paikallismusiikein kiinaa sopertavien jalankulkijoiden rinnalla luo entistä enemmän tunnelmaa. Sokerina pohjalla ovat kiinaksi puhutut radio-ohjelmat, joista moni ei varmasti sanaakaan ymmärrä, mutta eipähän niissä ainakaan ole mitään muka-kiinaa amerikkalaisaksentilla. Aitoa kiinankieltä löytyy myös itse pelin hahmoistakin, jotka väliin puhuvat omaa kieltään, ainoana poikkeuksena Wei, joka pysyy visusti englanninkielessä koko pelin ajan.

Kaiken kaikkiaan Sleeping Dogs on suorastan yllättävän laadukas paketti ? suorastaan nukkuva koira, jonka ensin herätettyään vasta näkee mitä kaikkea sillä onkaan tarjota: moneksi illaksi mielenkiintoista, hyvin toteutettua ja vaihtelevaa pelattavuutta. Peliin kannattaakin uppoutua syvemmin sen jokseenkin hitaasta alkustartista huolimatta, joka ei aivan heti anna pelin koko sisällöstä tarkkaa kuvaa.
Vaikka seuraavaksi suurin hiekkalaatikkogenren hittipeli taitaa olla GTA V, jää allekirjoittanut ainakin henkilökohtaisesti odottamaan millaisen, vielä paremman pelin United Front Games saa aikaiseksi Sleeping Dogsin mahdollisesta jatko-osasta.

Kuka oikeasti tarvitsee uusia konsoleita, kun tänäkin vuonna konsolipelaajia on hemmoteltu lukuisilla loistopeleillä, kuten Max Payne 3, Witcher 2, Binary Domain ja nyt tuoreimpana siis; Sleeping Dogs.