Arvostellut: Mikko Kosonen, 6.tammikuu 2019

Peliarvostelu

Space Hulk Tactics

Pelin nimi:Space Hulk Tactics
Alusta:PC
Kehittäjä/Julkaisija:Cyanide Studio/Focus Home Interactive
Pelaajamäärä/Moninpeli:1-2/Verkossa
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Space Hulk Tactics kansikuva

Cyanide Studio tunnetaan lähinnä huonoista ja hieman keskitasoa paremmista peleistään. Tuoreimpia julkaisuja edustaa Call of Cthulhu, joka pelinä on allekirjoittaneen mielestä sitä parempaa sorttia.

Tämänkertaisessa arvostelussa nähdään tunnetun Games Workshopin lautaroolipeleihin, tarkemmin Warhammer 40000 universumiin pohjautuva ja Space Hulk Tactics -nimeä kantava vuoropohjainen roolipeli. Cyanide on kokeillut osaamistaan Space Hulkin parissa jo kerran aiemmin, reaaliaikaisella räiskintäpelillään Space Hulk: Deathwing. Pelistä kirjoitettujen arvosteluiden perusteella sekään ei ollut kummempi menestys.

Se, että onko genren vaihtaminen vuoropohjaiseen pelailuun ollut yhtään sen parempi veto Cyanidelta, jää nähtäväksi. Ainakin nyt ollaan lähempänä lautapeliesikuvaa. Kokemusta studiolta tämän genren saralta toisaalta löytyy ainakin jo kehnon Game of Thrones -pelin myötä.

Tähän väliin on pakko mainita, että Cyaniden peli on allekirjoittaneen ensikosketus Space Hulk -pelien parissa. Vuonna 1993 luin erästä Pelit-lehteä ahmien mitä ilmeisemmin ensimmäisen Space Hulk -videopelin arvostelun pääkoppaani, jonka oli kehittänyt (tänä päivänä jo yllättävänä asiana) Electronic Arts. Teksti ja kuvat tekivät niin suuren vaikutuksen silloiseen 10-vuotiaaseen, että vaikka Space Hulkin lautapeli ja aiheesta tehdyt videopelit ovat jääneet välistä, en ole koskaan unohtanut sitä mielikuvaa, jonka kyseinen arvostelu tuotti. Halusin päästä kokeilemaan itsekin jo tuolloin, mutta tilaisuutta ei koskaan tullut.

Kun Space Hulk Tactics -peliä tarjottiin arvosteluun, oli ajatusta miltei mahdotonta vastustaa – tilaisuuteni oli viimein koittanut! Toki muutama muukin strategisempi Space Hulk on viime vuosina julkaistu, mutta ne(kin) jäivät allekirjoittaneelta välistä.

Verienkelit matkaan ne käy

Space Hulk Tactics asettaa napit vastakkain ihmisten Blood Angels -jaoston sekä tappavan tehokkailla kynsillään varustetut ja isompiin rynnäkkölaumoihin luottavat alienien kaltaiset, muistakin Space Hulk -peleistä ja lautapelistä tutut genestealers-hirviöt. Teemalle ominaiseen tapaan jälleen ollaan matkalla tutkimaan avaruudessa lipuvaa asteroidien sekä muinaisten alusten ja avaruusromun yhteen sulautunutta könttää, Space Hulkia. Nämä jättimöhkäleet kun tuhoavat planeettojakin niihin törmätessään. Tarkoitus olisi räjäytellä hulkki pienemmiksi paloiksi – paikka, jollaisia genestealersit mielellään kutsuvat myös kodikseen.

Space Hulk Tactics pitää sisällään yksinpelikampanjan, nettimoninpelin, skirmish-tilan sekä karttaeditorin. Yksinpeliä voidaan pelailla Blood Angelsien ohella myös ilmeisesti ensi kertaa Space Hulk -pelien saralla myös genestealersien näkökulmasta. Skirmish-moodista ja rankatusta nettimoninpelistä löytyy Blood Angels -jaoston ohella peluutettavaksi ja kustomoitavaksi myös Dark Angelsit, Ultramarinet ja Space Wolvesit.

Riippuen kummalla jengillä kampanjaa lähtee tahkoamaan, on pelikokemus (näin ensikertalaisen näkökulmasta) todella haastava tai vielä vaikeampi. Molemmille roduille on tarjolla kaksi vaikeustasoa, eikä kummallakaan se ensimmäinenkään ole helppo vaihtoehto. Vaihtoehto numero kaksi pelkästään lisää genestealersien määrää per tehtävä tai vastaavasti rajoittaa pelaajan komentamien alieneiden spawnaamistiheyttä. Helppoa pelaaminen ei ole ja jo tutoriaalin jälkeen – ellei ole messissä – käy nopeasti köpelösti. Alkuun peli tuntuikin lähestulkoon jopa mahdottomalta, mutta kunhan otti iisisti, opetteli ja pelasi tutoriaalinkin kerran vielä uudelleen, alkoi peli aueta paremmin.

Space Hulk Tactics on siis vuoropohjainen strategia, jossa jokaisella ihmishahmolla on neljä AP:tä eli toimintapistettä per vuoro käytössään. Tehtävät alkavat sillä, että ihmisrotu asettaa ensimmäisenä omat hahmonsa ”pelilaudalle” aloituspaikkaan. Käydään tässä vaiheessa läpi pelaaminen ihmisrodun näkökulmasta.

Koska Space Hulkin käytävät ovat ahtaita, eikä kaverista ohitse pääse kapeimmilla kujilla, on alun sijoittelujärjestykselläkin aina jotain pientä merkitystä: laitetaanko kersantti esimerkiksi keulille, vaiko sittenkin elvyttäjän roolissa olevan apoteekkari-soltun kanssa keskelle jengiä. Koska Space Hulk Tactics pohjautuu Games Workshopin lautapeliin, voidaan oman vuoron aikana käyttää korttipakasta hetkellisesti jonkin hahmon mahdollisuuksia parantava apukortti. Vaihtoehtoisesti jokin pelaajan kädessä olevista epätyydyttävistä korteista voidaan muuntaa squad-pisteiksi. Tällöin esimerkiksi kaikki omat AP:nsä jo käyttänyt hahmo voi vielä liikkua tai asettua vaikkapa hahmon valppaaksi jättävään overwatch-tilaan, kortin muuntamisesta saatujen ekstrapisteiden ansiosta. Tarjolla on myös esimerkiksi pelattava kortti, joka mahdollistaa valmiin käden hylkäämisen ja uusimisen toisilla, mikäli haluaa pyrkiä enemmän hyödyntää kortteja sellaisenaan.

Kaikki tekeminen kuluttaa hahmojen AP:tä. Yhden ruudun liikkuminen kuluttaa yhden pisteen. Mikäli pakitellaan peppu edellä, kuluu yhteen ruutuun kaksi pistettä. Ihmisten avaruussotilaat ovat panssareidensa kanssa melkoisia tankkeja, joten jopa kääntyminenkin sivulta toiselle on niin raskasta, että se maksaa pisteen. Vastaavasti rajattu näkökenttä estää sotilaita ampumasta sivuilleen, koska sinne ei edes näe, koska pää ei käänny tarpeeksi. Nokkela genestealer hiipiikin suojaamattomaksi jätetyn sotilaan selustaan ja repii tehokkailla kynsillään panssarit auki helposti. Puff! ja urhea soturi onkin nopeasti poissa kuvioista, ellei onnistu puolustautumaan lähitaistelussa.

Näiden kahden, Space Hulkin ahtaille käytäville selviytymiskamppailua käymään sijoitettujen rotujen erot ovat hyvin selkeät: genestealerit ovat tappavia, jos pääsevät liian lähelle tai kiertämään sokeisiin kulmiin. Blood Angelsit sen sijaan ovat tehokkaita aseineen ja tekevät pitkällä käytävällä yleensä helposti selvää päälle pyrkivistä laumoista. Ihmiset voivat myös teljetä ovia ja hakkeroida suojakseen käytäville sijoitettuja automaattitykkejä. Apuna tähän tarkoitukseen löytyy seinien läpi näkevä ja konsolit sekä niihin yhdistetyt laitteet paljastava röntgennäkö, joka aktivoidaan X-nappulalla.

Geenivarkaissa avaruudessa

Kun pelataan genestealerseilla, valitaan aivan aluksi spawnauspisteet yksiköille. Ihmisistä poiketen näitä aloituspisteitä on kartalla useita ja jo lähtökohtaisesti ihmisiä päästäänkin vähän piirittämään lähestyttäessä useasta eri suunnasta, ihmisrodulla näin on harvemmin. Nämä alienimaiset monsterit liikkuvat alkuvuoronsa näkymättöminä täplinä. Yksi täplä voi sisältää 1-3 alienia. Ihmisrodulla pelatessa, pelaaja kyllä näkee kartalla liikkuvat vihollistäplät, mutta ennen kuin ne tulevat sotilaan näkökenttään, ei voi tietää, kuinka suuri tai pieni uhka täplän sisällä onkaan – siksi on aina syytä odottaa pahinta. Genestealersit ovat äärimmäisen heikkoja ja mikäli käytävän päässä odottelee overwatch-asemassa solttu, on sen vahdin lävitse vaikea sujahtaa. Yrityksessä kuluu turhaan yksiköitä. Parempi olisikin päästä kiertämään sivustaan tai selustaan, jossa päästään kynsimään ja useimmiten voitokkaasti.

Genestealerseilla pelatessa päätehtävä on aina yleensä hyvin yksinkertainen: tapa ihmiset ja tämä on ihan hyvä, sillä kun näitä kahta verrataan toisiinsa, on kyseisillä alieneilla pärjääminen omasta mielestäni paljon haastavampaa. Ihmisillä pelatessa useimmiten tehtävätavoite vaihtelee yksinkertaisesta vähän monimuotoisempaan. Joskus pitää päästä tietyn yksikkömäärän kanssa paikkaan X ja välillä pitäisi viedä pommi jonnekin. Tai hakkeroida jokin pääte tai muuta vastaavaa. Molemmilla osapuolilla on myös pää- ja sivutavoite kussakin tehtävässä. Ihmisille se voi esimerkkinä olla vie pommi paikalleen ensisijaisena, mutta ”vie pommi paikalle kersanttihahmolla” onkin toissijainen ja ei pakollinen. Tehtävätavoitteiden ohella tehtävissä on myös aina kierrosten maksimimäärä. Eli ennakkoon annetussa määrässä pelikierroksia pitäisi tehtävä onnistua läpäisemään.

Pää- ja sivutehtävien läpäisystä palkitaan varusteilla sekä kehityspisteillä, joiden avulla omaa sotapossea kehitetään paremmaksi ja annetaan niille myös uusia ja parempia kortteja tulevia koitoksia varten. Kampanjaa edistetään eräänlaisen karttaruudun kautta Space Hulkin tiloissa navigoiden, joka jo sinänsä on oma minipelinsä. Ruutuja edeten tulee vastaan tilanteita, joissa pelaajan pitää esimerkiksi päättää mitä tehdään jollekin ovelle tai rikkinäiselle paneelille. Hyökätäänkö, vai korjataanko paneeli. Katsotaanko mitä luukun toisella puolella on, vai hitsataanko kiinni ja niin edelleen. Kartalta löytyy myös lukittuja ovia ja luonnollisesti niihin myös avaimia. Välillä avaimia ei kuitenkaan saa ilman, että pelaa tielle asettuvan sivutehtävän ensin pois alta.

Veri ja suolet lentävät

Audiovisuaalisesti Space Hulk Tactics on varsin toimiva peli. Unreal-pelimoottorilla toteutettu grafiikka on etenkin ihmishahmoille tarjolla olevasta vaihtoehtoisesta FPS-kuvakulmasta katsottuna todella nättiä. Space Hulkin lähes puhkiruostuneet ja loputtomin pääkallopinoin koristellut käytävät suorastaan huokuvat klaustrfofobista scifiä. Välillä sekaan mahtuu uudempaa ja nätimpääkin käytävää toimivine teleportteineen; kaikki ei olekaan niin muinaista Space Hulkissa kuin voisi luulla.

Toki isometrinen kuvakulma ylhäältäpäin antaa paremmin suunnitteluvaraa, mutta silti tykkäsin pelata peliä sotilaiden omasta näkövinkkelistä mahdollisimman paljon – siinä on jotain kummaa ahdistavaa tunnelmaa, etenkin kuulokkeilla pelatessa. Mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin olla ”jonossa” höyryä sisuksistaan puskevien ja urheutta suustaan uhkuvien tankkikavereiden takana suojassa. Kunnes heitä ei enää olekaan ja nenän eteen loikkaa utelias, pitkäkielinen genestealer. Pelin pelaaminen myös onnistuu varsin hyvin FPS-kuvakulmasta käsin ja kaikki toiminnot ampumisen ja lähitaistelun ohella onnistuvat, joten kyseessä ei ole mikään kosmeettinen katselukuvakulma.

Pelin suurimpia MUTTA-mietteitä on varmastikin se, että peli on ainakin allekirjoittaneen mielestä todella haastava, jopa uusimpia Xcom-sarjan pelejä anteeksiantamattomampi. Peli kuitenkin toimii hyvin ja tekoälykin antaa kampanjassa riittävän älykkään haasteen, että pelaaminen ei tunnu mitenkään epäreilulta tai huonosti toteutetulta.

Kun kuolema korjaa ja missio menee pieleen, palataan takaisin karttaruudulle lähinnä oman huonon, hätäillyn tai liian lepsun ja liikaa pelivuoroja vaatineen pelaamisen takia. Omat tyypit eivät kuollessa poistu rosterista minnekään, mutta onhan se jo oma rangaistuksensa aloittaa sama, usein puolituntiseksikin venyvä tehtävä aina uudelleen alusta ja kuunnella (tai skipata) samat juonilöpinät lävitse. Mikäli kyseessä on valinnainen sivutehtävä, tulee tappiosta pettymyksen lisäksi myös resurssimiinuksia.

Koe taistelu kokonaisuudessaan

Minkäänlaista tehtävän uudelleenaloitusmahdollisuutta pelissä ei myöskään kesken kaiken ole. Omat mokailut on katsottava hieman hölmösti yksinpelissäkin aivan loppuun asti – aloitettua tehtävää ei voi jättää kesken. Pelistä ei myöskään löydy minkäänlaista valikkolistaa kampanjatehtäville, joista voisi poimia pelattavaksi jonkin yksittäisen jo läpäistyn tehtävän.

Oman pelin ja edistymisensä voi onneksi tosin tallentaa koska tahansa (pelin aikana tai karttaruudulla) ja sitä kannattaakin harrastaa riittävän usein. Mikäli menestyminen alkaa näyttää heikolta, ei muuta kuin viimeisintä tallennusta kehiin. Jos aiempi tallennus on tehty huonoon paikkaan tai on yksinkertaisesti unohtanut tallentaa tasaisin väliajoin, on lopputulos melkeinpä sama kuin kokonaan uudelleenaloittamisessa.

Mikäli yksinpelikampanjan jälkeen tai sen aikana alkaa kaivata toisenlaista pelaamista, tarjoavat sitä kahden pelaajan moninpeli, ihmispelaajia kuin tietokonettakin vastaan toimiva skirmish sekä karttaeditori.

Kokeiltuani karttaeditoria, täytyy sanoa, että olin positiivisesti hyvinkin yllättänyt. Editorilla kun pystyy melkeinpä kuka tahansa luomaan oman tehtävänsä. Editori on käytettävyydeltään kenties helpoimpia, joita vastaan koskaan on tullut ja Space Hulkin käytävien ja huoneiden sekä ovien teko onnistuu varsin vaivatta. Tehtäviin voidaan valita myös mitä erilaisempia tehtävätavoitteita. Näitä luotuja karttoja voidaan sitten tallentaa ja testipelailla sekä pelailla ihan valmiissa muodossakin yksinpelinä.

Omat kartat voidaan myös laittaa julkiseksi ja vastaavasti myös muiden pelaajien luomia karttoja voidaan pelata skirmishin kautta, arvostella niitä ja jopa lajitella valikoimaa vaikkapa juuri arvosanan perusteella. Tätä kirjoittaessa skirmish tarjosi Cyaniden omien noin kymmenen kartan lisäksi samanlaisen lukeman verran muiden tekemiä karttoja. Valikoimasta näkee myös kätevästi heti kuinka monta kertaa mitäkin karttaa on pelattu, joka paljastaa kunkin suosion. Mikäli kokee olevansa riittävän kokenut sotapoika tai sota-alien, voi vuoropohjaista mittelöä harrastaa privaattipelin ohella rankattuna matsina tai normaalina 1vs1 -pelinäkin.

Space Hulk Tactics on tätä kirjoittaessa ollut ulkona noin kolmisen kuukautta. Jostain kumman syystä peliseuraa ei kuitenkaan tuntunut löytytyvän rankattuihin kuin tavallisiinkaan moninpelisessioihin lainkaan. Siitäkin huolimatta, että skirmish-kartat näyttivät, että niitä on pelattu. Ehkä yhteisö on jo kaikonnut, leaderboarditkin kun näyttivät pelkkää tyhjää. Harmi sinänsä, mutta onneksi pelkästään yksinpelin tarjoama sisältö sekä skirmish (ja editori) tarjoavat pelattavaa rahansa edestä.

Loppusanat

Space Hulk Tactics on peli, joka pääsi yllättämään positiivisesti. Ehkä yksi suurimmista syistä tähän on itse kehittäjässä. Pääasiassa huonoja tai keskinkertaisia pelejä kerta toisensa jälkeen luonut Cyanide Studio osoittaa pelillään, että koko ajan kehitytään. Lautapeliin perustuva tuorein videopeli-inkarnaatio kun on kokonaisuutena varsin pelattava ja etenkin avaruusjääkäreillä pelatessa tunnelmaa löytyy roppakaupalla, kun taas genestealersit tarjoavat uniikin uuden pelitavan. Ei lainkaan hassumpi Space Hulk -peli.

On kuitenkin syytä vielä mainita, että Space Hulk Tactics on vuoropohjaista sorttia ja kyseessä on paikoin hyvin haastavakin pelikokemus, jossa noin puolisen tuntia kestävät pelisessiot voivat aivan hyvin päättyä tappioon ja uudelleenaloitukseen. Kärsivällisyyttä tarvitaan.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Yksinpelitarinaa voi pelata ensi kertaa myös Genestealers-alieneilla
  • - Etenkin FPS-moodissa visuaalisesti klaustrofobisen nätti
  • - Käyttöliittymä ja kontrollit
  • - Todella haastava
  • - Erittäin helppokäyttöinen ja toimiva karttaeditori

Huonoa

  • - Pelissä ei ole restart-mahdollisuutta
  • - Todella haastava
  • - Nettipuolelta ei tunnu löytyvän lainkaan peliseuraa