The Last of Us – Remastered on PS4-konsolia varten uusilla grafiikoilla työstetty uusinta alkuperäisestä Playstation 3:n hittipelistä. Mukaan pakettiin on lätkäisty aikoinaan erikseen myyty lyhyt DLC-paketti Left Behind.
The Last of Us on postapokalyptiseen zombiemaailmaan sijoittuva toimintapeli, jonka pelimekaniikka nojaa aika pitkälti alkuperäisen Gears of Warin luomaan 3rd person -pelin toimintakaavaan, jossa suojautuminen ja suojasta ammuskelu toimii kaiken keskiössä.
Pelaaja omaksuu maaseudulla asustelevan tavallisen Joelin roolin, joka pelin alussa nähdään asumassa kaksin tyttärensä kanssa. Tässä vaiheessa eletään aikaa, jolloin epideamia vasta puhkeaa. Pompataan nopeasti kaksikymmentä vuotta eteenpäin ja asiat ovat aivan toisella tavalla. Ihmiset ovat vetäytyneet alkuperäisistä kodeistaan ja isommat leirit ovat keskittyneet kaupunkeihin, joita vartioi ulkonaliikkumiskiellon kera partioiva armeija – tai se mitä siitä on jäljellä.
Yksi asia johtaa toiseen ja elämäntarkoituksensa menettänyt Joel saa uuden syyn elää kaiken kurjuuden keskellä. Joel tapaa alaikäisen tytön, Ellien, ja erinäisten tapahtumien siivittämänä jatkavat edesottamuksia ja selviytymistä vaarallisessa maailmassa kaksin kulkien. Käy ilmi, että Ellie olisi immuuni tartunnalle. Tyttö olisikin nopeasti saatava paikkaan, jossa voitaisiin lopultakin kehittää kenties koko maailman pelastava vasta-aine virukselle.
Matka on pitkä ja verinen. Tuttuun zombie-elokuvien tapaan ainoa uhka eivät ole tartunnan saaneet, vaan myös lain omiin käsiinsä ottaneet ihmisjoukot. Ryöstelijät ja muuten vaan vihamieliset sekopäät käyvät kaikki surutta Ellien ja Joelin kimppuun. Pelin eteneminen vaihtelee rauhallisten jutusteluhetkien sekä toimintakohtausten välillä, jotka taas jakautuvat ihmisten kanssa käytäviin tulitaisteluihin sekä kohtiin, joissa pitäisi selvitä eriasteisista zombeista.
Virustartunnan saaneet kun käyvät läpi viisi ”zombieastetta”. Esi-aste ovat juoksijat. Tarkoittaa sitä, että seonneet entiset ihmiset ovat 28 Päivää Myöhemmin -elokuvan kaltaisia nopeita, puoliälykkäitä päällerynnäköiviä. Vaanijat ovat niin sanottuja perinteisempiä, hitaita laahustavia zombeja. Pelin suomentajan antama vaihe ”naksuttelijat” on kenties versioista pahin. Ne eivät havaitse pelaajaa, mikäli tämä hiiviskelee ja hieman kauempaa, mutta mekkalan pitäminen tuo ne nopeasti paikalle. Jos pääsevät iholle, ei auta enää mikään. Yksi puraisu kaulasuonesta ja se on game over. Ei muuta kuin takaisin viimeisimmälle checkpointille. Aseetkaan eivät välttämättä aivan heti tehoa naksuttelijoihin. Suomennos on sinänsä osuva, sillä jatkuva naksutus muuten hiirenhiljaisessa peliympäristössä saa ihon kananlihalle – tietää, että nyt on pelattava ekstrasti varoen.
Allekirjoittaneen mielestä – vaikka naksuttelijat ajoittain rasittavia päihittää ovatkin – zombikohtaukset olivat toimivampia ja hassusti ”realistisempia” kuin välikohtaukset ihmisten kanssa. Tulitaistelut särkevät hieman immersiota, kun välillä edes pääosumankaan saanut sekopää ei yksinkertaisesti jää maahan. Pari kolme laukausta rintaan, eikä mies kaadu – edes haulikolla. On se kumma.
The Last of Us kuitenkin pitää etenemisen mielenkiintoisena esittelemällä pelaajalle uusia ja tehokkaampia aseita matkan varrella, minkä lisäksi aseita pääsee päivittelemään ja omia kotitekoisia pommejakin pääsee rakentelemaan. Pommeja, lääkintäpakkauksia kuin muutakin itsetehtyä voidaan rakennella milloin vain, mutta päivityksiä aseisiin voidaan tehdä vain tietyillä tarkoitukseen tehdyillä ”askartelupöydillä”. Pitää vain muistaa ahkerasti kerätä tarvikeosia sieltä täältä, jotta askartelu onnistuu. Myös veitsiä kannattaa pitää jatkuvasti ainakin yksi matkassa, sillä sellaisella voi iskeä vihollista hartiaan tai muualle ja saada pienen hengähdyshetken.
Tavallisten tuliaseiden (kirjaimellinen liekinheitinkin löytyy) ohella Joel voi varustaa itsensä lähitaisteluaseella, kuten pesäpallomailalla tai putken pätkällä. Matkaan voi myös poimia tiiliskiven tai tyhjän pullon. Näitä jälkimmäisiä voidaan heitellä vihollisen päälle pientä vaikutusta vastaan, mutta käteviä ne ovat harhauttamisessa tai paikalle kutsumisessa. Pullo säpäleiksi nurkkaan ja sen jälkeen yllätetään vihollinen selkäpuolelta. Hiiviskelyssä apuna toimii myös kätevä “aisti-toiminto”, joka mahdollistaa vihollisten liikeiden havaitsemisen seinien lävitse.
Kontrollien ja toimivuuden osalta toiminta kuin rakentelukin ovat kaikki varsin mutkatonta ja hyvin toimivaa ja taistelu ihmisiäkin vastaan on parhaimmillaan varsin nautinnollista, vaikka aina silloin tällöin niitä sitkeitä ylösnousijoita löytyykin.
Voisin melkein jopa väittää, että ne rauhallisimmat hetket pelin parissa ovat myös niitä parhaita ja tunnelmallisimpia. Naughty Dog kun on panostanut kunnolla päähahmoihinsa. Joelin ja Ellien jutustelun sekä ajoittaisen naljailun kuuntelu on varsin hauskaa. Elliestä muodostuu matkan varrella erittäin tärkeä Joelille – ja miksei myös toisinpäinkin. Selkeää isä-tytär -tyylistä rakkautta on aistittavissa, vaikka biologista sidettä ei olekaan. Hyvän käsikirjoituksen ansiosta hahmot vaikuttavat aidoilta, maailmanlopun keskellä, jossa jokaisella ihmisellä on oma tarina kerrottavanaan, tämä on näiden kahden. Joelin ja Ellien tiivistä kumppanuutta korostetaan pelin aikana moneen otteeseen. Tulitaisteluissa hahmot auttavat toinen toisiaan ja tekoälyhahmoksi Ellie taistelee uskottavan hyvin suurimman osan ajasta, luisumatta aivottoman ja avuttoman pelihahmon kaltaiseksi vitsiksi. Rauhallisempien hetkien aikana avataan yhdessä raskaita ovia, noustaan yhteistyöllä korkeammille kielekkeille ja sen sellaista.
Kaiken kaikkiaan The Last of Usin kokonaisuus toimii erittäin hyvin. Ilman vahvoja hahmoja ja muutamia yllättäviä juonenkäänteitäkin tarjoavaa tarinaa se vajoaisi enemmänkin tyypillisen Gears of War -henkisen 3rd person räiskyttelyn kastiin. Tämä viimeistely takaa sen, että se erottuu joukosta vielä pitkään ja kauniisti remasteroitu visuaalinen puoli auttaa tässä entisestään.
Mukana tuleva Left Behind pistää pelaajan vaihtelun muodossa ohjaamaan Ellietä. Pelaaja pääsee kokeilemaan Elliellä pelaamista lyhyesti myös varsinaisessa yksinpelitarinassakin, mutta Left Behind keskittyy yksinomaan Ellien tarinaan. Ajallisesti peli sijoittuu pelattavaan takautumaan ennen The Last of Usin tapahtumia, jossa Ellie seikkailee ilman Joelia. Takautuma vuorottelee nykyhetken kanssa ja heittää pelaajan takaisin keskelle pääkampanjan tarinaa. Ellien näkökulmassa pelaten palataan erääseen hetkeen, jonka yksityiskohdat jäivät pimentoon alkuperäisen tarinan aikana, koska pelaaja koki tapahtumat Joelin näkökulmasta, Ellien ollessa hetken muualla.
Left Behind on toki ihan tervetullut pikkubonus muutenkin edullisen remasteroidun tarinan kylkiäisenä, mutta itsenäisenä juttunaan se on melko rajoittunut. Tutut elementit, eli ammuskelukohtaukset ihmisiä kuin zombejakin vastaan ovat mukana, kuin myös tarvikkeiden keräily. Takautumat, joiden aikana Ellien matkassa on tekoälyhahmo, sisältävät tuttua Joel-Ellie -pelattavuutta, jossa tietyistä tilanteista edetään yhteistyön voimin. Pääosan ajasta lisäosa keskittyykin lähinnä fiilistelemään hahmojen välisillä suhteilla. Loppusilauksena tarjoillaan varsin toimivaa nettimoninpeliä factions. Kyseisessä pelimuodossa kahteen tiimiin jaetut pelaajat yrittävät ylläpitää oman jenginsä ruokakuntaa hakemalla muun muassa tarvikkeita. Nämä tapahtuvat tiimitaisteluiden muodossa, joista kertyy XP:tä ja tarvikkeita, joita viedään takaisin leiriin. Tarkoitus olisi yrittää pitää oma leiri kasassa ja sen simuloidut asukit elossa mahdollisimman kauan. Factions on parhaimmillaan varsin koukuttavaakin hupia ja erittäin hyvä kylkiäinen otteessaan pitävälle kampanjatilalle. Kirsikkana kakun päällä on pelin selkeästi uutta täysihintaista peliä alempi hintalappu.
