The Sims arvostelussa
The Sims onnistuu olemaan varsin hyvä käännös alkuperäisestä PC-versiosta ja täten tuo myös Playstation 2:n omistaville hyvän mahdollisuuden tutustua simien elämään.
Tamagotchit.. Tai siis Simsit ovat jälleen kerran täällä! Hurraa! Kyllä elämä nyt hymyilee. Tosin eiväthän ne Simsit ole vielä PS2:lla aiemmin vierailletkaan, joten voinemme todeta kait, että jenkkilistoja ylikuormittavat, tietokoneen sisällä asustavat ihmiset ovat täällä siten siis ensimmäistä kertaa.
The Sims on monista Sim City peleistään tutun Maxiksen luomus, jossa kokonaisen metropolin rakentamisen sijaan zoomataankin aivan katutasolle kurkistelemaan yksittäisen talon katon alle ja tarkkailemaan siellä asustavan perheen jokapäiväistä elämää. Aikoinaan ilmestyessään PC:lle The Sims löi itsensä valtavalla menestyksellä läpi, koska eihän oikeastaan mitään kovin samankaltaista oltu ennen koettu. Peliä kuitenkin vaivasi se, että koska mitään varsinaista juonta, tarinaa saatika sitten moninpeliä ei ollut, ei myöskään viihtyminen pelin parissa ollut niin kovin pitkäikäistä.
EA:n lukuisat lisäosat, kuten The Sims Hot Date, The Sims Unleashed, The Sims Vacation ja The Sims House Party auttoivatkin tässä ongelmassa alkuperäistä peliä ihan kivasti laajentaen kokonaisuutta uusilla kalusteilla ynnä muulla kivalla ekstrasälällä, sekä päästämällä pelaajan simit kaupungille deittailemaan Hot Datessa ja lomailemaan lomakohteisiin Vacation pelissä. Tätä kirjoittaessani on The Simsin menestyksen aalloilla jenkkilässä tullut ulos myös onlinepeli The Sims Online, jossa pelaajat pääsevät keskenään touhuamaan netin välityksellä. Lisälevyjen tulvalle ei myöskään näy pistettä, sillä arvostelun kirjoitushetkellä tekee uusi The Sims lisälevy nimeltään The Sims Superstar tuloaan jonka sen lisäksi tekeillä on myös jo kokonaan uusikin peli nimeltään The Sims 2.
The Sims on PS2:lla käytännössä enemmän tai vähemmän käännös ensimmäisestä pelistä, mutta miten se on saatu onnistumaan? Kunhan ensin pelaa pelin varsinaisen Get A Life pelimoodin(josta enemmän alapuolella)lävitse saa pelaaja palkinnoksi pelattavakseen myös jaetun ruudun moninpelin, sekä sen alkuperäisen The Sims pelityylin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valitaan talo mihin muutetaan, sekä sinne asukit ja niiden määrä. Tämän jälkeen kun on niin sanotusti asetuttu taloksi voidaan alkaa varsinaisesti pelaamaan, eli elämään simien jokapäiväistä elämää. Tähän tietysti kuuluu(kuten oikeassakin elämässä) nukkuminen, syöminen, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen, hauskanpito, kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ja niin edelleen.
Eläminen ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan mikäli mielii maksaa laskut ja tehdä jotain muutakin on myös hankittava töitä ja siten pystyttävä elättämään itsensä. Töitä simit löytävät aluksi päivän lehdestä, mutta myöhemmin sitten töitä on mahdollista etsiä myös tietokoneellakin. Jotta pelaaminen jaksaisi kiinnostaa viittä minuuttia pidempään, on piristävää ostaa välillä jotain uutta taloon tai vaikka vaan pistää talon tapetit uusiksi. Tätä tarkoitusta varten pelistä löytyykin suhteellisen laaja valikoima erilaisia kalusteita sun muita kivoja yksityiskohtia joilla taloaan koristaa aina stereoista tauluihin ja lampuista sohviin pöytiin ja huonekasveihin.
Tässä kohden tosin PC-versio ja PS2-versio poikkeavat toisistaan, koska siinä missä PC-pelaajilta löytyy usein melko paljon muistia koneistaan ja PS2:ssa sitä on suhteellisen rajatusti, ei pelaaja voi kalustaa talonsa huoneita aivan täpötäyteen, vaikka pystyisikin koska se yksinkertaisesti estetään. Tämän vuoksi myöskään PC:llä nähtyä mahdollisuutta tehdä kodista kaksikerroksista ei yksinkertaisesti ole. Koska jotkin ostettavista tavaroista ovat suhteellisen hintavia ja ensimmäinen työpaikka mitä todennäköisimmin huonopalkkainen, on simien myös mahdollista ylentyä töissään. Tämä onnistuu kehittämällä simin yleistaitoja kotona esimerkiksi harjoittelemalla puhetta peilin edessä.
Jokapäiväiseen elämään, kuten jo yllä mainitsinkin kuuluu myös kanssakäyminen myös muiden simien kanssa. Saman katon alla asustelevat simit voivat jutella keskenään, tai jos oikein on masennus iskenyt niin voi toisen mielialaa parantaa esimerkiksi kertomalla vitsejä tai esimerkiksi vaikka hieromalla, katselemalla TV:tä tai kuuntelemalla musiikkia. Simien mielialaan vaikuttaa kahdeksan eri mittaria, jotka käsittävät niin näläntunteen, unentarpeen, hauskanolon kuin esimerkiksi myös hygieniankin. Turhan alhaisiksi ei minkään mittarin arvoja sovi päästää tai simistä tulee varsin surullinen.
“Tavallisen” pelimoodin lisäksi PS2-versiota varten on kyhätty erillinen seitsemän tehtävän pituinen Get A Life pelimuoto, joka muokkaa koko yksinpelikokemuksen mielenkiintoisesti käytännössä tehtävämuotoon ja jossa tarkoituksena on toteuttaa annettuja tehtäviä edetäkseen seuraavaan taloon. Aivan ensi alkuun valitaan yksi simi ja sille kaikki yksityiskohdat aina vaatteista ihonväriin, luonteenpiirteisiin ja niin edelleen. Tämän jälkeen pelaaja heitetään pelin ensimmäiseen tehtävään, jossa pelaajan luoma hahmo asuu vielä pienessä talossa äitinsä kanssa ja ensimmäiseksi olisi tarkoituksena lainata rahaa äitimuorilta, korjata rikki mennyt TV, sekä opetella ruoanlaiton jalo taito.
Toisessa tehtävässä taasen pelaaja pääsee kaverinsa kämppään asumaan. Samaan tyyliin edetään tehtävästä seuraavaan ja jokaisen tehtävän jälkeen pelaaja pääsee aina vain parempaan taloon asustamaan. Tehtävien toteuttamisen ohella pelaajan tottakait tavalliseen tapaan myös pidettävä huolta normaaleista asioista kuten syömisestä, nukkumisesta ja yleensäkin ottaen simin mielialasta. Get A Life pelimoodissa ihmissuhteiden luominen onnistuu ainoastaan puhelimen avulla jolla voidaan sitten kutsua ihmisiä kylään, siitä yksinkertaisesta syystä että oma simi ei “voi” mennä kylään muille.
PC-versiossahan peliä ohjailtiin hiirellä, mutta koska PS2:n pääasiallinen ohjain on se peruspeliohjain niin on pelin kontrollit jouduttu siirtämään ohjaimelle. Peliä kyllä oppii hyvin pelailemaan myös peliohjaimella, mutta en nyt sanoisi että se kuitenkaan missään vaiheessa samalle tasolle PC:n hiiriohjauksen kanssa nousee. Kuitenkaan mitään sen suurempia ongelmia, mitä nyt ehkä tattiohjaus saattaa paikoitellen olla hieman epätarkka ja aiheuttaa turhautumista. Kursoria ohjaillaan ruudulla vasemmalla tatilla, kun taas ruudun tapahtumia saa zoomata ja kieputella tahtomallaan tavallaan oikeanpuoleisella tatilla.
Graafisesti peli näyttää ehkäpä jonkin verran paremmalta kuin PC-veljensä, mutta ehkä kuitenkin versioiden suurin ero on se, että PS2:lla peli on kokonaan kolmiulotteinen. Pelaaja saakin suhteellisen vapaasti pyöritellä ja zoomailla pelitapahtumien keskellä. Ei se grafiikkakaan tosin ilmaiseksi tule, sillä siinä vaiheessa kun talossa alkaa olemaan hieman enemmän mööpeleitä alkaa myös pelin ruudunpäivitys muuttumaan enemmän taikka vähemmän epätasaiseksi välillä hidastuen ikävänkin paljon. Voikin vain kuvitella kuinka paljon peli olisi hidastunut, jos tosiaankin pelaajalla olisi ollut mahdollisuus rakennella useampikerroksisia hökötyksiä.
Äänellisesti pelin PS2-käännös ei tarjoa mitään uutta eikä siten myöskään mitään mullistavaa. Pelin aikaiset äänet koostuvat lähinnä simien höpöttämästä siansaksasta, sekä ympäristöön liittyvistä äänistä, kuten TV:n, radion tai vaikkapa tietokoneen pitämästä mökästä. PC-versiossa ollutta mahdollisuutta soittaa omia mp3-musiikkejaan radiosta ei PS2-versiossa tietystikään mukana ole.
