Mikko Kosonen

Audiovisuaalisesti karua katutappelemista paljain nyrkein kuvaava mättöpeli. Tyhmä tekoäly ja kankea tappeleminen kuitenkin tekevät Fight Clubista kaikkea muuta kuin esikuvansa veroisen tekeleen. Tee itsellesi palvelus, osta mieluummin Fight Club elokuva ja katso se.

Conflict: Vietnam tarjoaa joukkuepohjaista Vietnaminsotaa karkealla grafiikalla ja heikolla tekoälyllä varustettuna. Nelihenkisen joukon hallinta ja käskytys on melko vaivatonta ja tällä osa-alueella peli toimiikin edukseen. Muilta osin peli on melko keskinkertainen toimintapläjäys, jota voi korkeintaan suositella edellisistä osista pitäneille.

Leisure Suit Larry tekee paluun erilaisempana kuin koskaan.

Def Jam: Fight For NY on loistava tappelupeli EA:lta, jossa yhdistyy viisi taistelulajia sekä iso kasa tunnettuja rap-artisteja. Pelaaminen on hauskaa ja addiktiivista sekä yksin että moninpelinä. Harmi vain, että yksinpelitarina ei kestä kauaa.

Codemastersin Colin McRae Rally pelisarjasta on muodostumassa vuosittainen ilmestys. Vähäiset uudistukset edeltäjään verrattuna laskevat viidennen kolinin ralliarvoa ja pudottavat siltä pois "Editor's Choice" palkinnon, mutta kaikesta huolimatta Colin McRae Rally 2005 on kelpo rallipeli, varsinkin niille jotka eivät edellistä Colin McRae rallia hankkineet.

Richard Burns Rally on varteenotettava rallipelidebyytti SCi Gamesilta.

OutRun 2 on varsin vauhdikasta arcadekaahailua Ferrarin ratissa. Pelin 101 ajotehtävää sisältävässä, varta vasten Xboxille kehitetyssä OutRun Challenge pelimuodossa riittää pelattavaa, mutta peli kuitenkin toistaa itseään sen verran, että ajaminen on nautinnollisinta pieninä annoksina.

D-Day on toisen maailmansodan strategiapeli unkarilaiselta Digital Realitylta. Yksinpeli on kestoltaan keskivertoa paremmalle tosi-aikanaksuttelijalle melkoisen lyhyt, mutta sen pelaamisesta nauttii lopppuun asti. Audiovisuaalisesti varsin toimiva paketti, jota vaivaa muutamat pikkupuutteet.

Drakengard on ristiriitainen kokemus. Siinä on paljon onnistuneitakin elementtejä, mutta peruspelattavuudeltaan se on turhauttavan yksinkertainen ja itseääntoistava. Pelin kantavin osuus on sen juoni, joka sekin avautuu todelliseen kukoistukseensa vasta puolivälissä peliä. Jos jaksaa innostua erikoisella juonella höystetystä, yksinkertaisesta toiminnasta, sekä omistaa poikkeuksellisen pitkän pinnan, ei Drakengardissa ole mitään vikaa. Meidän ei-teräshermoisten on kenties parempi jättää väliin.

Spider-Man 2 on varsin viihdyttävä toimintapelipläjäys isokokoisessa New Yorkin kaupungissa. Rikosten estäminen ja muuten vain hämähäkkimiehenä oleminen tuntuu yllättävän hauskalta ja vauhdikkaalta puuhalta. Ainostaan pelin turhan alhainen vaikeustaso ja itseään toistavuus ovat jonkinasteisia kompastuskiviä tässä muuten niin loistavassa pelissä. Hyviä supersankaripelejä harvoin kävelee vastaan tämän ollessa yksi niistä harvinaisuuksista. Älä jätä tätä väliin.