Blood & Truth arvostelussa

Playstation VR:n yhtenä julkaisupeleistä toimi VR Worlds, joka sisälsi useamman minikokemuksen. Yksi näistä kokemuksista oli päälle puolituntinen London Heist, jossa pelaaja pääsi kokemaan hieman Lontoon alamaailman meininkiä gangsterin roolissa. Muutama ammuskelukohtaus ja vauhdikas takaa-ajo. Erittäin pelattavaa sorttia, samalla kun hahmoihin oli selkeästi onnistuttu puhaltamaan hieman Guy Ritchien ohjaaman Lock Stock and Two Smoking Barrels -elokuvan kaltaista brittifiilistä.

PSVR porskuttaa edelleen vahvana Playstation 4:n oheislaitteena ja siksi Sonykin on ollut kiinnostunut jatkamaan VR-kokemuksien tukemista. Yksi upea innovaatio on ehdottomasti ollut Aim Controller, joka oikeanlaisen pelin parissa on aivan huikea kokemus. Doom VFR on yksi tällainen esimerkki. Pelipuolella Sonyn julkaisema Astro Bot: Rescue Mission on sen sijaan ollut aivan uskomaton VR-tasohyppelykokemus. Astro Bot sai sekin alkunsa minikokoelmasta, ilmaisesta The Playroom VR:stä.

Astro Botin tapaan laajemman julkaisun on saanut nyt myös ”London Heist”, sillä aika pitkälti samanlaiseen, lontoolaiseen rikollisen alakulttuurin maailmaan sijoittuva Blood & Truth on kuin kokoillan versio lyhyestä veljestään.

Pelin alussa pelaaja omaksuu erikoissotilas Ryan Marksin roolin, joka samalla on myös yksi lontoolaisen gangsteriperheen jäsenistä. Koko peli keskittyy 19 tehtävää kestävän tarinan ympärille. Sen aikana istutaan pitkän aikaa CIA-agentin kuulusteltavana ja kerrotaan ”mitä tapahtui”, pelissä pelattavien tarinatehtävien toimiessa yhtenä isona takautumana Marksin kertomille asioille. Pelin loppupuolella saavutetaan nykyhetki ja tarina muuttaa hieman muotoaan.

London Heistin tapaan Blood & Truth on sekin ammuskelupeli. Ottaen huomioon, että PSVR-lasien pelivalikoimaa lukumäärältään hallitsevat ammuskelut, erottuuko Sonyn uutukainen mitenkään edukseen?

Monet PSVR-laitteelle tarjolla olevista ammuskeluista on niin sanottuja ”paikka-ammuskeluita”, eli kökötetään yhden laatikon takana tai tietyssä paikassa ja ammutaan ne, mitä ruudulle tulee. Blood & Truth on sen sijaan ammuskelu, jossa liikutaan paikasta toiseen, kohti kunkin tason loppua.

Karvas alkutotuus

Alkuun peli tuntui ainakin allekirjoittaneelle pettymykseltä. Odotin jotain Doom VFR:n kaltaista, täysin vapaata liikkumista tarjoavaa räiskyttelyä, mutta ei. Pelissä ei ole Doomin tapaan tukea edes Aim Controllerille.

Liikkuminen on hyvinkin lineaarista ja tapahtuu joko automaattisesti (esimerkiksi juoksukohtauksissa) tai muutoin pelaajan klikatessa Marksin kiinteistä hotspoteista toiseen. Kun lopulta oivaltaa, että kyseessä on enemmänkin jonkinlainen Virtua Cop -henkinen peli VR-maailmaan istutettuna, oppii kokemusta arvostamaan eri tavalla.

Blood & Truth ei tue Aim Controlleria, mutta movetuki löytyy. Onneksi näin, sillä pelkällä padilla kokemus oli melko karvas ja mitäänsanomaton, jopa hieman hankalakin. Tämä tuli todettua odotellessani movekapuloideni akkujen latautumista. Moveilla pelaaminen kuitenkin nostaa meiningin aivan uudelle tasolle.

Pelissä yleisimmin räiskitään joko ulko- tai sisätiloissa. Muutamaan otteeseen ollaan myös auton kyydissä ja pysähdytään vaikkapa lukitulle ovelle hetkeksi hakkeroimaan se auki, eli katkomaan seinäpaneelista piuhat ja sen sellaista, joka on ihan hauskaa vaihtelua ammuskelulle.

Pelin tekoäly ei ole mikään järjen jättiläinen, mutta laatua korvataan onneksi määrällä, jotta jotain tekemistä riittäisi. Peli kun vyöryttää jatkuvasti uusia aseita pelaajan kokeiltavaksi ja asearsenaaliin mahtuu vaimennettujen pistoolien lisäksi revolveria, rynnäkkökivääriä, katkaistua haulikkoa ja jopa kranaatinheitintäkin. Ampumaan pääsee parhaimmillaan kahdella käsiaseella samaan aikaan. Käsiaseisiinkin saa kuitenkin fiksusti ajateltuna parempaa tarkkuutta, jos käyttää molempia käsiä yhteen aseeseen. Sama pätee isompiin jäkättimiinkin. Rynkyllä voi ampua kuin Rambo kättään levitellen, tai sitten voi ottaa vankan kaksikätisen otteen ja saada tarkkuutta touhuun ja metsästää niitä pääosumia. Pumppuhaulikolla on pakko ampua kahdella kädellä, mikäli asetta mielii ladata.

Lataa ja ammu

Aivan pelkkää non stop -räiskintää pelaaminen ei ole (ainakaan jos ei valitse sitä helppoa, elokuvamaista moodia.)

Aseita pitää nimittäin myös muistaa ladatakin. Panoksia kyllä löytyy sieltä täältä ja kerätyt lippaat roikkuvat mukavasti paksun luotiliivin pusseissa. Lippaat pitääkin ihan oikeaoppisesti itse napata käteen ja työntää aseiden perään. Kun ammutaan tuplana, saa pelissä coolisti ladata molempien aseiden lippaat samanaikaisesti kädet ristiin laittamalla. Katkaistu haulikko voidaan uusien panosten syöttämisen jälkeen naksauttaa kiinni tyylikkäästi heilautuksella taaksepäin. Ai että!

Kun näyttämönä milloin mikäkin toimiva taistelupaikka on putsattu pahiksista, edetään seuraaville hotspoteille moven peukalonappulaa klikkaillen, jolloin hahmo lipuu paikasta A paikkaan B. Tarpeeksi kun on taistelua ja liikuskelua toisteltu, päästään tason loppuun ja pelailu vaihtuu välipätkään tai vastaavaan. Pelissä nähtävät hahmot ovat yllättävän hyvin veisteltyjä ja mukaan on saatu jopa kevyttä Hollywoodin kaartia – ainakin sen yhden, alkuperäisessä Resident Evil -elokuvassa näytelleen hepun voimin.

Vaikka Blood & Truth on äärimmäisen lineaarinen, oppii sitä arvostamaan, koska toiminta pitää otteessaan ja räiskiminen eri aseilla on nautinnollisen hauskaa. Move-kapuloiden peukalonäppäimiä yhtä aikaa painettaessa saadaan aikaan eräänlainen hidastettu bullet time ja tästä on hyötyä etenkin isompien laumojen putsauksessa sekä hieman järeämmin suojautuneiden panssaripahiksien kaatamisessa, joita pitäisi osua tiettyihin kohtiin kropassa. Välillä toiminnan lomassa sitten kiipeillään putkia pitkin tai ryömitään ilmastointikanavassa ja mietitään seuraavaksi miten päästään hissikuilun kautta etenemään tehtävässä. Pelatessa tulikin paikoitellen tunne, että voi kunpa joku tekisi VR-laseja tukevan räiskinnän ensimmäisestä Die Hard -elokuvasta – ei kuitenkaan mitään lisenssiroskaa.

VR-agentti

Blood & Truth on mielestäni erinomainen lisä jokaisen ammuskeluista pitävän PSVR-kirjastoon. Sen erittäin toimivalla räiskinnällä varustettu tarinamoodi on viihdyttävä ja jopa ajoittain gangsteriläppäkin lentää ja pelaaja itsekin päästetään hauskuuttelemaan. Peli on visuaalisesti ajoittain sieltä täältä tekstuurien osalta karun puoleinen (ainakin peruskonsolilla), mutta suurimman osan ajasta grafiikka on riittävän hyvää ja etenkin aseet ja tarinan sivuhahmot näyttävät kaikki hyvältä ja riittävän uskottavilta. Musiikkiosastolla tarjoillaan 007-elokuvia mukailevan agenttimaisen tunnarin ohella useita muita erittäin toimivia hitaampia ja nopeampia toimintaraitoja, jotka vahvistavat tätä hieman agenttimaiselta tuntuvaa toimintakokemusta juuri oikealla tavalla.

Lineaarinen kiskoilla kulkeva kokemushan kyseessä pitkälti on, mutta se on toimivasti toteutettu sellainen. Kestoltaan peli on sopivaa sorttia hintaansa nähden ja pienenä lisukkeena tarjoillaan haasteiden muodossa lisäksi viittä ammuskeluhaastetta, joissa pelaajalle on määritetty valmiiksi ehdot ja aseet. High score tallentuu pelin muistiin jokaiselle haasteelle erikseen, joskaan harmillisesti ainakaan vielä pelistä ei näyttänyt olevan mitään laajempaa leaderboardia. Haasteet eivät siksi jaksakaan kauaa viihdyttää. Samaisesta valikosta löytyy myös jokin toinen haastetila, mutta vielä arvostelun kirjoitushetkellä se oli ”coming soon” -tekstin alla. Liekö jotain sitten tulossa päivityksen muodossa hieman myöhemmin. Pientä uudelleen peluun arvoa tarinamoodille antaa muutamat pienet keräiltävät VR Worlds -patsaat sekä siellä täällä pelin tasoissa pilkahtavien maalitaulujen ampuminen, joilla saadaan avattua asemodeja.

Loppusanat

Blood & Truth on varsin toimiva VR-ammuskelu Virtua Copin hengessä, joka antaa kylkiäiseksi vieläpä mielenkiintoisilla hahmoilla toteutetun otteessaan pitävän tarinan. Täytyy toivoa, että eräästä pelin konseptikuvasta löytyvä teksti ”Ryan Marks will return,” ei ole pelkkää Bond-läppää, vaan salainen lupaus jatkosta. Kyllä maistuisi.