Doom 3: Resurrection Of Evil arvostelussa

Id Softwaren Doom 3 oli Xboxille ilmestyttyään lähes jokaisen pelisivuston ja lehden kehuma PC-version tapaan. Eikä tietysti aivan syyttä, sillä vaikka peli olikin yleisesti ottaen melko perusräiskintä, niin sillä oli omat hetkensä vahvasti kauhutunnelmaan tukeutuvana räiskintäpelinä. Huhtikuussa PC-versio sai lisälevyn nimeltä Resurrection Of Evil, joka oli periaatteessa lisää sitä samaa muutamalla uudella aseella höystettynä. Alun perin Doom 3:n Xbox-version piti koostua alkuperäisestä D3-pelistä, sekä edellä mainitusta lisälevystä, mutta ilmeisesti Activision kuitenkin tajusi rahallisen arvon tuplaantuvan, mikäli lisälevy jätettäisiin pois ja julkaistaisiin myöhemmin itsenäisenä pelinä Xboxille. Nyt Resurrection Of Evil on vihdoin saapunut myös Xboxille ja siis täysin itsenäisenä pelinä, kuitenkin vain lisälevyllisen sisällön määrä on otettu pelin hinnassa huomioon ja peli maksaa keskimäärin sellaisen 40 euroa kaupassa, mikä on varsin hyvä asia.

Ennen kuin pureudumme Resurrection Of Eviliin, voidaan todeta, että ne jotka eivät hankkineet alkuperäisen Xbox-Doomin Collector’s Edition versiota voivat Resurrection Of Eviliä hankkiessaan iloita, sillä RoE:n mukaan on nyt pakattu myös klassikkopelit Ultimate Doom, Doom II ja Doom Master Levels. Pelejä voi pelata alkuperäisen Xbox Doom 3:n tapaan joko yksinpelinä tai moninpelinä. Loistavaa!

Mutta millainen on itse Resurrection Of Evil Xboxilla? Xboxille kääntämisestä on Vicarious Visionsin sijaan tällä kertaa vastannut pienempi pelitalo nimeltä Nerve. Tämä ei kuitenkaan juuri missään negatiivisesti näy, sillä RoE on yhtä laadukas käännös kuin mitä alkuperäinenkin D3 oli. Alkuperäisen Doom 3:n Xbox-käännöksen loistava, muhkeampi Dolby Digital 5.1 äänituella ryyditetty äänimaailma tekee paluun, siinä missä peligrafiikkakin on hienonnäköistä.

Doom 3: RoE:n juoni on melkein kuin Jurassic Park elokuvan jatko-osasta repäisty; alkuperäisen pelin tapahtumapaikkana toiminut UAC:n tutkimuskeskus tuhoutui täysin, mutta sen sijaan jäljelle jäi vielä jopa ennen demonien hyökkäystä kauan unohdettu kaivauspaikka Site 1. Noin kaksi vuotta on kulunut alkuperäisen Doom 3:n tapahtumista, mutta siitä huolimatta UAC:n satelliitti yht’ äkkiä paikantaa signaalin kyseisestä sijainnista. Tottahan toki signaalia tutkimaan lähetetään uusi ryhmä avaruusmariineja, joista yksi on pelaaja. Lopun voivatkin sitten kaikki arvata; verta, huutoja, pimeyttä, yksinäisyys, demoneita, ammuskelua, ammuskelua ja ammuskelua.

Demoneita tulee vastaan joka nurkan takaa ja aseita tarvitaan taas. Mukana on alkuperäisen Doom 3:n tuttu asearsenaali, sekä muutama uusi uutuus. Hieman legendaarisen Doom II -pelin tapaan Resurrection Of Evil tuo mukanaan tuplapiippuhaulikon, joka tekee varsin tuhoisaa jälkeä lähietäisyydeltä. Muut uutuudet ovat Half-Life 2 -tyylinen painovoima-ase, jolla voidaan viskellä tavaroita ja vihollisia, sekä myös napata lennosta vaikkapa tulipallodemonin tulipallo ja viskata se takaisin tätä päin. Viimeinen uutuus on eräänlainen demoninsydän, jonka avulla pelaaja voi kerätä kuolleiden ihmisten sieluja talteen ja sen jälkeen hidastaa aikaa niiden avulla. Ajan hidastamisesta on eniten hyötyä varta vasten sitä silmällä pitäen suunnitelluissa kohtauksissa, joissa täytyy esimerkiksi ehtiä pujotella tappavien terien ohitse ja niin edelleen. Tällaiset kohdat ovat samalla myös pelin ärsyttävimpiä ja sitä olisikin toivonut, että nämä olisi jätetty tyystin pois, mutta ei.

PC-versiosta poiketen Nerve on tehnyt myös yhden lisäuudistuksen peliin, joka on oikeastaan samalla aika iso asia. Doom 3:n keskeinen taskulamppu-ase-taskulamppu-ase -leikki on nimittäin hieman muuttunut. Enää ei ole sitä monen valittamaa erillistä taskulamppua lainkaan, eikä pelaajan tarvitse enää leikkiä valon ja aseen välillä, ainakaan periaatteessa. Pistooliin on nimittäin nyt teipattu “kynäfikkari”, jolla näkee yhtä hyvin kuin poistuneella taskulampullakin. Valo on tosiaan vain ja ainoastaan pistoolissa ja esimerkiksi haulikon kanssa saa edelleen ammuskella pimeässä. Pistoolin saa nyt kätevästi käyttöön samasta nappulasta kuin mistä taskulampunkin alkuperäisessä pelissä, eli ohjaimen valkoista nappulaa painamalla. Tietenkään itse pistooli ei ole muuttunut miksikään, eli jos siitä loppuvat kudit on sen hyöty pelkkänä lamppuna. Tämähän on tietysti aivan makuasia, että onko “taskulamppu-uudistus” askel parempaan vaiko huonompaan.

Jatkuvaa ja ehkä joidenkin mielestä jopa väkinäistä pimeyttä on Resurrection Of Evilissä yritetty selittää sillä, että kaivauspaikan, eli Site 1:n tilat tarvitsevat edes joten kuten valoisina olemiseen energia-akkuja. Energia-akkuja tarvitaan pelissä useaan otteeseen ja niinpä akkuja käyttävään laitteeseen törmättäessä on näistä aina napattava akut mukaan ja vietävä seuraavaan sitä tarvitsevaan paikkaan, josta tällainen uusi kone löytyy. Luonnollisesti akun irrottamista seuraa pimeys, kun valot eivät enää saa virtaa. Akkujen mukana raahaamisen ja taskulampun kanssa hortoilun ohella on eteneminen tuttuun tapaan varsin lineaarista, sillä esimerkiksi oveen B tarvittava kulkulupa on pelaajalle jo valmiiksi aukeavan oven A takana ja niin edelleen. Mentäessä paikkaan A kohdataan demoneita, ammutaan ne, noukitaan se kulkulupa ja mennään paikkaan B.

Matkan varrella kohdataan alkuperäisestä pelistä tuttujen demonien lisäksi myös muutamia uusiakin tuttavuuksia, jotka tuovat hieman uutta opittavaa pelaamiseen. Pelin pelaaminen nimittäin on siinä mielessä hieman alkuperäispelistä eroava kokemus, että useat tilanteet, joissa plasmapalloja syökseviä uusia demoneita kohdataan, melkeinpä myös vaaditaan pelaajaa käyttämään aikaa hidastavaa “sydäntä” ja sen jälkeen nappaamalla plasmapallo ilmasta käsin kiinni painovoima-aseella lopuksi heittäen sen vihollisen päälle. Yleisesti ottaen kamppailu pelin demoneita vastaan ei kuitenkaan ole muuttunut juurikaan, koska pelin tekoäly on sitä samaa tasoa kuin mitä se alkuperäisessäkin pelissä oli. Eli ei aivan mitäänsanomaton, mutta varsin keskinkertainen silti. Tätä kirjoittaessani juuri julkaisemassani Far Cry Instincts -pelin arvostelussa pääsin kehumaan tekoälyä. Voi kunpa Doom 3:ssa vain olisi yhtä hyvä tekoäly.

Audiovisuaalisesti Resurrection Of Evil on sataprosenttista Doom kolmosta alusta loppuun. Vaikka pelin onkin kehittänyt lisälevyistä parhaiten tunnettu Nerve Software ovat silti uudet demonit ja aseet samaa sukua muille vastaavilleen ja siten myös uskottavan oloisia ja näköisiä. Peli luottaa vahvasti edelleen valojen käytön ohella ääniin ja pelissä onkin emopelin tapaan varsin vahva äänimaailma. Erilaiset äkkinäiset kolahdukset, demonien örinät ja murinat, sekä vihollisen etäältä kuuluvat askeleet luovat oikeanlaisen tunnelman, joka saa hiuskarvat ajoittain pystyyn Dolby Digital 5.1 -äänituen luodessa äänimaailmaan sitä sopivaa muhkeutta. Yksinpelinä Resurrection Of Evil ei ole mikään pitkäkestoinen kokemus, mutta siitä huolimatta nautittava paketti lisää sitä samaa niille, jotka eivät Doom 3:sta ole tarpeekseen vielä saaneet.

Moninpelinä Doom 3: RoE saattaa olla alkuperäisen Xbox-version faneille pienoinen pettymys, sillä vaikka mukana on moninpeli ja ne peruspelimuodot, kuten deathmatch ja capture the flag muutamilla uusilla kartoilla, niin loistaa alkuperäisen pelin yhteydessä hehkutettu yhteistyömoninpeli Resurrection Of Evilistä tyystin. Yleisesti ottaen moninpeli on varmasti hauskaa ajanvietettä lähinnä sellaisille pelaajille, jotka pitivät siitä alkuperäisessäkin.