Farming Simulator 19 arvostelussa

Giants Software alkaa varmasti jo pikkuhiljaa tuntea jonkinlaista kutinaa varpaanpäissään – ainakin mitä tulee potentiaalisiin, turvallista leipää uhkaaviin kilpailijoihin. Giantsin käsialaa kun on vuosittain ilmestyvä Farming Simulator -pelisarjan uusin osa. Saksalainen studion on varsinkin kotimaassaan äärimmäisen suosittu PC-versiona modituen ansiosta ja käytännössä pelistudio hallitsee virtuaalisia maalaismaisemia niin PC- kuin konsolimarkkinoillakin.

Kilpayrityksiä on aina silloin tällöin nähty. Viime vuonna melko nimetön taho, Triangle Studios julkaisi oman farmipelinsä nimeltä Real Farm. Jotkut ovat kehuneet peliä ja jotkut haukkuneet. Pelissä kuitenkin oli mukana muun muassa uramoodi, joka toi pelaamisen jopa jonkinlaista tarkoitusta. Peli on tätä arvostelua kirjoitettaessa Steamissa alennuksessa ja lähtee hurjalla kahden euron summalla – normaalihinta oli päälle kolmekymmentä euroa. Ihan mielenkiinnosta allekirjoittanut osti pelin ja päätyi sitä kokeilemaan vertailuna. Peli ei millään pärjää Farming Simulator -sarjalle kalustolaajuutensa osalta, mutta kyllä peli varsin pelattava farmisimulointi silti on.

Aiemmin tänä vuonna puolalainen Techland julkaisi oman näkemyksensä maatilan hoidosta: huhtikuussa markkinoille tullut Pure Farming 2018 oli allekirjoittaneen mielestä sekin melko pelattava kilpailija. Epätasainen ruudunpäivitys ja heikompi kontrollisysteemi vesittivät eniten pelikokemusta. Peli tarjosi kuitenkin useamman erilaisen yksinpelimuodon, joista etenkin haastetila tarjosi hauskaa pelattavaa.

Paluu pelloille kruunu päässä

Virtuaalimaatilojen horjumaton kuningas on kuitenkin jälleen täällä, sillä saksalaisten Farming Simulator 19 on julkaistu. Tätä arvostelua kirjoitettaessa pelin julkaisija Focus Home Interactive kertoi tuoreessa lehdistötiedotteessa myyneensä peliä jo hurjat miljoona kappaletta kymmenessä päivässä. Se on melkoinen saavutus kieltämättä. Pienempien on vaikea kaataa jättiläistä.

Ennakkotiedoissa Giantsin uusimman farmipelin kehuttiin sisältävän mahdollisuuden hankkia koiran, ratsastaa hevosilla sekä kenties huikeimpana juttuna peli toisi mukanaan uuden grafiikkamoottorinkin! Paranneltu grafiikka olisikin poikaa, kun pelisarja on niin pitkään näyttänyt niin kovin vaisulta ja siten epäedustetulta, siihen laitteiden ja yksityiskohtien määrään mitä peli pelaajalle tarjoaa.

Näin muutoin sisällöllisesti Farming Simulator 19 tarjoaa olemattoman vähän uutta, joskin periaatteessa enemmän kuin Farming Simulator 17, jonka pelkkä uusi juttu käytännössä oli mahdollisuus omaksua myös naisviljelijän rooli.

Uusia koneita FS19-pelissä on mukana pieni kourallinen, sillä mukaan brändivalikoimaan on tullut John Deere kuudella erilaisella koneella sekä niiden varusteilla. Viisi erilaista traktoria sekä pari puimuria ja kauppakassiksi tarjoillaan 23-heppainen koppimönkijä, joka toimii vaihtoehtona niille tutuille perinteisille Lizardin avolavoille, joissa huoltokulut sekä kauppasumma ovat vähän mönkijää korkeammat. Tehoiltaan mönkijä ei kuitenkaan pärjää yli puolet kovempaa kulkeville avolavoille, joten kulkupeli on suunnattu lähinnä niille, joita ei haittaa hidas köröttely pelimaailman sisällä rahan säästämiseksi.

Maanviljelijän oravanpyörä

Päävalikossa tarjontaa on jälleen samat tutut: kolmella vaikeustasovaihtoehdolla varustettu urapeli. Helpoin opastaa alkuun ja antaa riittävästi rahaa ja kalustoa aloittamiseen. Vaikein antaa vähän rahaa eikä mitään kalustoa valmiiksi. Yksinpelailun lisäksi maanviljelijän selviytymiskamppailua voi harrastaa maksimissaan viidentoista hengen nettipelinä, jossa useampi viljelijä voi yhteistyössä paiskia hommia samalla maatilalla. Erilaisia pelikarttoja tarjolla on yhteensä kolme, tosin oletuksena vain kaksi, koska pelin Etelä-Amerikan kartta pitää jostain syystä ensin ladata modivalikon kautta, jotta sitä voi pelata. Luonnollisesti pelaajan maatilan viljelysvaihtoehdot hieman poikkeavat toisistaan sen perusteella mikä kartta on valittuna. Toki pelissä on paljon muutakin tapoja tienata kuin viljan myynti. Lampaan villa, heinän paalaus, maitotuotteet, hunaja, aurinkoenergia ja niin edelleen. Tapoja tienata elantonsa on jo pidemmän aikaa ollut paljon ja nyt niitä on jälleen vähän enemmän. Eikä pidä unohtaa muiden viljelijöiden tarjoamia sivutehtäviä, joista voi tienata oman puuhastelunsa ohella vähän lisätienestiä, kun käy laittamassa naapurinkin pellot kuntoon, joko tarvittavan kaluston ostaen tai edullisesti liisaten.

Mitä tulee modeihin, on pääasiassa traktoreihin ja osiin jakautuva moditarjonta edellisen pelin tapaan käytännössä kaikki Giantsin itsensä tekemiä ja yhteensä niitä löytyy päälle parikymmentä, mikä on lisäsisältönä ihan kiva määrä joka tapauksessa.

Paremman grafiikan luvattu maa?

Ensipelailulla oli kuitenkin pakko kysyä ja ihmetellä melkeinpä ääneen, missä se luvattu uusi ulkoasu piileskelee? On suorastaan yllättävää, että peli näyttää niinkin samalta kuin Farming Simulator 17 ja sitä aiemmat julkaisut. Jos FS17 oli koneiden osalta ehkä karvan verran nätimpi kuin edeltäjänsä, on myös FS19 sen karvan verran nätimpi – koneiden osalta.

Muilta osin grafiikka näyttää lähestulkoon täysin samalta kuin aina ennenkin. Grafiikan piirtoetäisyys on heikkoa ja monesti viljelykset kuin esimerkiksi puutkin piirtyvät pelaajan eteen tai saavuttavat täydellisen muotonsa vasta niitä kohti kuljettaessa, aivan kuin aiemmissa peleissä. Sahanlaidat pistävät silmään ja yleisesti ottaen tekstuurien taso on sitä samaa ”toimiva” kuin aiemminkin. Miksi siis tuulesta temmatut, valheelliset mainospuheet uudesta grafiikkamoottorista? Uskaltaisin melkein jopa sanoa, että pikaisesti kokeilemani Real Farm -peli näyttää paremmalta kuin Giantsin ”uusi grafiikkamoottori”.

Uuden sisällön osalta pelin paras uudistus on ehdottomasti hevoset. Pelaaja voi rakentaa tiluksilleen pienen tai ison hevostallin ja ostaa niihin hevosia. Nämä voidaan sitten myydä voitolla eteenpäin, kunhan ne on ensin jalostettu kilpahevosiksi. Tämä tietää sitä, että pelaajan pitää ratsastaa niillä usein. Hevosen kisakunnon ohella sen terveys sekä puhtaus vaikuttavat myyntihintaan. On siis muistettava myös harjata hevosiaan.

Jos John Deeren hitaalla kotterolla ei ole kovin mielekästä kruisailla pitkin kyliä, sanoisin, että päämäärätön ratsastelu pelin kartoilla oli vastaavasti ihan hauskaa puuhaa – ja tämä oikeastaan siksi, että hevoset tuntuvat vähän erilaisemmilta ohjata kuin pelin ajoneuvot ja etenkin ne avolavat, jotka ovat ajettavuudeltaan turhan levottomia pelejä. Jos kuitenkin menee liian lähelle vesistöjä hevosellaan, peli muistuttaa, että ”älä aja liian lähelle vettä”. Jos pelaaja sen siitä huolimatta kuitenkin tekee, hevonen katoaa veteen, kuitenkin ilmestyäkseen vain takaisin kotipihan aitaukseen. Merkillistä. Hevosilla voi myös ratsastaa päin vastaan tulevia autoja ja laukata konepellin kautta niiden ylitse matkan jatkuessa. Mistään hevossimulaattorista ei siis todellakaan ole kyse.

Tekoälytön Musti sanoo wuff wuff

Hehkutettu koira, joka pelin alkuintrossakin näkyy, onkin uudistuksena sitten melko järjetön. Pelaaja voi ostaa pari tonnia maksavan koirankopin pihalleen, jossa tulee mukana koira. Koiria ei ole kuin yhdenlaisia, joten rotua eikä kopin ulkoasuakaan voi valita. Sitä voisi kuvitella, että koirasta olisi jotain oikeaa hyötyäkin, kuten vaikkapa lampaiden paimennuksessa, mutta ei. Koiralla ei tee yhtikäs mitään – se on yhtä turha lisäke farmin pihalle kuin valikosta ostettava hiekkalinnakin.

Koiraa voi kyllä rapsuttaa ja sen kulhon täyttää raksuilla – vaikka loputtomia kertoja jos haluaa, koiran kiltisti tyhjentäessä sen jokaisella kerralla. Palloakin ”parhaalle ystävälleen” voi yrittää heittää, mutta pallohan ei edes kunnolla lennä ja koirakin ylipäätään näkee pallon yhdessä tapauksessa kymmenestä. Koiran voi pyytää seuraamaan pelaajaa pitkin farmia, mutta jos lähdetään auton puikkoihin, koira ei hyppää etupenkille eikä lähde seuraamaan autoakaan. Osaa sen sijaan kävellä ajoittain koppinsa lävitse ja kävellä aitauksien lävitse kuin paraskin haamu konsanaan.

Loppusanat

Mitä Farming Simulator 19 -pelistä sitten jää käteen? Hyvin vähäisillä uudistuksilla varustettu vuosipäivitys – etenkään kun se ”uusi grafiikkamoottori” -hehkutuskaan ei edes pidä paikkaansa. Tai jos pitää, allekirjoittanut on varmaan tullut sokeaksi. Koirakin on sen verran aivokuollut ja buginen lisäys peliin, että on vain ihmeteltävä, mitä Giantsin toimistolla oikein on polteltu peliä tehdessä. Muutoin FS19 ansaitsisi varmasti sen 3.5 tai jopa neljäkin tähteä, jos visuaalinen ulkoasu todella olisi luvatusti muuttunut.

Pelattavuudeltaan uusin virtuaaliviljelys kun ei toki ole surkea: tuttu uramoodi vähän kasvaneen kaluston ja hevosien myötä tarjoaa jälleen himpun verran erilaisia tapoja tienata ja menestyä virtuaaliviljelijänä pelissä, jonka peruspelattavuus on kaiken sen karkeuden ja näppäinyhdistelmiin luottavan kontrollisysteemin alla melko koukuttava. Kontrollit kun ovat täysin samat kuin aiemmissa peleissä, eli useita eri näppäinyhdistelmiä löytyy ja hankalalla kontrollisysteemillä toimivia metsätöitäkin voi jälleen halutessaan tehdä ja moottorisahan voi laittaa laulamaan puita pätkittäessä.

Mikäli Farming Simulator 19 on ensikosketuksesi viljelyspelien parissa, on se takuulla paras vaihtoehto kaikista tarjolla olevista, mutta toisaalta hintalaatusuhde on vähän niin ja näin. Vajaan viidenkympin peliksi se kun on pienine uudistuksineen turhan hintava päivitys edellisversiosta. Jos olet tosifani, todennäköisesti olet jo hankkinut oman kappaleesi.

Muille: jos viljelyssimulaattorin kokeileminen kiinnostaa, kannattaa suoraan ostaa halvemmalla FS17 -peli, jos sen edullisesti löytää. Tai jos omistat Xboxin lisäksi PC:n, voi muutamalla eurolla (vielä toistaiseksi) päästä varsin samankaltaisen Real Farmin kimppuun maatilan hoitoa kokeilemaan.