Lego Horizon Adventures on kauniin palikkamainen pelikokemus

Veteraanistudio Traveller’s Tales on tuottanut lelulaatikollisen legoaiheisia videopelejä aina 2000-luvun puolivälistä alkaen. Tätä kirjoittaessa studion viimeisin on parin vuoden takainen Lego Star Wars: The Skywalker Saga.

Kun kuulin Sonyn tekevän legoaiheista peliä postapokalyptisestä Horizon Zero Dawn -toimintaroolipelistään, oletin oitis, että ruorissa olisi jälleen tuttu TT, vaan eipä olekaan!

Tiedot kertovat, että idea Lego Horizon Adventuresin tekemiseen tuli Lego Groupilta itseltään – omien sanojensa mukaan ovat kaikki suuria Horizon-sarjan faneja. Yllättävä pelijulkaisu ei toisaalta ole edes ihme, koska Lego Groupin sekä molemmat Horizon-pelit kehittäneen Guerrilla Gamesin yhteistyö sai alkunsa vuonna 2022, kun tahot julkaisivat Lego Creator -sarjaan kuuluvan Horizon Forbidden West – Pitkäkaula -rakennussarjan.

Sonyn julkaiseman debyyttinsä legoilun pariin on kehittänyt Guerrilla yhteistyössä pitkälti tuntemattoman brittiläisen Gobo Studion kanssa.

Traveller’s Talesin pelien kohdalla on vuosien varrella ehditty tottua siihen, että humoristiseen ja hassuttelevaan legomuottiin on väännetty jos joitakin Hollywoodin tuotoksia: Star Wars, Jurassic Park ja muun muassa Indiana Jones sekä The Hobbit ovat kaikki saaneet osakseen legokäsittelyn. Sonyn ja Guerrillan lähestymistapa onkin siksi jokseenkin kummallinen: onko Horizon -pelisarjalla todella niin paljon faneja ja maailmanlaajuista kiinnostusta, että Aloyn seikkailut on haluttu nähdä myös legomuodossa?

Nuoremmat lapset eivät luonnollisestikaan saa Aloyn (nyt remasterointikäsittelynkin saaneita) toimintaseikkailuita pelata, mutta kiinnostaako pieniä lapsia sitten varsinaisesti myöskään Horizon -universumi, ylipäätään?

Onko seuraavaksi listalla Lego the Last of Us –pelin siistitty versio Sonyn postapokalyptisesta toimintapelistä? Kun Sony kerran hallinnoi Spider-Man -pelilisenssiäkin, olisiko ollut mahdollista sen sijaan tehdä Lego Spider-Man tai kenties Lego Venom? Entäpä Lego Ghostbusters?

Lego Horizon Adventures on käytännössä tiivistettyyn legomuottiin ängetty versiointi Horizon Zero Dawn -pelistä. Kaikki tarinan oleellisimmat pikkujutut ovat mukana – joskin nuoren Aloyn seikkailut ja alun oppitunnit parrakkaan isähahmo Rostin matkassa on jätetty melkein kokonaan pois. Toisaalta pelin mekaniikka ja ohjaus on Traveller’s Talesin legopelien tavoin sen verran simppeliä ja helposti omaksuttavaa, että mitään kattavaa tutoriaalia ei edes tarvita.

Lego Horizon Adventures -pelissä sankaritar Aloy on nuori legonainen jo heti pelin alkaessa. Aloy ei ole koskaan tavannut äitiään ja tätä aihetta sivutaan myös legopelissä: varttunut Aloy haluaa löytää äitinsä ja se toimii pohjana kaikelle tekemiselle.

Eräänlaisena keskushubina pelissä toimii Kaik’Äidin Sydän – kyläläisten kotikontu. Sinne palataan aina jokaisen tehtävän jälkeen. Pelissä kerätään valuuttamuotoisesti TT:n peleistä suoraan apinoidulla tavalla sieltä täältä – muun muassa esineiden rikkomisesta saatavia – legohippusia, joita voi sitten vapaasti käyttää ja ostella niillä erilaisia uusia lego-objekteja kylää koristamaan.

Kylässä voidaan muokata myös hahmojen vaatetuksia tuttuun tapaan. Aloy voi lähteä matkaan vaikkapa palomiehenä tai poliisin asussa, tai puujalkaisena naismerirosvona. Pelissä mukana Horizon-teeman ohella ovat Ninjago, Lego City sekä muun muassa merirosvon, ritarin ja astronauttipuvun sisältävä sekalainen Amusements-kategoria. Erilaisia hahmomalleja avautuu tarinan edetessä, siinä missä esineitä voidaan ostella heti käyttöön.

Rakenteeltaan typistetyn tarinan sekaan on ujutettu lyhyitä tasoja, joiden läpi kahlataan, erilaisiin päälle käyviin, luonnossa vapaasti samoaviin koneisiin tutustuen. Välillä vastaan saadaan myös kiukkuisia heimolaisia, mutta valtaosa ajasta taistellaan koneiden täyttämillä ahtailla ruuduilla. Kun viisi tasoa on läpäisty ja viisi kultapalikkaa kerätty kunkin tason lopusta, saadaan aina vastaan eräänlaisena välipomona isompaa konetta ja pidempään kestävää taistelua.

Yksi ongelma pelin toteutuksessa on se, että siinä missä Lego Horizon Adventuresin esikuva on tilava open world -rymistely, on tässä legoversiossa tilat liikkumiselle usein ahtaita ja rajattuja, mutta silti koneita tungetaan ruutu täyteen. Helpoimmilla vaikeustasoilla koneet kaatuvat jo muutamista iskuista, etenkin jos nuolilla ja muilla tähdätään niihin heikkoihin, oransseina hehkuviin kohtiin, mutta vaikeimmilla tasoilla kestää kauemmin. Jos ei ole jatkuvasti tarkkana kaikista vihollisista, lähtee pelaajalta helposti sydämet mittarista ja sitten palataan checkpoint-tallennukseen.

Siinä missä Traveller’s Talesin pelit ovat toimintansa osalta aina olleet lapsiystävällisiä, eli oman legoukon kuoleminen ja hajoaminen palasiksi on vain muutaman sekunnin murhe ennen uudelleen syntymistä, näkee Sonyn Lego Horizon Adventures jostain syystä tarpeelliseksi kierrättää pelaajaa aina latausruudun kautta vähän taaksepäin, yrittämään samaa kohtausta alusta.

Aloyn koneita kaatavan, erilaisia jousia hyödyntävän jousipyssyn ohella apuna on myös hieman ylimääräistä hassutteluakin. Aloy voi esimerkiksi heittää tuplahypyllä volttia koneiden yläpuolella ja tuottaa vahingoittavaa tulta bootseistaan, tai tilata paikalle chilihodareita heittelevän hodarikärryn, joka sitten hotdogeillaan polttaa koneita ja auttaa pelaajaa taistelussa. Myös viholliset hetkellisesti lamaannuttava jäädytysefekti on tarjolla power uppina.

Esikuvapelistä tuttuja nuotioita ei käytetä tällä kertaa pikamatkustuspisteiden aktivoimiseen, vaan roihujen lävitse voidaan ampua nuolia, jolloin saadaan kätevästi ilman halki kiitävä tulinuoli aikaiseksi, joka toivottavasti sitten uppoaa koneen metalliseen ruhoon. Pelin erilaisia taisteluavusteita voidaan myös päivitellä paremmille tasoille legohippujen avulla, mutta hahmojen yleinen tasonnousu ja esimerkiksi terveysmittarin koon kasvu hoituvat automaattisesti pelaajan kerätessä XP:tä.

Lisäterveyttä pelin aikana voidaan napsia marjapusikoista, mutta koska useimmiten pelaajan niskaan teleportataan ensimmäisen kukistetun ruudullisen jälkeen vielä toinenkin aalto, ei terveys aina riitä, kun puskat on syöty jo tyhjäksi ja sitten kuolema korjaa. Jakamattomalla ruudulla toimivana kaksinpelinä pärjää onneksi paremmin, mutta yksinpelinä vaikeustasoa joutui välillä säätelemään edes takaisin jopa tällainen vanhempikin pelaaja. Syy suurimmaksi osaksi on juuri taistelualueiden turhan ahdas koko.

Esikuvansa tapaan Lego Horizon Adventures kyllä tarjoaa hassusti legoporkkanoita muistuttavaa pitkää heinikkoakin piilopaikaksi, mutta näistä harvemmin on apua, kun jo ensimmäisen koneen persuksiin ammutun nuolen jälkeen kaikki koneet äkkäävät lymyilevän pelaajan. Alueilta ei myöskään hiivitä ulos, ennen kuin koneet ja heimolaiset on kukistettu.

Traveller’s Talesin legopeleissä pääpaino pelaamisessa on aina ollut useamman legoukkelin vuorottelussa ja näiden erikoisominaisuuksien hyödyntämisessä, eräänlaisessa pulmanratkontatyyppisessä pelimekaniikassa, samalla kun taustalla on edistetty sen esikuvan tarinaa. Kaksinpelinä pelaajat ovat aina auttaneet toinen toisiaan etenemään. Siinä sivussa sitten on ollut toimintaa ja vihollisia.

Sonyn Lego Horizon Adventuresissa pääpaino on toiminnassa. Joitain lego-objekteja voidaan pystyttää sinertävistä palikkakasoista matkan varrella, kun kuljetaan kohti tason loppua ja sitä haluttua uutta kultaista legopalikkaa, mutta muuta, etenemistä edistävää rakentelua ei ole tarjolla, vaan ruutu toisensa jälkeen pelaaja yksinkertaisesti tuhoaa koneita ja heimolaisia ja jatkaa sitten matkaansa.

Tämä käy itseään toistavaksi, etenkin kun maisemissakin ja tasosuunnittelun rakenteessa ylipäätään tuntuu olevan niin paljon toistoa. Jokaisen tason päätyttyä palataan kotikylään ja sieltä kylän perältä sitten pitäisi taas samaa reittiä pitkin kipittää kohti uutta tehtävää, tarinanuolen osoittamaan suuntaan. Kylästä poistumisen jälkeen saavutaan aina eräänlaiseen välitilaan, jossa Aloy voidaan halutessaan vaihtaa johonkin tarinan sivuhahmoista, joita pelissä kohdataan ja avataan käyttöön. Kaikilla on omanlaisensa ase ja erikoistaistelukyvyt tarjolla, jotka kuitenkin eroavat toisistaan käytännössä aika vähän.

Kunkin pelattavan tason puolivälissä nähdään aina odottamassa sama kauppias kärryineen, joka antaa ilmaisia esineitä. Sitten jatketaan matkaa, itseään toistavissa maisemissa koneita piesten. Koko touhu tuntuu siltä, kuin pelaaja liikuskelisi sattumanvaraisesti siirreltyjen objektien keskellä, samoissa tasoissa, uudelleen ja uudelleen. Toki maisemat välillä vaihtuvat metsäisestä erämaasta vaikkapa vehreämpään viidakkoon sekä vuorensisäisiin harmaisiin komplekseihin, minkä lisäksi yksinkertaista kiipeilyäkin tulee ajoittain vastaan, mutta yleisesti tasosuunnittelun mielekkyys on heikolla tolalla.

Toimintahetkien väliin heitetään keskusteluita Aloyn ja tarinan muiden sivuhahmojen välillä. Siinä missä alkuperäinen Horizon Zero Dawn (jatko-osaa en itse ole pelannut) tarjosi sivuhahmoja, jotka tuntuivat pidemmän päälle vähän elottomilta seisoskelijoilta, jotka olivat aina jotain palvelusta vailla, on legoversiointi tässä mielessä parempi.

Koska Lego Horizon Adventuresin dialogissa hassutellaan ja pelleillään, ovat samat hahmot legoversioina jokseenkin ironisesti paljon eläväisempiä, spontaanimpia ja aidommalta tuntuvia hahmokohtaamisia. Kaiken kruunaa mahtavaa tasoa oleva suomenkielinen ääninäyttely, joka on valehtelematta kenties parhaimpia videopelisuomennoksia, joita allekirjoittanut on päässyt kuulemaan. Sonyn tapaan kaikki muukin on lokalisoitua, valikoita ja erilaisten koneiden nimiä myöten.

Upeaa ääninäyttelyä tukemaan on saatu näyttävää grafiikkaakin, joka vyörytetään ruudulle Unreal engine 5:n sekä säteenseurannan voimin. Legoukot näyttävät upeilta – siitä varmasti Lego yrityksenä pitää myös valvovasti huolta – mutta hienointa Lego Horizon Adventures -pelin visuaalisuudessa on se, että aivan kaikki on veistelty lego-palikoista, siinä missä TT:n pelit ovat aina yhdistelleet perinteisiä tekstuurimaisemia legoukkoihin ja objekteihin.

Sonyn pelissä kaikki taustatkin ja maaperä, jonka päällä hahmot köpöttelevät, ovat näyttävästi legopalikkaa, kuin myös näyttävä ja animoitu sininen legovesikin. Tähän samaan on pystynyt aiemmin vain The Lego Movie Videogame sekä mainio ja visuaalisesti näyttävä indiepulmapeli Lego Bricktales.

Lego Horizon Adventuresin pieneksi eduksi laskettakoon kuitenkin jossain määrin säteenseurannan ansiosta upeampi ja realistisempi valaistus, joka etenkin auringonlaskun aikaan tuottaa hienoja heijastuksia muovimaisen legotekstuurin ja ukkojen pintaan. Hauskana yksityiskohtana legoukkojen animointi ei ole aivan niin sulavaa, kuin TT:n peleissä, vaan on pikemminkin pyritty luomaan enemmänkin Bricktalesin kaltaista, hauskannäköistä stop motionin kaltaista liikehdintää, jollaista voi nähdä myös esimerkiksi youtubessa, tavisten tekemissä legovideoissa.

Kokonaisuutena Lego Horizon Adventures on ihan mukiinmenevä debyytti Sonyn tallista, mutta samaan aikaan herää kysymys siitä, kenelle peli oikeastaan on edes suunniteltu. Horizon-sarjan aikuisiässä olevan fanin makuun sanoisin, että peli toistaa aivan liikaa itseään ja tuoreen remasteroinnin vanavedessä voi kysyä, onko kellään edes halua pelata samaa tarinaa jälleen kerran ylipäätään. Kaksinpelinä on aina hauskempaa, mutta vaikeammilla vaikeustasoilla peli taas on turhan vaikea nuoremmille pelaajille. Tästä on kuitenkin hyvä Sonyn jatkaa ja kehittyä, kenties toisella teemalla ja vaihtelevammalla pelattavuudella.