admin

MySims - Kingdom on painokkaita The Sims -vaikutteita nauttinut konsoliseikkailu, jossa seikkailun ohella keskitytään rakentelemaan mitä mielikuvituksellisimpia tönöjä ja yksinkertaisia mekaanisia härveleitä. Se on suunnattu selvästi perheen nuorimmille, mutta puheiden puuttuminen ja suhteellisen monitahoinen käyttöliittymä tekee siitä hankalan itseopittavan alle lukuikäisille lapsille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö MySimsistä voisi irrota tonnikaupalla iloa nuoremmillekin, kunhan vanhemmilla on malttia pelata mukana ja toimia tulkkina. Vaikka peli ei söpöys- ja kypsyysmittarilla mitattuna juurikaan eroa keskiverrosta Nintendo-pelistä, on MySims aivan liian helppo kypsemmälle pelaajakunnalle, enkä lähtisi sitä tästä syystä juurikaan yli kymmenvuotiaille suosittelemaan. Nuoremmalle pelaajakunnalle se kuitenkin tarjoaa viihdyttävää ja väkivallantonta rakentelua sekä seikkailua yhdessä siistissä paketissa.

The Last Remnant ei ole roolipelinä sieltä parhaimmasta päästä vaan putoaa keskikastiin. Vaikea uskoa, että Square-Enix antaa oman lapsensa vajota tähän, vaikka pelissä hyviä ominaisuuksia onkin. Pientä ihmisten kosiskeluakin on näkyvissä, sillä peliä on koitettu suunnata sekä länsimaalaisille, että japanilaisille, sillä roolipelipiirteitä löytyy molempiin päin. Outo sinänsä sekin, että pelin ääninäyttely tehtiin ensin englanniksi ja myöhemmin japaniksi. Juoni on perushuttua, jota on nähty miljoona kertaa aikaisemminkin; viaton teinipoika sekaantuu konflikteihin ja maailmanpelastukseen. Grafiikka sen sijaan on hienoa - kunhan peli on ladannut sen kokonaan näkyviin - sekä taistelusysteemi oli osittain positiivinen yllätys. Pelattavaakin pelissä riittää kahden DVD-levyn verran, että hupi ei lopu heti kesken. Mikäli japsiropenälkä on kova, saattaa Last Remnantista irrota hupia. Mikäli täydellisyyttä haluaa, niin odottelee seuraavaa Final Fantasya.

Raren puolituntematon Banjo-Kazooie tekee paluun näyttävänä ja värikylläisen hiekkalaatikkopelinä, jossa oudoilla kulkuneuvoilla päristelyä tärkeämpää on ainoastaan vielä oudompien kulkuneuvojen rakentelu. Mielikuvitukselliset minitehtävät ja kulissimaisissa virtuaalimaailmoissa kaahailu saavat aivan uusia ulottuvuuksia, kun niitä tekee kotikutoisen rakettiauto-sukellusvenehybridin ruorista ja mikä parasta, pelin kulkuneuvoeditori todella onnistuu lunastamaan väitteensä, olemalla yhtäaikaisesti monipuolinen, helppo sekä nopea. Kelkan kääntyminen pois tutusta tasohyppelystä saattaa vääntää Banjo-Kazooie veteraanit hieman happamiksi, mutta kun asiaa hieman pohtii, huomaa että maailma on pullollaan mainioita tasohyppelyjä, mutta puolianarkistisia tee-se-itse-kaahailuja on vain tämä yksi.

Prince of Persia tuo legendaarisen akrobaattisankarin ensimmäistä kertaa uuden polven pelikonsoleille. Prinssin comeback on kaunis ja mukaansa tempaava, mutta mitä pidempään sitä pelaa, sitä enemmän sen kaavamaiset taistelut ja paapova vaikeustaso alkavat nyppiä. Pelin kaunis ulkokuori ja satumainen tunnelma nostavat prinssin tämänkertaiset toilailut piirun verran plussalle, mutta ei tässä kieltämättä edellisen trilogian glooriaan ylletä.

Uusin Tomb Raider tuo faneille sitä mitä ovat kaivanneetkin; uuden juonen kera ryyditettyä toimintaseikkailua, jossa toiminnan vähyyttä on laskettu ja seikkailun, eli tutkimisen ja kiipeilyn osuutta lisätty. Varsin nautittava Tomb Raider -seikkailu kahden edellisen joukossa.

Midnight Club - Los Angeles on sarjan debytointi uusilla konsoleilla ja muutamia heikkouksia lukuun ottamatta kyseessä onkin varsin varteenotettava autojen tuunaus -ja kisaamispeli arcadehengessä. Suositellaan sellaisille, jotka ovat viime aikoina pettyneet EA:n Need For Speed -sarjaan, mutta jotka kaipaavat jotain samanhenkistä.

Microsoftin Sidewinder X6 on pelaajia silmällä pitäen suunniteltu näppäimistö, joka pitää sisällään tyypillisten pikakomentojen, ohella kasoittain ohjelmoitavia nappuloita, sekä muutaman erikoisemman ominaisuuden, kuten pelikäyttöön suunnitellun cruise-controlin, sekä lennosta vaihdettavat näppäimistöprofiilit. Erikoisominaisuuksiensa ohella Sidewinder X6 on näin yleisesti ottaen varsin kelpo näppäimistö, jonka tuntuma on mukavan pehmeä ja tarkka pidempienkin käyttösessioiden aikana. Suositellaan lämpimästi sellaisille, jotka eivät arasta näppäimistön langallisuuttat tai sen hieman suolaista hintaa.

Smackdown Vs. RAW 2009 on THQ:n showpainipelisarjan tuorein osa, joka tuo mukanaan uutta pelattavaa, sekä muutamia uusia ominaisuuksia. Valitettavasti pelin tekoäly on yksi pelin heikkouksista, mutta jota onneksi paikkaa nautittava moninpeli ihmispelaajia vastaan.

Saints Row 2 on tavanomainen GTA-klooni, joka muistuttaa enemmän pöhöttynyttä San Andreasta, kuin edistysaskelta hiekkalaatikkopelien genressä. Sen vahvuus piilee hauskoissa sivutehtävissä ja puuhastelua pursuavassa pelimaailmassa, mutta juoni, päätehtävien suunnittelu ja pelattavuus ovat kuin tuulahdus menneestä maailmasta. Tässä ei vielä jokunen vuosi sitten olisi ollut mitään vikaa, mutta GTA IV teki lähes kaiken niin paljon paremmin, ettei vanhojen temppujen hyväkään plagiointi enää riitä. Saints Row 2 on paikoin kelvollista ja ennen kaikkea riittoisaa viihdettä, mutta kuten viimeisin GTA osoitti, klassikoita tehdään laadulla, ei määrällä.

Pro Evolution 2009 on pieni askel parempaan suuntaan sitten 2008-version pääasiassa Mestareiden Liigan sekä lisääntyneen lisensoinnin ansiosta, mutta muutoin pelisarja kaipaa vielä hiomista ennen kuin se voi jälleen selättää nyt tätä nykyä ohimenneen kilpailijansa, FIFA -pelisarjan.