admin

Kaikkiaan Resident Evil 5 tuntuu uuden polven konsoleille käännetyltä Resident Evil 4:ltä, jonka tapahtumapaikka on siirtynyt Espanjasta Afrikkaan. Kontrollikankeuksineenkin kyseessä on varsin viihdyttävä zombintappopläjäys, joskin hieman lyhyt sellainen. Jos lähipiiristä löytyy toinenkin japanilaisen Hollywood-plagiaation camp-henkisyydestä innostuva kaveri, voi lystin (ja mahdollisesti pelin keston) tuplata jaetun ruudun moninpelillä. Sarjan faneille peli on selkeä pakko-ostos, mutta jos omaa tolkkua ja malttia, veikkaisin että peliä alkaa kertakäyttöisyytensä ansiosta löytyä melko nopeasti halvempien kierrätyspelien hyllystä. Tavalla tai toisella tämä zombiräiskintä kannattaa joka tapauksessa kokea.

Wallace & Gromit's Grand Adventures - Fright of the Bumblebees on onnistunut ensiepisodin Telltale Gamesin uudelle seikkailupelisarjalle. Peli vangitsee hyvin esikuvansa hengen ja on muutoinkin sopivan haastava ja leppoisa pieni seikkailupeli.

Afro Samurai on Samuel L. Jacksonin äänen tähdittämä, saman nimiseen lyhytanimesarjaan pohjautuva hack 'n' slash -peli, joka valitettavasti kaatuu liian paljon itseään toistavaan pelattavuuteensa, sekä paikoitellen silmiinpistävään lineaarisuuteensa. Kannattaa ehdottomasti kuitenkin kokeilla pelin demoa, sillä ei Afro Samurai aivan täysin huono viritys ole.

Silent Hill - Homecoming on viimeistelty mutta läpeensä yllätyksetön lisä tunnettuun kauhupelisarjaan. Itselleni se oli pettymys - ei siksi, ettäkö se olisi edeltäjiään huonompi, vaan siksi ettei se ole laisinkaan niitä parempi. Ainoa maininnan arvoinen uudistus edellisiin osiin verrattuna on pelin taistelusysteemi, joka sekin on tuonut tullessaan itkua ja hampaiden kiristystä lisääntyneiden taistelujen muodossa. Jos edellispolven Silent Hillit eivät pursua jo ulos sieraimista ja korvista, on Homecoming aika varma keino itsensä pelotteluun. Jotain tälle huonosti ikääntyvälle konseptille pitäisi kuitenkin tulevasuudessa tehdä.

Wheelman on Vin Dieselin lookilla ja äänellä maustettu GTA -henkinen, isoon avonaiseen kaupunkiin sijoittuva toimintapeli. Ohut juoni ja vieläkin ohuemmat persoonat tekevät pelin tarinasta melko yhdentekevän, mutta peli on kaikesta huolimatta pakoitellen yllättävänkin viihdyttävää aivot narikkaan -tyyppistä viihdettä isolla rypäyksellä arcademaisuutta ja jonka suurimmaksi kompastuskiveksi sen lyhyen elinikänsä lisäksi koituu paikoitellen rasittavan kuminauhamainen tekoäly. Vin Dieselin suurimmat fanit voivat lisätä halutessaan loppuarvosanaan puolikkaan tähden.

Street Fighter IV:ssä on aikalailla kaikki kohdallaan. Se on sitä mitä se lupaa, eli arcade-mättöä parhaimmillaan. Täydellinen se ei kuitenkaan ole; on harmillista, että nykyään yksinpeli on toissijaisena, eikä tarina säväytä. Se saa arcade-pelimuodon tuntumaan täysin turhalta. Arcaden pelaa läpi pelkästään sen takia, että saa kaikki hahmot näkyviin ja näkee hienot animemaiset videot. Tosin mikäli arcade lupaisi tarinaa, se olisi varmasti ollut nimetty Story-modeksi. Vaikeustasoja löytyy järkyttävä määrä, ja haastetta niiden osalta löytyy, ehkä liikaakin, sillä ne tuntuvat olevan hyvin epätasapainoiset. Selostaja ja musiikki alkaa myös pidemmän päälle ärsyttämään, vain sen takia, että samat jankutukset kuulee kokoajan. muuten kaikki äänet ovatkin kyllä kunnossa. Pieniä vikoja on, mutta ne eivät kuitenkaan häiritse kokonaisuutta. Nostalginen pläjäys uudessa kuoressa, josta niin vanhat, kuin myös uudetkin Street Fighterin ystävät tulevat pitämään.

Vali vali ja nipo nipo. Yhden koneen moninpeli ei ollut painonsa arvoinen kullassa, eikä ilmainen prätkäpäivitys räjäyttänyt tajuntaa, mutta pohjimmillaan Burnout Paradise - The Ultimate Box on yhä se sama loistava kaahailupeli, joka loksautti leukojamme vuosi sitten. The Ultimate Boxin mukana toimitettu lisäsisältö ei kokonaisuutta juuri paranna, mutta olipa se kuinka vaillinaista tahansa, ei se sitä myöskään huononna. Kyseessä on siis lähes puhdas uudelleenjulkaisu, jolla pyritään tavoittamaan PC-pelaajakunnan ohella ne loputkin epäonniset Xbox-/Pleikka-akselin kaaharit, jotka ovat onnistuneet vuoden takaiselta kolarihekumalta välttymään. Jos tunnet tässä vaiheessa piston sydämessäsi, kannattaa asia korjata pikimmiten.

Halo Wars laajentaa Halon maailman nyt myös RTS-puolelle ja tarjoaa samalla Halon faneille mahdollisuuden kurkistaa menneisyyteen ja valottaen ihmisten ja Covenantien välistä sotaa tarjoamalla mielenkiintoisen yksinpelitarinan, joka on samaa korkean tason kaliiberia, johon Halon fanit ovat tottuneet.

Hasardi Masa laittaa tuulemaan parodian voimin, mutta siinä sivussa unohtaa itse olla hyvä peli.

Shellshock 2 - Blood Trails on jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle toimintapelille Shellshock, mutta peleillä ei ole keskenään yhteistä muuta kuin teema. Alkuperäinen Shellshock oli varsin keskinkertainen 3rd person toiminta ja kakkososa on vieläkin huonompi FPS-räiskintä, joka toden teolla koettelee hermojen rajoja. Älkää missään nimessä hankkiko tätä peliä!