admin

Bioshock on synkkä ja pohdiskeleva FPS-seikkailu, jonka scifi-kuoriin kätkeytyy peleille epätavallisen kypsää kritiikkiä yltiöliberalismille ja -individualismille. Kultasilmät ja muiden pelialustojen fanipojat ovat ehtineet jo kilvan lytätä PS3-version teknistä toteutusta, mutta hukkaavat sahalaitoja ja tekstuureja tuijotellessaan sen tärkeimmän pointin; tyyliltään kyseessä on mestariteos, eikä mikään määrä aliasointia ja filtteröintiä tätä tosiasiaa hämärrä. Muilta osin PS3-Bioshock onkin käytännössä identtinen käännös aiemmin ilmestyneistä PC- ja Xbox 360 -versioista, eli käytännössä peliklassikko jo syntyessään. Playstation Storeen yksinoikeudella ilmestynyt Challenge rooms -puzzlepaketti jäänee kaikessa kertakäyttöisyydessään ainoastaan kovapintaisten fanien hetkelliseksi huvitukseksi, mutta jos itse pääpeliltä on onnistunut tähän asti välttymään, on nyt korkea aika korjata virhe.

Rise Of The Argonauts yrittää olla hieman erilainen hack'n'slash peli sisältämällä muinaisen Kreikan mytologiaa sekä fantasiaa nivoen pelattavuuden tiiviisti Kreikan mytologian jumalten ympärille. Valitettavasti tekiseltä toteutukseltaan kuin pelattavuudeltaankin kyseessä on pikemminkin "Fall Of The Argonauts".

Fracture on mielikuvitukseton kolmannen persoonan scifi-ammuskelu, joka surffaa yhden puolivillaisen keksinnön varassa; sen suuri innovaatio on Entrencher - sädepyssy, jolla pelaaja voi nostaa ja laskea maan pintaa. Idea on sinänsä ihan hyvä, mutta sen potentiaalia ei ole osattu kunnolla hyödyntää. Ahdas ja lineaarinen tasosuunnittelu suorastaan estää pelaajaa käyttämästä työkaluaan luovaan ongelmanratkontaan, eikä maan möyrimisestä ole juuri taisteluissakaan iloa. Muita kantavia elementtejä ei Fracturesta löydy ja itse räiskintäkin tippuu yksitoikkoisuutensa ja epätasaisen vaikeustasonsa ansiosta tusinaräiskintöjen alempaan keskikastiin. Kun tämä kaikki upotetaan ummehtuneen tylsään scifi-kuoreen, on melko selvää, ettei lopputuloksesta tule kuin paha mieli.

Strong Bad's Cool Game for Attractive People: Episode 5 - 8-bit Is Enough on Strong Bad -seikkailuiden viides episodi ja samalla ensimmäisen kauden päätösjakso. Onnistunut päätösjakso sinänsä, sillä kyseessä on tähän mennessä sarjan paras episodi. Tästä on hyvä parantaa entisestään toista kautta ajatellen.

Tom Clancy's EndWar on reaaliaikainen joukkojenhallinta-strategiapeli, jossa pääosassa loistaa ääniohjauksella toimiva komentaminen. Valitettavasti ääniohjaus onkin sitten pelin ainoita valttikorteja, sillä ilman kyseistä ominaisuutta on peli pelkkä yksinkertaisemmasta päästä oleva strategiapeli, jota ei ainakaan pelkän yksinpelin vuoksi kannata välttämättä hankkia. Mikäli pelin Live-osio nostaa jossain vaiheessa päätään, saattaa tiedossa silloin olla varsin tiiviitäkin moninpelisessioita, mutta tällaisenaan peli on ikävä raakile.

FIFA 09 ei ole mikään yllätysjulkaisu, mutta siitä huolimatta onnistuu olemaan erittäin tiukka jalkapallopaketti ja ehkä jopa sarjan tähän mennessä paras peli.

Pienellä varauksella täytyi tutustua Lich Kingiin, sillä alussa pelotti, että tuleeko tästä uudesta lisälevystä samanlainen tapaus, kuin The Burning Crusadesta. Myös se hieman pisti miettimään, että pelaavatko kaikki tämän jälkeen Death knight -hahmoina, eikä muita hahmoluokkia enää nähtäisi ollenkaan. Onneksi näin ei ole käynyt, vaan Blizzard sai hyvin mukavan ja tasapainoisen paketin kasaan. Raidipomoista tuli kuitenkin valitettavasti liian helppoja ja luolastoista lyhyitä. Questeihin on tullut monipuolisuutta ja ne palkitsevat pelaajaa paremmin kuin aikaisemmin. PvP on uudistunut myös mukavasti, kun sille on nyt omistettu kokonainen alue. Pienistä vioistaan huolimatta World of Warcraft: Wrath of the Lich King on pakkohankinta kaikille nykyisille wowittajille, kuin uusille tulokkaillekin. Entisetkin wowittajat voivat suosiolla miettiä paluuta, mikäli online-nälkä vielä jyllää suonissa.

Pure on intensiivinen, mutta hieman lyhyenlänkä mönkijäkaahailu, joka naittaa yhteen kevyttä ajopeliä ja EA:n SSX -lumilautapeleistä tuttua temppuilua. Idea toimii ja tarjoaa välitöntä peli-iloa niille parille viikonlopulle jotka sen koluamiseen tarvitaan. En ole aivan varma, tulisiko Puresta yhtään sen parempaa peliä vaikka ratoja ja kisoja olisi kaksinverroin, mutta split screen -moninpelin puuttuminen kieltämättä kismittää. Jos tämän puutteen ja genrelle ominaisen MTV-urpoilutyylin osaa antaa anteeksi, tarjoaa Pure visuaalisesti kauniin ja kaikin puolin tasapainoisen kaahailukokemuksen.

You're In The Movies on peli Playstationin EyeToy -pelien tyyliin, jossa pelaajat heiluvat kameran edessä ja pelaavat erilaisia minipelejä. Parhaimmillaan varsin hauskoja nauruja aiheuttavaa ajanvietettä, joskin kameran aivan liian suuri säätämisen määrä ja käytännön toimivuus pilaavat peli-iloa ja pudottavat arvosanaa.

Sporelle julkaistu osasetti Ihkut Ja Iljetykset pitää sisällään uusia lisukkeita uusien mielikuvituksellisten olioiden luontia varten. Osasetti ei sisällä lainkaan uutta pelattavaa, joten tämä on syytä pitää mielessä tuotetta hankittaessa.