Far Cry 2 on klassikkoräiskinnän onnistunut jatko-osa, jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä edeltäjänsä kanssa. Hieno maailma ja viimeisen päälle hiottu pelattavuus vievät voiton itseään toistavalta tehtävärakenteelta ja hetkittäistä turhautumista aiheuttavilta välimatkoilta. Kun tunnelma iskee afrovaihteen päälle, oppii välimatkoistakin nauttimaan, sillä ollaanhan sitä sentään Afrikassa - maanosassa jossa "kiire" tai "aikataulu" eivät kuulu yleissanastoon ja jossa matkanteko on tärkeämpää kuin päämäärä. Eipä siis muuta, kuin Toto soimaan, kivääri olalle ja ihmissafarille virtuaali-Afrikkaan!

Haze on valehtelematta yksi mielikuvituksettomimpia FPS-kokemuksia pariin vuoteen. Nectarin käyttö, moraalia tutkaileva tarina ja kaikki ne muut hype-elementit, joilla Hazen piti nostaa itsensä PS3:n Haloksi osoittautuivat pelkäksi kuumaksi ilmaksi, eikä edes peruspeli selviä roolistaan kunnialla. Lineaariselle tasosuunnittelulle, tökerölle tekoälylle ja kaikin puolin keskinkertaiselle toteutukselle ei ole kertakaikkiaan sijaa räiskintäpelimarkkinoilla, jossa tahdin määräävät Call of Dutyn, Crysiksen ja Battlefield - Bad Companyn kaltaiset mestariteokset. Kun katselee kaikkia niitä korkeatasoisia indie-pelejä, joita esimerkiksi PS-Store tarjoaa, tulee väkisinkin mieleen, ettei Hazea kannattaisi poimia edes alennusmyynneistä. Kymppikin olisi tästä pelistä aivan liikaa.

Juurilleen uskollisena, Burnout - Paradise on autoaiheinen toimintapeli, joka ammentaa todellisen viehätysvoimansa surrealistisesta vauhdista, häikäilemättömästä ajotavasta sekä koko digitaalisen pelihistorian näyttävimmistä kolareista. Avoimen kaupungin aiheuttamat navigointiongelmat sekä kolarimoodin ja split-screen-moninpelin puuttuminen pitävät Burnout - Paradisen parin askeleen päässä täydellisyydestä, mutta mikäli suonissasi virtaa kolikkopelibensiini, ei tätä totisesti kannata jättää väliin.

Nascar 08 on realistinen, mutta suppea katsaus yhteen amerikkalisimmista urheilulajeista sitten amerikkalaisen jalkapallon. Karu grafiikka, simulaattorimainen lähestyminen ja vaatimaton määrä pelimuotoja rajoittavat peli-ilon ainoastaan Nascar-orientoituneiden realismifriikkien yksinoikeudeksi. Mikäli tunnistaa kuuluvansa edellä mainittuun ryhmään, voisi rahansa huonomminkin sijoittaa, mutta normaalien, hauskasta pitävien ihmisten kohdalla, se kysyy jo hieman taitoa.

Full Auto 2 - Battlelines on epäonnistunut jatko-osa epäonnistuneelle pelille. Periaatteessa viihdyttävä idea niittää tuhoa, kaahatessaan tuhatta ja sataa pitkin urbaaneja ympäristöjä romuttuu tehokkaasti lähes epäpelattavan ajomallin ja epätasaisen ruudunpäivitysnopeuden myötä, tyhjyyttään ammottavien monipelipalvelimien sekä yhdentekevän että ääliömäisen juonen viskellessä kapuloita rattaisiin. Komeasti tuhoutuvat ympäristöt sekä konsolipeleille harvinainen 1080p-tuki saattavat houkuttaa tiettyä kohdeyleisöä, mutta tasokasta pelikokemusta halajavien kannattaa unohtaa Full Auto ja etsiä pelihyllyynsä suosiolla jotain muuta täytettä.

Need For Speed - Pro Street vie pitkäikäistä arcadekaahailusarjaa pykälän verran realistisemmille vesille, karsien yhtälöstä poliisitakaa-ajot ja siirtäen kaahailun suljetuille radoille. Mukaan on ympätty tällä kertaa entistäkin enemmän virittelymahdollisuuksia sekä paranneltu ajomalli, mutta merkittävimmän mullistuksen konseptiin tuo autojen vauriomallinnus. Vaikkakin kyse on pääasiassa visuaalisesta tehosteesta, on autojen särkyminen tervetullut uudistus, joka pistää pelaajan kiinnittämään huomiota aivan uudella tavalla ajamisensa tarkkuuteen. Harmillisesti, psykologisesti toimivasta peltien rypistelystä pääsevät nauttimaan ainoastaan PS3:n, XBox360:n ja PC:n omistajat, jättäen PS2- ja Wii-pelaajat nuoleskelemaan näppejään muilta osin ala-arvoiseksi pelkistetyn vauriomallin kanssa. Loppujen lopuksi Need For Speed - Pro Street on juuri sitä, mitä siltä odottaisikin; tuttua ja turvallista arcaderymistelyä koko vuodeksi. Ei tosin haittaisi, vaikka realismitappia väännettäisiin vuoden päästä vieläkin tiukemmalle.