Menolippu matematiikan maailmaan.

Olipa kerran tasohyppely.

Yhteenvetona Jussi Jänön Leiki Ja Opi -seikkailut tuntuivat tasaisen päteviltä, joskaan eivät mitenkään poikkeuksellisilta opetuspeleiltä. Tarinat, teemat sekä opetuksellinen sisältö soveltuvat ilmoitetuille ikäryhmilleen mainiosti ja useimmat minipelit ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä voi halutessaan ratkoa myös aikuisen opastuksella. Itse olisin odottanut modernilta opetuspeliltä vähän enemmän peliteknisiä koukkuja, mutta kenties 5 - 8 ikävuoden väliin asettuvaa kohdeyleisöä voi viihdyttää näinkin. Lisäpisteitä heruu keskimäärin laadukkaasta suomenkielisestä toteutuksesta.

Super Monkey Ball ? Step And Roll yrittää palauttaa iloa apinapalloiluun Wii Balance Board -tuella sekä tuomalla pelattavuutta lähemmäksi pelisarjan juuria. Kumpikin idea kuulostaa paperilla hyvältä, mutta käytännön toteutus sanoo toista: tasapainolautailu on kiikkerä katastrofi, eikä edes peruspelikään ole kovin kivaa huonosti suunniteltujen kontrollien, epätasaisen vaikeustason ja mielikuvituksettoman kenttäsuunnittelun ristitulessa. Step And Roll on kelvollista viihdettä ainoastaan silloin kun se on liian helppo, mutta tätä lystiä kestää ajallisesti noin puoli tuntia. Jokainen päättäköön itse, haluaako melkein viihdyttävästä kokemuksesta maksaa euroa per minuutti.

Mario and Sonic At The Winter Olympic Games on Wii Sportsin hengessä kasattu kokoelma talviurheilu-aiheisia minipelejä. Tarjolla on yksinkertaista, mutta hilpeää Wiimoten vispausta aina curlingista taitoluisteluun. Lajit ovat turhan yksinkertaisia ja viimeistelemättömiä kestäväksi yksinpeliviihteeksi, mutta sopivalla porukalla primitiivinen grafiikka ja huithapelit kontrollit hukkuvat puhtaan peli-ilon jalkoihin. Totisimmat tosipelaajat näkevät tällaisissa peleissä helposti vain yhden lisäsyyn olla hankkimatta kotiinsa Wiitä, mutta pelaaminen ei ole enää sihisevien WoW-Klonkkujen ja muiden kaapissa lymyilevien räiskintäkyynikoiden hommaa. Siihen ajatukseen voi totutella Mario ja Sonic -talviurheilukimaran parissa.

MySims - Kingdom on painokkaita The Sims -vaikutteita nauttinut konsoliseikkailu, jossa seikkailun ohella keskitytään rakentelemaan mitä mielikuvituksellisimpia tönöjä ja yksinkertaisia mekaanisia härveleitä. Se on suunnattu selvästi perheen nuorimmille, mutta puheiden puuttuminen ja suhteellisen monitahoinen käyttöliittymä tekee siitä hankalan itseopittavan alle lukuikäisille lapsille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö MySimsistä voisi irrota tonnikaupalla iloa nuoremmillekin, kunhan vanhemmilla on malttia pelata mukana ja toimia tulkkina. Vaikka peli ei söpöys- ja kypsyysmittarilla mitattuna juurikaan eroa keskiverrosta Nintendo-pelistä, on MySims aivan liian helppo kypsemmälle pelaajakunnalle, enkä lähtisi sitä tästä syystä juurikaan yli kymmenvuotiaille suosittelemaan. Nuoremmalle pelaajakunnalle se kuitenkin tarjoaa viihdyttävää ja väkivallantonta rakentelua sekä seikkailua yhdessä siistissä paketissa.

Steven Spielbergin ja Electronic Artsin yhteistyössä tuottama Boom Blox on yksi päättyneen kevään ja kuluvan kesän yllättäjistä. Se on kekseliäs, fysiikkapainotteinen puzzlepeli, joka osoittaa havainnollisesti, miksi rikkominen on kivaa ja mikä huteran palikkatornin purkamisessa oikein viehättää. Loistava, aurinkoinen teema, ehkä parhaat koskaan näkemäni Wii-kontrollit, yli kolmesataa tasoa yksin ja kavereiden kanssa pureskeltavaksi, sekä loputtomasti sisältöä tarjoava tasoeditori puhuvat puolestaan. Vaikka mukaan on livahtanut muutama tasapaksu ammuskelutasokin, on Boom Blox peli, jota uskaltaa suositella varauksetta ihan kaikille.

Ninja Reflex on nimensä mukaisesti refleksiharjoitteluun keskittyvä kokoelma minipelejä. Itse minipelit ovat keskimäärin ihan viihdyttäviä ja irtopisteitä heruu neljän pelaajan moninpelistä, sekä poikkeuksellisen tarkan tuntuisesta Wiimote-ohjauksesta. Valitettavasti toimiva konsepti kompuroi lyhytikäisyyteensä: pelistä löytyy vain kuusi alipeliä, eikä yksinpelin myötä aukeavilla sääntövariaatioilla ole sellaista pelin ikää kasvattavaa vaikutusta, jota tekijätiimi on kenties toivonut. Jos pari tuntia yksinpelin ja tunti moninpelin parissa saavat leuan kramppaamaan haukotuksesta, lienee aika selvä, ettei Ninja Reflexistä ole lunastamaan myyntihintansa asettamia lupauksia.

Mario Kart Wii on Nintendon värikkään ja perheystävällisen autopelisarjan uusin inkarnaatio. Vaikka verraton perhepeli onkin, eivät sarjan kanssa aiemmin touhunneet osaa peittää hienoista pettymystään siitä, kuinka samanlainen Mario Kart Wii on edeltäjiensä kanssa. Toki, mukana on uusi ohjain, ehkä Wiin kaikkien aikojen toimivin verkkopeli ja tukku ajeltavia moottoripyöriä, mutta itse pelaaminen on sitä totutun mukavaa sähellystä pitkin mielikuvituksellisia ratoja, nerokkaiden tingeltangelimusiikkien säestyksellä. Ihan mukavaa ja toimivaa, joskaan ei nyt aivan sellaista klassikkomateriaalia, jota Mario-brändätyltä peliltä on vuosien varrella totuttu odottamaan. Perhepelinä, viisi tähteä ja megasieni, tosikkopelurit laskekoot tähdet alta.

Sam & Max Season 1 on kuuden episodin mittainen kokoelma esimerkillisen viihdyttävää osoita ja klikkaa -seikkailua. Perinteinen, valitettavasti hieman ajan hampaan nakertama, pelityyppi iskee luultavasti kovempaa alan veteraaneihin, kuin uusiin tulokkaisiin, mutta jos aivonsa saa viritettyä anarkistisen sarjakuvahuumorin taajuudelle, irtoaa Sam & Maxista roppakaupalla hyviä nauruja kenelle tahansa. Valitettavasti Wii-versio tekninen toteutus on heikkoa ja peli kärsii ylettömästä latailusta sekä muista häiritsevistä pikkuvioista. Yleensä en jaksa märehtiä liikaa teknisten murheiden ympärillä, mutta tällä kertaa laadunvalvonta on pettänyt niin täysin, ettei edes kokonaisen tähden vähentäminen tunnu kohtuuttomalta. Sam & Max Season 1 on siis hauska ja suositeltava seikkailupeli, mutta jos valinnanvaraa on, suosittelen pitäytymään jossain muussa kuin Wii-julkaisussa.