Colin McRae - Dirt 2 arvostelussa
Colin McRae - Dirt 2 on uskollinen seuraaja edeltäjälleen, joka tekee kaiken hieman isäänsä paremmin. Parempi grafiikka, parantunut rallikisaaminen, sekä jälleen kerran tuhti uramoodi ovat muun muassa niitä seikkoja, jotka pelissä loistavat edukseeen.
Skotlantilainen, rallin maailmanmestaruudenkin kerran voittanut Colin McRae saatettiin traagisen onnettomuuden jälkeen haudan lepoon vuonna 2007, mutta se ei ole estänyt Codemastersia jatkamasta omaa autopelisarjaansa, joka käyttää edelleen hyväkseen Colin McRaen nimeä Euroopan markkinoilla. Colin McRae Rally oli aikoinaan ehkäpä parasta rallipeliviihdettä ennen Sonyn WRC -pelisarjaa, kunnes Codemasters päätti julkaista pelkän uuden rallipelin sijaan rallin ohella muutakin erimuotoista kisaamista sisältäneen Colin McRae: Dirt -pelin, joka sysäsi varsinaisen rallin syrjempään ja teki siitä vain yhden useista ajoluokista. Peli julkaistiin samana vuonna kun McRae kuoli.
Codemastersin mielestä Colin McRae tavaramerkki oli liian arvokas hukattavaksi, joten kyseisen julkaisijan uusin autopelijulkaisu kantaakin nimeä Colin McRae – Dirt 2. Kuten arvata saattaa, ei Codemasters palaa vieläkään takaisin pelkän rallin pariin, vaan Dirt 2 on seuraaja sanan jokaisessa muodossa. Pelin jenkkiversiossa Colin McRaen nimeä ei edes esiinny, vaan lähinnä skotin nimen käyttämisellä yritetäänkin kalastella nimenomaan eurooppalaisia pelaajia.
Ensimmäinen Dirt-peli oli aikoinaan mielenkiintoinen yritys tehdä jotain erilaista Colin McRae -nimen turvin, mutta peli oli osittain pettymys, siitäkin huolimatta, että sen yksinpeli sisälsi todella runsaasti pelattavaa ja useita erilaisia kisaamisluokkia pelkän rallin ohella. Kuitenkin syrjään sysätty, pudotettu realisistisuus ajomallinnuksessa, sekä rallin yksinkertainen sivurooliin asettaminen oli ainakin allekirjoittaneen mielestä harmillista, sillä Sonyn Playstation 3 -pelikonsoleilla pelaavia lukuun ottamatta tarjolla ei juurikaan muita rallipelejä ollut. Osittain myös muutamien teknisten seikkojen – kuten ajoittaisen ruudunpäivityksen nykiminen, lievä graafinen vaisuus, sekä muutaman kisaamisluokan yksinkertainen umpitylsyys – esimerkkinä kankeilla rekannupeilla ajelu – olivat niitä seikkoja, jotka eivät aivan nostaneet ensimmäistä Dirtiä sille korkeimmalle korokkeelle.
Dirt 2 on kuitenkin isäänsä parempi tapaus jo heti ensituntumalta. Jälleen kerran pelissä keskitytään kisaamaan useassa erilaisessa kisaamisluokassa ja pelin autokunta tarjoaa ralliautojen lisäksi kahdentyyppisiä nelivetomaastureita, sekä hiekkakirppuja, mutta pelattavuus tuntuisi olevan paremmin hallussa. Kokonaisuudessaan autoja on jotakuinkin nelisenkymmentä kappaletta. Rallifanit joutuvat tosin jälleen pettymään, sillä sen lisäksi, että ralli on jälleen vain sivuroolissa, puuttuvat Dirt 2:sta myös oikea ralliautomerkit muutamia Mitsubishejä ja Subaruita lukuun ottamatta. Sen sijaan joukkoon mahtuu rallissa täysin ennennäkemättömiä automerkkejä, kuten BMW, Pontiac, sekä Nissan. Toisaalta pelintekijät eivät kaiketi ole edes yrittäneet sisällytää oikeaa ralliautokuntaa (Skoda, Citroen ja Ford) peliin vaan sen sijaan kyseessä on amerikkalaisen X Games -tapahtuman käyttämää kalustoa. Sentään pelissä on avattavina bonusautoina muutamia rallituttavuuksia, kuten Colin McRaen maailmanmestaruusauto 1995 Subaru Impreza WRX STi, Ford Escort MKII, sekä Ford RS200 Evolution. Mukana on myös edesmenneen Colin McRaen aikoinaan X Gamesissa ajama Subaru Impreza Sti oikeine värityksineen päivineen ja tämä itseasiassa onkin pelaajan ihka ensimmäinen menopeli uramoodissa.
Vapaan ajelun, time trialin, sekä system linkin kautta sekä Livessä onnistuvan moninpelin ohella pelistä löytyy yksinpelailevalle suunnattu pääpelimuoto, eli uramoodi. Uramoodissa tarkoituksena on varsin tyypilliseen tapaan kisata kisoja, pärjätä mahdollisimman hyvin ja sitä kautta kerätä tilille rahan ohella kokemuspisteitä. Rahalla ostetaan uusia ja parempia menopelejä, kun taas kokemuspisteet nostavat pelaajan kokonaistasoa kilpailijana ja sitä myöten avaavat uusia kisamaita(ja kisapaikkoja) sekä yksittäisiä kisoja jatkuvalla syötöllä. Kaiken kaikkiaan pelistä löytyy seitsemän kisamaata, jonka lisäksi Amerikan mantereella kisapaikkoja on yhteensä kolme (LA, Baja ja Utah). Jokaisessa kisapaikassa on 9-15 yksittäistä kisaa ajettavaksi, eli kisattavaa riittää alkuperäisen Dirt -pelin tapaan varsin runsaasti. Nostettuani oman kuskini tasolle kuusitoista olin tahkonnut uramoodista vasta seitsemäntoista prosenttia lävitse, joten tämä jos jokin kertoo pelattavan määrästä. Uran päätarkoituksena olisi autojen ostelun ohella nostaa omaa pelaajatasoa riittävän korkealle, jotta pääsisi lopulta ottamaan osaa urapelin kohokohtiin, eli pelin kolmeen, kolme kisaa sisältävään X Games -turnaukseen, jotka sijoittuvat Amerikkaan, Eurooppaan, sekä Aasiaan.
Dirt 2:ssa kisaaminen on erittäin intensiivistä ja tämä johtuu suurelta osin tekoälyn tyypistä, joka on valitettavasti kuitenkin kuminauhatyyppiä. Toki kuminauhamaisuus tekee kisoista erittäin jännittäviä kylki kyljessä kolisteluja, mutta toisaalta taas rasittavan epäreiluja, sillä vaikka kuinka hyvin ajaisi, ei muilta pääse pakoon, kun taas yhdenkin ajovirheen tekeminen kostautuu yleensä yhden tai useamman sijoituksen putoamisena. Jostain käsittämättömästä syystä ajovirheitä myös tulee lisäksi välillä jopa melkeinpä pelaajasta riippumatomasta syystä, etenkin nelivetomaastureilla ajettaessa, niiden käyttäytyessä välillä rasittavan arvaamattomasti. Esimerkkinä suora hyppy mäennyppylältä saattaakin joskus heittää suoraan pöpelikköön tai katolleen, tai sitten peli päättää muuten vain riistää pelaajalta kontrollin autoonsa paiskaten ajokin päin puuta tai seiniä ja tietysti kääntäen nokan väärään suuntaan. Tai sitten joku pieni palmuntaimi osuu kohdalle ja poks, matka tyssää ainakin hetkellisesti.
Onneksi mukana on TOCA Race Driver: GRID -pelistä tutuksi tullut flashback -ominaisuus, jonka avulla pelaaja voi kelata aikaa taaksepäin kolaroinnin tai muun ajovirheen jälkeen ja yrittää kisaamista uudelleen haluamastaan turvallisesta kohdasta. Käytettävästä vaikeustasosta riippuen flasbackeja on kahdesta neljään tarjolla per kisa. Sen lisäksi, että kyseinen ominaisuus on näyttävä, on se myös GRIDin tapaan varsin tervetullut, sillä tällä tavoin kisaa ei aina välttämättä tarvitse aloittaa kokonaan alusta, mikäli pelaaja jää ajovirheen seurauksena koko joukon hännille. Sentään tekoälyn kuminauhamaisuus ei tarkoita, sitä ettäkö ne vieläpä kaiken lisäksi ajaisivat täydellisiä kisoja, vaan tekoäly kolaroi ja heittää autoaan katolleen siellä missä pelaajakin ehkä saattaisi, joka antaa pelaajan kanssakilpailijoille edes sen pienen häivähdyksen inhimillisyyttä.
Yleiseltä ajotuntumaltaan Dirt 2 muistuttaa paljolti edeltäjäänsä, eli alkuun ohjaustuntuma oli ainakin allekirjoittaneen mielestä jonkin verran levottoman tuntuinen, mutta kunhan ajettavuus uppoaa selkäytimeen, tulee sen kanssa toimeen, vaikkakin maastureilla kisaaminen aiheuttaa senkin jälkeen ajoittain pientä päänvaivaa ja useita flashbackin hyödyntämiskertoja. Rallin tuntuma tuntuisi olevan Dirt 2:ssa työstetty edeltäjäänsä paljon realistisemman tuntuinen, eli enää ei mutkiin kurvailla kuin liimat renkaiden alla, vaan perää voi jälleen heittää paljon uskottavammin vanhojen kunnon Colin McRae Rally -sarjan pelien tapaan.
Parannusta on myös tapahtunut pelin graafisella puolella huomattavasti. Sen lisäksi, että Dirt 2 näyttää edeltäjääsä paljon paremmalta, on sen ruudunpäivityskin nyt selkeästi paljon sutjakkaampaa, vauhdintunne paikoitellen uskomattoman lennokasta ja yleinen jouhevuus täysin vailla minkäänlaisia nytkähtelyjä. Kehuja tulee myös pelin hyvistä kuvakulmista, joita etenkin ohjaamokuvakulmat ovat jopa ajettavaa sorttia. Myös vaurionmallinnukseen on panostettu, joskin kyseessä on enemmänkin kosmeettista silmänruokaa ja on vain hiukan itse ajettavuuteen vaikuttava tekijä.
Äänipuoli on niin ikään kunnossa ja menopelit kuulostavat riittävän autenttiselta peruspelaajan korvaan. Alkuperäisen Dirt -pelin tapaan mukana on jälleen kerran amerikkalaisia kisakuskeja ja siinä missä alkuperäisessä Dirtissä pelaajan korvaan höpötti jatkuvasti Travis Pastrana, on nyt mukaan Pastranan ohella lyöttäytyneet muun muassa Dave Mirra, Ken Block ja Katie Justice, mutta harvoille nämä amerikkalaisnimet mitään sanovat. Uramoodin edetessä pelaaja saa valita useiden nimien joukosta kenen äänen ottaa kartanlukijakseen, kun taas pelin muissa kisamuodoissa nämä rinnalla kisaavat “amerikkalaisystävät” huutelevat pelaajalle kommentteja kisatessaan tätä vastaan. Jos pelti kolisee pelaajan kanssa tulee kitisevää komenttia, jos pelaaja taas voittaa tulee onnitteluita ja niin edelleen, mutta kaikki nämä ovat varsin yhdentekeviä.
Yksi huvittavimmista pelinaikaisista kommenteista näiltä sankareilta on ensin laukoa “I’m way behind you now” ollessaan pelaajaa sijan taaempana ja sen jälkeen kurvata täysin puun takaa kuin heittämällä pelaajan ohitse. Joko kyseessä on jotain pelintekijöiden omaa pikkuhauskaa huumoria, tai sitten erittäin hieno esimerkkinäyte siitä, kuinka kuminauhamainen puskurissaroikkuja pelin tekoäly oikeasti onkaan. Veikkaisinpa näistä jälkimmäistä ihan huvikseni. Samoja repliikkejä jauhavien kavereiden repliikit alkavat kaiken lisäksi kyllästyttämään melko nopeasti, joten kisaaminen on loppujen lopuksi paljon mukavampaa täysin vailla näiden amerikkalaisidioottien hölinöitä, vaikka kuinka olisivat tunnettuja nimiä.
Yksinpelin ohella – kuten mainittua – on tarjolla myös moninpelimahdollisuuskin. Harmillisesti kuitenkaan tarjolla ei taaskaan ole lainkaan samalla konsolilla toimivaa moninpeliä, joka tuntuu olevan etenkin tämänpäivän autopeleissä jo jonkin sortin trendi – tai ainakin Codemastersin peleissä. Dirt 2:n myötä on myös pudotettu pois alkuperäisen Dirt -pelin sadan yhtäaikaisen pelaajan Live-moninpeli vain kahdeksaan pelaajaan.
Linjoilla pelaajia tuntui riittävän ihan mukavasti ja lähes kaikki pelin kisamuodot olivat edustettuina. Useimmat serverit tosin tuppasivat pyörittämään 2-4 kisan mittaisia turnauksia, joten kisoihin mukaan liittyminen oli usein ikävän pitkän odottelun takana, vaikka käynnissä olevia kisoja seuraaaminen spectate-ominaisuuden onkin mahdollista. Yksinpelin tapaan myös moninpelissä kertyy kokemuspisteitä kisoissa pärjäämisestä ja tällä tavoin pelaajat voivat paremmin hahmottaa toistensa taitotasoja kisoissa.
Kaiken kaikkiaan Dirt 2 on varsin viihdyttävä, enemmän arcademaiseen ajettavuuteen kuin vaurionmallinnukseenkin nojaava autopeli, jota pelaa varsin mielellään, kunhan muistaa sulattaa pelin kuminauhatekoälyn, sekä ajoittain oudosti käyttäytyvän ajotuntuman.
