Mikko Kosonen

Sonyn formula-uutukainen on jälleen täällä. Kuluvaan 2004 kauteen perustuva Formula One 04 on edeltäjänsä tapaan varsin arcadepohjaista formulointia. Peli tarjoaa edellispeliin verrattuna kauden 2004-päivityksen lisäksi oikeastaan vain uramoodilla höystetyn yksinpelin. Suositellaan pienellä varauksella arcade-ajelusta pitäville formulafaneille. Tarkkaa ja ajettavuudeltaan realistista simulaatiota halajavat etsikööt muualta. Jos uramoodia ei pelissä olisi, pisteet olisivat pudonneet puolella tähdellä.

Doom 3:n kauhutunnelmainen pelattavuus demoneita ja zombeja lahdatessa onnistuu pitämään yllättävän hyvin hyppysissään loppumetreille saakka.

The Chronicles Of Riddick on erinomainen toimintapeli, joka sekoittaa onnistuneesti keskenään toimintaa ja hiiviskelyä. Tunnelmallinen pelattavuus ja toteutukseltaan toimiva paketti takaavat nautinnollisen pelikokemuksen tämän kestoltaan hieman lyhyen pelin parissa. Yksi tämän vuoden parhaita pelejä ja samalla yksi Xboxin parhaista toimintapläjäyksistä. Tätä ei kannata jättää väliin.

Splinter Cell: Pandora Tomorrow jatkaa erinomaisen edeltäjänsä jalanjäljillä tuoden pelaajansa eteen jälleen kerran laadukkaan hiiviskelytoiminnnan, tosin tällä kertaa moninpelillä varustettuna.

Athens 2004 on SE virallinen vuoden 2004 olympiapeli, mutta ei suinkaan mikään Playstation 2-pelien riemuvoitto. Jos aiot pelata tätä peliä kaveriporukassa niin peli voi ehkä olla harkinnan arvoinen, mutta yksinpelaavalle sielulle tämän hankinta on enemmänkin rahojen haaskaamista kertakäyttöiseen tuotteeseen. Edes urheilulajien suhteellinen runsaus ei tuota mitään ainutlaatuisia yksinpelillisiä elämyksiä, vaikka Athens 2004 onkin selkeästi yleisurheilupelien A-luokkaa.

Crash Bandicoot: Twinsanity on hyväntuulinen ja toimiva tasohyppely. Kun vaakakupin toiseen kulhoon asettelee kaikin puolin loistavan toteutuksen sekä kiltin mutta anarkistisen huumorin ja toiseen muutaman hieman häiritsevän suunnittelumokan sekä ajoittain jyrkän vaikeustason, kallistuu painopiste aika selvästi positiiviselle puolelle. Tällaisenaan Twinsanitya uskaltaa suositella ihan kaikille niille tasohyppelypelien ystäville, jotka omaavat edes välttävän huumorintajun.

Robots on kaikin puolin hengetön, lapsille suunnattu lisenssipeli. Heikohko pelattavuus yhdistettynä tylsästi suunniteltuun maailmaan ja keskitason grafiikoihin, jättää kenet tahansa arvostelukykyisen pelaajan kylmäksi. Keskivertopelaajaa vähemmän kriittiset, alle kymmenen ikävuoden lapset saattavat ehkä iloita päästessään ohjaamaan elokuvasta tuttua Rodneyta, mutta sääliksi käy niitä aikuisia jotka pelistä tosiasiassa maksavat.

Harry Potter And The Prisoner Of Azkaban pelillään EA jälleen kerran osioittaa, että se osaa tehdä lisenssistä kuin lisenssistä pelattavan pelin. Prisoner Of Azkaban on etenkin nuoremmille Harry Potterin faneille varmasti nautittava kokemus, mutta lyhykäinen ja ehkäpä hieman liian helppo toimintaseikkailu itse elokuvaa odotellessa.

Fallout: Brotherhood of Steel on kertakäyttöinen toimintaroolipeli, joka yrittää lainata pelillisen sisältönsä Baldur?s Gate: Dark Alliancesta ja tunnelmansa alkuperäisistä PC:n Fallouteista. Tunnelman tavoittamisessa karahdetaan täysin kiville, eikä Fallout pelillisiltä ominaisuuksiltakaan pysty haastamaan esikuviaan. On vaikea sanoa, miksi kenenkään kannattaisi tuhlata rahojaan Fallout: Brotherhood of Steeliin, etenkään kun Interplay vieläpä lähes samanaikaisesti julkaisi roppakaupalla paremman Baldur?s Gate: Dark Alliance II:n.

Call Of Duty on edelleen yksinkertaisesti paras toisen maailmansodan tapahtumiin sijoittuva räiskintäpeli Medal Of Honor: Allied Assaultin tekijöiltä. Pelin hyvä tunnelma, sekä pelaaminen kolmella eri osapuolella monipuolisissa tehtävissä saavat pelaajan helposti koukkuun. Vahva kokonaisuus niin pelillisesti kuin audiovisuaalisestikin, jonka kruunaa hyvä moninpeli. Suositellaan lämpimästi kaikille sota -ja räiskintäpelien ystäville.