Monster Jam: Showdown arvostelussa

Nelisen vuotta sitten arvostelin varsin mukiinmenevän Monster truck -rymistelyn, Monster Truck Championship. Pelin kehitti puolalainen Teyon, jonka CV:ssä komeili lähinnä Terminator: Resistance, mutta tätä nykyä sieltä löytyy vielä kirkkaampana tähtenä Robocop: Rogue City.

Monster Truck Championshipin suurimpia miinuksia olivat aidon Monster Jam -lisenssin puute, urapelin lyhyys ja paikallisen moninpelin puute sekä heti alussa kuollut nettiyhteisö. Tekoälykin saattoi olla välillä vähän älytön.

Italialaisen, Hot Wheels, RIDE ja MotoGP-peleistä tunnetun Milestonen uutukainen Monster Jam: Showdown sisältää nimensäkin mukaisesti virallisen leiman oikeine monstereineen, mutta miten on pelin laita muuten? Painetta kattilaan lisää se, että viralliset Monster Jam -pelit ovat yleensä olleet melko kehnoja.

Sisällön puolesta Monster Jam: Showdownissa tarjoillaan urapeli sekä moninpeli, josta löytyy jopa se paikallispelikin, jippii! Muuta sisältöä ei juurikaan ole, eikä harjoittelualuetta tule oikeastaan edes kokeilleeksi tutoriaalin jälkeen. Urapelin kartta jakautuu kolmeen erilaiseen alueeseen, joita ovat Alaska, Colorado sekä fiktiivisempi ”death valley.” Kaikkien kolmen alueen maisemat hieman vaihtelevat erämaasta metsäiseen ympäristöön, mutta ainoastaan Alaskassa on pakkaslunta sekä loskaisia ratoja. Jokainen edellä mainituista jakautuu neljään palaseen, joista kaikista löytyy lukuisia yksittäisiä kisoja.

Monstereilla huristellaan korvia huumaavasti perinteisissä kierroskisoissa, mutta myös 8-kuvioisilla radoilla kisaaminen tulee tutuksi, jossa vaararisteykset saattavat aiheuttaa kolareita. Sekaan mahtuu myös eräänlainen hippakisa, horde, jonka alussa pelaaja sekä yksi tekoälykuski on jahtaajia, kun taas muut kuusi kuskia ovat pienen etumatkan myötä pakenevia autoja. Kaikki karkuun ajavat pitää saada kiinni ja ohittaa, jolloin kiinniotetuista tulee yksitellen hippatiimin uusia jäseniä. Aika tikittää taustalla ja jos ei kaikkia saa kiinni, kisa menee pieleen. Perinteinen kisaaminen isoilla monstereilla suhteellisen realistisen ajofysiikan sekä kääntyvien taka-akselien kanssa on ihan kivaa, mutta melkeinpä parasta antia Monster Truck Championship -pelin tapaan on se areenarymistely ja erilaisten temppujen tekeminen freestylessä.

Monster Jam: Showdownissa areenatemppuilua tarjotaan kahdessa muodossa: on täysin vapaa freestyle sekä best trick, joista jälkimmäisessä parhaat pisteet ja kertoimet saadaan, kun tehdään niitä temppuja mitä peli kulloinkin pyytää. Ideana molemmissa olisi saada jatkuvaa kasvavaa kerrointa pisteenkeräämisen taustalle, jotta tienattava pistepotti olisi mahdollisimman iso. Saman tempun nysvääminen kyllästyttää yleisön ja tappaa kertoimen kasvun. Kaikki onnistuvat backflipistä donitsiin ja driftaamiseen ja kahdella renkaalla ajamiseen kuin keulimiseenkin. Temput ovat näyttäviä ja autojen valtava jousitus niiailee realistisen oloisesti.

Milestonen useiden muiden autopelien, kuten Hot Wheels sekä vanhempi Gravel, tapaan, vaikeustasojen säädöissä olisi hieman hinkkaamista. Vaikeustasoja on neljä: very easy -tasosta hardiin. Allekirjoittaneelle medium oli liian helppo, kun taas hardilla pelatessa tekoälyn kanssa saa ajella täydellisiä kisoja ilman virheitä, että pärjää. Areenoillakin pitäisi temput hardilla pelatessa vetää täydellisesti, jotta turhan isoksi nostetut high scoret taittuisivat ja pelaaja pääsisi listan kärkeen – tai edes hyvällä tuurilla kolmen parhaan joukkoon. Hordea hardilla pelattaessa aika mittarista usein ehtii valua nolliin, ennen kuin aivan kaikkia on saanut kiinni, kun taas mediumilla ohittelu menee sunnuntaiajelusta. Nuorempia pelaajia ajatellen ”ylihelpot” alemmat vaikeustasot sekä päälle halutessa laitettavat ajamista helpottavat avut kuitenkin ovat tervetulleita sinänsä. Onneksi hävityistä kisoistakin saa XP:tä ja vaikka kokeilisi samaa kisaa heti uudelleen, saa nuo XP:t pitää ja pelaajataso nousee siten ihan mukavaa tahtia.

Pelaajatason noususta palkitaan kolikoilla, joita voi käyttää monstereiden päivittämiseen. Päivitystasoja on kolme. Käytännössä mitään tehopalikoita ei pulttailla kiinni, vaan monsterista riippuen auton päivitys parantaa auton saamia XP-etuja tietyllä alueella pelin kolmesta vaihtoehdosta. Tämä sinänsä kannustaakin vaihtelemaan monstereita usein ja käyttämään niitä niille optimaalisilla alueilla, maksimaalisen XP-tienestin takaamiseksi. Kisoissa pärjäämisestä palkitaan tokeneilla, joita on kolmea eri sorttia. Kun tarpeeksi keräilee tokeneita, avautuu uusia kisoja.

Kaiken kaikkiaan erilaisia lisensoituja Monster Jamin monstereita pelin valikoimassa on kiitettävät 40 kappaletta, joista aluksi on auki vain kolme. Loput 26 on sanottu tulevan maksullisena DLC:nä tai ilmaisina latauksina. Tätä kirjoittaessa myynnissä oli kolme DLC-monsteria kalliiseen 5€ kappalehintaan ja yhden (DIGatron) sai sentään ladata ilmaiseksi. Pelin vakiona tuleva määräkin on tosin ihan riittävä, joten on vaikea valittaa, vaikka DLC-rahastus on aina sitä itseään..

Monsterivalikoimasta löytyvät kaikki klassikot ja suosikit, kuten Grave Digger ja Maximum Destruction, mutta myös Monster Mutt ja Zombie, Megalodon, Blue Thunder ja El Toro Loco ovat mukana. Mielenkiintoisen näköisiä uudempia monstereita ja allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomia olivat muun muassa Whiplash, Jester, Jurassic Attack ja Sparkle Smash.

Milestonea täytyy kiitellä ihan mielenkiintoisesta tavasta avata näitä ulkonäöltään erilaisia autoja ja niiden erilaisia skinejä, joita melkein joka monsterille löytyy nelisen kappaletta. Monstereita eikä skinejä ostella rahalla, kuten autopeleissä kliseisesti aina hankitaan, vaan sen sijaan kaikella on avautumisehtonsa. Se voi olla esimerkiksi, että pelaaja ottaa osaa (millä tahansa monsterilla) kuuteen tietynlaiseen kisaan, tai suorittaa tiettyjä temppuja riittävän monta kertaa ja niin edelleen. Tällä tavoin autoja ei kerry viimeisimpien Forza Horizon -pelien ”hedelmäpelin” tapaan saman tien tallia täyteen, mutta toisaalta uuden kaluston avaaminen ei ole rasittavaa rahan grindaamistakaan. Milestonen tapaa voisivat kokeilla muutkin autopelit.

Alkuun pelin ajotuntuma oli melkeinpä kankean ja huonon oloinen, kunhan keksin ottaa muutamat valmiiksi laitetut ajoavut pois päältä. Ajamiseen tuli ihan erilaista, tarkkaa tuntumaa, vaikka monsteri helposti yliohjautuu ja puskee, mikäli tiukemmissa mutkissa ei muista käyttää apuna taka-akselin pyöriä.

Pääosin ajaminen on kuitenkin hauskaa rellestämistä. Tekoälyn kanssa tosin saa välillä taistella, koska ne eivät anna tuumaakaan periksi – kirjaimellisesti. Pelaaja ei voi tuuppia niitä pois tieltä, mutta tekoäly kyllä voi tuuppia pelaajaa sekä toisiaan. Ahtaamilla radoilla, kun pitäisi ohittaa, on tämä joskus mahdotonta, koska tekoäly on edessä blokkaamassa ohitusta, eikä töniminen auta. Onneksi peräpäähän kertyy aina silloin tällöin boostia, jonka avulla ohittaminen leveämmissä kohdissa ja suorilla sitten onnistuu taas.

Kun uratila on pelattu lävitse ja autot avattu, ei paljoa pelaamista enää jää, jos vierelle ei saa kaveria huristelemaan split screen -tilassa. Kaksinpeli tosin on erittäin hauskaa – parasta antia ovat ehdottomasti freestyle ja best trick -kisamoodit, koska näissä saadaan tehdä areenatemppuja samaan aikaan, pelaajien ollessa haamuja toisilleen. Varsinaiset kisat ajetaan kuuden tekoälykuskin kanssa ja sekin on toimivaa. Nettipelipuoli tuntuu olevan jo nyt pystyyn kuollut, ainakin PC:llä, eikä pelissä poikkeuksellisesti tunnu olevan lainkaan crossplay-tukea.

Audiovisuaalisesti Monster Jam: Showdown on jokseenkin kahtiajakoinen tapaus. Grafiikka autojen osalta on hyvää ja ne on mallinnettu näteiksi ja muistuttavat hienosti aitoja versioitaan. Kisojen ja kontaktien aikana palat ja osat alkavat repsottaa ja vaikka mitään varsinaista ajettavuuteen vaikuttavaa vaurionmallinnusta ei ole, antavat irtoavat pinnat ripauksen autenttisuutta.
Temppuareenoiden ympäristögrafiikka on lähes järjestäen vaisua ja joidenkin ratojen ympäristöt ovat visuaalisesti muhjuisia, kun taas välillä ne näyttävät ihan hyviltäkin. Peli on tehty unreal-moottorilla, joka on tunnettu ajoittain rujona näyttäytyvästä grafiikastaan. Peli pyöri pääosan ajasta sukkelasti, mutta Coloradon metsämaisemat, etenkin sadekelin radoilla, meinasivat kyykyttää testikokoonpanoa (GTX 1660 & AMD Ryzen5 5500) mutta varjojen laskeminen high-asetukselta mediumille korjasi ongelman. Uusintoja autopeleissä on yleensä mukava katsella ja ihailla, mutta tässä pelissä ne eivät viihdyttäneet. Kamerakulmat ovat usein outoja ja jäävät objektien taakse ja muutenkin kamera ei ihastele autoja riittävästi vaan jättäytyy usein liian kauas, minkä lisäksi uusinnoissa grafiikka onnistuu näyttämään entistä koruttomammalta. Erillinen valokuvatila kyllä löytyy, mikäli autoja haluaa ihastella. Erilaisia ajokuvakulmia löytyy muutama, takaa läheltä ja hieman kauempaa sekä puskurikuvakulma ja nokkapeltinäkymä. Vähän radasta riippuen parhaaksi osoittautui yleensä auton takaa tai puskurista. Jäin kaipailemaan Monster Truck Championship -pelistä löytynyttä ohjaamokuvakulmaa.

Äänipuolella parasta ovat monstereiden jyrinät ja kasvavat kierrokset kaasua painettaessa, kun taas valikossa ja pelin aikanakin soiva musiikki on nopeasti hermoille käyvää geneeristä jumputusta – pitkälti samanlaista mitä Milestonen Hot Wheels -peleissä on ollut, mutta ehkä jopa astetta heikompaa. Silauksen musiikille antaa yhtä lailla rasittava amerikkalaiskommentaattori, joka toistelee samoja kommenttejaan ja muuttuu ärsyttäväksi nopeasti itsekin – muistuttaa myös liikaa EA:n NHL-pelien pihalätkän yhtä lailla rasittavasta kollegastaan. Kun musiikin ja kommentaattorin hiljentää, on äänimaailma köyhempi, mutta samaan aikaan parempi.

Loppusanat

Monter Jam: Showdown tarjoaa tukun monsteriautoja ja kisattavaa amerikkalaisen pärinäviihteen ystäville. Pääosin arcademainen ajotuntuma yhdistettynä toimiviin jousi- ja rengasfysiikoihin kääntyvällä taka-akselilla takaa hauskan ajotuntuman jo ihan padillakin. Jaetun ruudun tuki on ehdoton plussa, koska crossplay-tuen puutteessa elävä nettiyhteisö on ainakin PC-puolella kuollut jo nyt pelin oltua markkinoilla vasta parisen kuukautta. Kaikesta huolimatta Showdown on nippa nappa parasta virallista Monster Jamia mitä on videopelipuolella nähty.