Peliarvostelu

MotoGP 20

Pelin nimi: MotoGP 20
Lajityyppi: Ajopelit
Alusta: PlayStation 4
Kehittäjä/Julkaisija: Milestone/Koch Media
< >
Avaa pelin lisätiedot
User profile picture Teksti: Mikko Kosonen, 31.5.2020 Arvioitu lukuaika: 9 minuuttia
Arvostelun MotoGP 20 kansikuva

On heti alkuun myönnettävä, että Milestonen pitkäikäinen MotoGP -pelisarja on allekirjoittaneen osalta ollut hyvinkin pitkällä tauolla, vaikka saman studion motocrossipuolen pelit ovatkin tulleet tutuiksi hieman useammin. Viimeisin MotoGP -arvosteluni on kahdentoista vuoden takainen MotoGP 08. Sittemmin sarjaan on muutamaan otteeseen perehtynyt arvostelijamme Petteri, viimeksi MotoGP 15 -pelin parissa. Koska hieman aiemmin sain arvosteltavakseni Kylotonnin ihan pelattavan TT Isle of Man 2 -pelin, oli mielenkiintoista noukkia sen rinnalle mukaan eräänlaiseksi vertailuksi myös siis melko tuore MotoGP 20.

Sisältönsä osalta MotoGP 20 on perustuttua tavaraa: pelistä löytyy pikapelitila, moninpeli, uramoodi sekä historic mode, joista jälkimmäinen on eräänlainen haastepohjainen moodi. Kuski- ja tallisisällön osalta peli kattaa kuninkuusluokan ohella myös alempien Moto2 ja Moto3 -luokkien kuskit ja tallit.

Erittäin kummallisena ja kyseenalaisena seikkana pelissä ei suoraan levyllä tullut mukana 2020 kauden rosteria, vaan se tuli tätä kirjoittaessa vasta aivan hiljattain, tuoreimman 1.08 päivityksen myötä. Päivityksen jälkeen peli tarjoaa kaikki tämän (alkamattoman) kauden kuskit – myös legendaarisen seitsenkertaisen MotoGP-maailmanmestarin, 40-vuotiaan Valentino Rossin, joka löytyi pelistä jo silloin, kun allekirjoittanut perehtyi pelisarjaan edelliskerran. On se jännää.

Virtuaalisena yksinoikeutena

Tällä hetkellä MotoGP 20 on kuitenkin monen muun moottoriurheilulajin tavoin SE ainoa tapa nähdä nämä kaksipyöräiset vauhdissa, sillä koronapandemian vuoksi kauden alku viivästyy viivästymistään. Kausi voisi tällä erää alkaa aikaisintaan elokuussa järjestettävällä Tsekin GP:llä. Kisakalenterista jo noin puolet on peruttu. Joukkoon lukeutuu myös paljon odotettu, viime vuonna valmistunut ja vain pienet testit kokenut, uusi heinäkuulle ajoitettu KymiRing. Edellisen kerran MotoGP Finland on ajettu vuonna 1981 ja seuraavaksi sellainen ajetaan 2021. Onki siis lohdullista, että nyt MotoGP 20 -pelin myötä pelaajat, kuin kenties ihan oikeat kuskitkin voivat tutustua tähän varsin lupaavalta vaikuttavaan suomalaisrataan.

Uutta MotoGP 20 -pelissä on uusittu managerointiopohjainen uramoodi, joka on varsin pelattava ja perinteistä kausimestaruustaistoa hieman syvempi kokemus. Tuttuun tapaan uramoodissa aloitellaan alemmasta luokasta, joko Moto3:sta tai Moto2:sta ja lähdetään luomaan uraa ja nimeä itselle, jotta polku kuninkuusluokkaan lopulta joskus aukeaisi. Talleilla on omat vaihtelevat vaatimuksensa menestymisen suhteen, riippuen siitä kuinka kärkipäätä talli edustaa. Mokailu ja epäonnistuminen kauden aikana johtaa ajosopimuksen vaarantumiseen ja lopulta potkuihin.

Codemastersin F1-pelisarjasta tutulla tavalla uramoodissa kehitellään omaa pärrää uusilla ja paremmilla osilla, ajetaan testisessioita ja sen sellaista. Kisoista ja menestymisestä kertyy rahaa sekä mainetta, joista jälkimmäinen siis vaikuttaa uusien ja parempien tallien kiinnostusasteeseen.

Pelaaja värvää tiimiinsä henkilökohtaisen, sopimusasioita kärkkyvän managerin ohella asiansa osaavia data- ja kehityspuolen tyyppejä työstämään uusia parannettuja pärränosia muutamassa eri kategoriassa. Mitä enemmän tyyppejä yhden päivityksen parissa on, sitä vähemmän viikkoja vaaditaan kehitykseen.

Uramoodin hubivalikko on toteutukseltaan ehkä hieman sekava, enkä itse ainakaan aluksi hoksannut, että pelissä tarvitaan erikseen tyyppejä kehittämään dataa, eli datapisteitä, joilla sitten lunastetaan mahdollisuuksia päivitellä osia. Kehitysvalikossa voi myös epähuomiossa ensin asettaa geneerisillä naama-avatareilla ja mieleen painumattomilla nimillä varustettua henkilökuntaa työskentelemään uusien osien parissa ja sen jälkeen vahingossa kehityspuolella asettaa samat tyypit työstämään dataa. Tämä johtaa siihen, että ajetun kisaviikonlopun jälkeen huomaakin, että kehitystyötä ei olekaan tapahtunut ja päivittely on ”asetettu tauolle”. Vain siksi, koska oli vahingossa siirtänyt tyypit tehtävästä toiseen. Tarkkana saa siis olla.

Uramoodissa voidaan ajaa täydellinen viikonloppu aika-ajoineen tai vaihtoehtoisesti pelkkä kisapäiväkin – luonnollisesti ilman aika-ajoa aloitetaan viimeisestä ruudusta. Kisojen väliset tyhjät viikot voidaan testailla kalustoa. Kaiken kaikkiaan uramoodia – vaikka se ei mikään mullistava olekaan – on kuitenkin mukava pelata ja kokemuksena se tarjoaa ainakin vähän enemmän kuin normaali kausimoodi.

Terminator 2.0 on paras

MotoGP 20 tarjoaa haastekäyränsä osalta portaattomasti prosenttien kautta säätyvää vaikeustasomittaria, jonka avulla jokainen saa varmasti haluamansa kaltaista haastetta. Peli tekoälyn pohjalla hyrräilee MotoGP 19 -pelissä ensi kerran nähdyn Neural AI:n 2.0 versio.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainakin itsensä Milestonen mukaan pelin tekoäly on hyvin eläväistä sorttia ja jokaisella kuskilla on oma ratapersoonansa. Kuskit saattavat käyttäytyä eri tavalla, kun pelaaja esimerkiksi yrittää ohittaa. Tekoälyäkin on jo pelin kahdeksannen päivityksen jälkeen päivitetty ainakin kertaalleen. Ennen 1.06 päivitystä allekirjoittanut ainakin huomasi, että eritoten sadekelin lämmittelykierroksella (jossa ajattamiset hoitaa tekoäly) tyypit ajelivat välillä jo lähtöruudukossa toistensa päälle ja kaatuilivat. Tekoäly on kuitenkin kaikesta huolimatta silti parempi kuin perinteinen tylsä kisatekoäly, jollaista esimerkiksi hiljattain arvostelemani Isle of Man TT 2 tarjosi.

MotoGP 20 -pelissä kisaaminen tuntuu Milestonen peliksi pitkästä aikaa hyvin dynaamiselta ja sijoitukset vaihtelevat tiuhaan. Kenties parasta pelissä on se, että myös tekoäly tekee ajovirheitä ja kuskit kaatuvat – sateella enemmän, joskaan eivät enää onneksi lämmittelyssä. Joskus seuraa joukkokolari ja pelaaja tienaa useita sijoja ajaessaan radalla liukuvien kaatuneiden kuskien ohitse.

Suurin valituksenaiheeni esimerkiksi juuri Milestonen motocrossipeleissä on jo vuosia ollut se surkea robottitekoäly, joka ei koskaan mokaile. Toivon mukaan tämä Neural AI lisätään jatkossa myös kaikkiin MXGP ja Monster Energy Supercross -sarjan peleihin, jotta niitä jaksaisi pelata ja mestaruustaistoja jännätä.

Ei Neural AI kuitenkaan aivan täydellinenkään ole. Välillä se ajelee turhankin aggressiivisesti persuksiin mutkatilanteissa, minkä lisäksi aika-ajoissa lähes järjestäen varikolta eteen kurvaava, vasta hitaalla kierroksellaan oleva kuski tulee törttöilemään pelaajan eteen, ei päästä suosiolla ohitse ja ajaa joskus jopa varikolta suoraan kylkeen. Ei rangaistuksia.

Rikos? Rangaistus kuitenkin

Rangaistuksista puheen ollen, peli pitää sisällään jotain kummia piilorangaistuksia aikasakkojen muodossa. Jos valikosta on asettanut päälle ”joustavat” rangaistukset, saattaa silti ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt pelaaja jäädä tulostaulukoissa toiseksi. Miksi? No, koska hupsis jotain sääntöä rikottiin, mistä ei ruudulla ilmoiteta, mutta tästä silti +7 sekunnin aikasakko. Ja sekös jos mikä syö ainakin pidemmän päälle peli-intoa, mikäli näitä saa useammassa kisassa peräkkäin. Pelillä on myös tapana esimerkiksi hylätä pelaajan aika-ajon nopea kierros välittömästi, mikäli rengas vähänkin koskettaa ruohikkoa. Älä siis missään nimessä ajaudu ulos tai vedä mutkaa pitkäksi. Haloo Milestone.

Pelattavuudeltaan ja ajotuntumaltaan MotoGP 20 tavoittelee (kummallisista rangaistuksistaan huolimatta) simulaatiohenkistä ajotuntumaa, joskaan en väittäisi sitä täyssimulaattoriksi, vaikka useita – vaikeasti hallittavia – ohjaamokuvakulmiakin on tarjolla. Halutessaan pelaaja saa käyttöönsä erilaisia, muun muassa ajolinjat näyttäviä ajoapuja. Kokonaan ilman näitä ajaminen on erittäin haastavaa etenkin aluksi. Moottoripyörissäkin on mukavasti eroa ja Moto2-luokan pyörällä ajaminen ja siitä MotoGP-tason pärrän selkään nousemisessa huomaa heti selkeitä eroja. Tehoa piisaa luonnollisesti paljon enemmän, mutta myös pärrän lisäpainon ikään kuin voi aistia virtuaalikuskinsa alla sen muuttuvan ajotuntuman ansiosta.

TT Isle of Man 2 -pelin tavoin mutkiin ei mennä tuhatta ja sataa, mutta myöskään liiallisella jarruttamisella ja etananvauhdilla ei saada mutkassa aikaiseksi muuta kuin vauhdin hyytyminen ja pärrän kaatuminen käännyttäessä.

Onneksi pelissä on takaisinpäin kelauksen mahdollisuus, jonka voi myös asettaa kokonaan pois päältäkin houkuttelemasta. En kyseistä ominaisuutta yleensä ajopeleissä käytä, koska koen huijaavani, mutta MotoGP 20 -pelissä se toimii ainakin mainiona oppimistyökaluna: kaadut, kelaat takaisin ja kokeilet mutkaa uudelleen ja uudelleen, niin kauan kunnes mutka taittuu kivasti ja matka jatkuu. Kaatumisia kun tulee ja paljon, ellei ole MotoGP -pelisarjan jokavuotinen pelaaja.

Kelailun ansiosta ratoja onkin hyvä opetella ja ennen kaikkea oppia miten ne mutkat oikeaoppisesti tulisi hoitaa. Kelausominaisuus ei ole aivan täydellisesti toteutettu, sillä vaikka pelitilanteita kelaa takaisinpäin, niin peli ei älyää kelata aiempaan hetkeen vain kuskit ja näiden pärrät. Jos pelaaja esimerkiksi on kolhinut prätkäänsä tai bensaa on kulunut X määrä, ovat nämä arvot läsnä kelaamisen jälkeenkin. Eli prätkä saattaa olla vaurioitunut ja bensamittari hiipumassa kohti nollaa.

Bensaongelma on läsnä myös parilla muullakin tavalla. Aika-ajoissa pieleen menneen kierroksen korvaaminen valitsemalla ”restart flying-lap” antaa uuden lentävän lähdön, mutta bensan määrä on sama, mikä se oli ennen uusintaa – bensa siis loppuu kesken ja uusi kierros jää vajaaksi. Bensamäärän kanssa saa olla tarkkana myös ennen kisaan lähtemistä. Mieluummin tankkaa sitä valmiiksi liikaa kuin liian vähän. Muutamaan otteeseen kisa johti omalla kohdallani bensamittarin ennenaikaiseen tyhjenemiseen. Yhden kerran rullasin näyttävästi tyhjällä tankilla juuri ja juuri maaliviivan ylitse. Vähäinenkin lisäpowerin käyttö kuluttaa bensaa nopeammin, mutta liian raskaalla prätkällä kisan aloittaminen ei ole sekään hyvä juttu. Tekoälyllä ei näitä ongelmia tietenkään ole ja siksi bensan kanssa temppuileminen ja mittarin vahtaaminen käykin ajoittain vähän tylsäksi, etenkin siinä vaiheessa, kun pitäisi vielä opetella ajamaan.

Oman aikansa moottoripyörien iskostuminen selkäytimeen nimittäin vie, mutta aina tietyn ajan jälkeen allekirjoittanut tuntui vajoavaan radalla eräänlaiseen flow-tilaan. Puristin peliohjaimen kämmenpidikkeitä tosissani ja aloin tuntea pärrän tuntuman ja sen vaatiman rullailumatkan ja jarrutukseen vaadittavan etäisyyden lähes automaattisesti. Toki tämä tunne yleensä haihtuu kun taas puljaillaan valikoissa. Seuraavan kisan sulavuus vaatii jälleen sen oman uuden hetkensä, ennen kuin moottoripyörän tuntuma on ennakoitavissa ja oikea kaasunkäyttö mutkiin tultaessa on hallussa.

Kokonaistuntumaltaan pidin MotoGP 20 -pelistä kuitenkin enemmän kuin hieman kiikkerästä ja varpaillaan pitelevästä TT Isle of Man 2 -pelistä, jossa samanlaista flow-tilaa ei itselläni ainakaan päässyt oikein syntymään – varmasti osittain kapeampien ja vaarallisempien katuratojen vuoksi.

Jos nykyhetki ei houkuttele

Uramoodin ja kausitilan kylkiäiseksi tarjotaan aiemmin mainittua historic modea, jossa pelaajalla on valittavanaan easy, medium ja hard-tasoa olevia haasteita. Kun pelaaja ajaa jonkin näistä kolmesta, haasteet vaihtuvat. Eroa näiden kolmen välillä on kierrosten määrässä, tekoälyn haastavuudessa, keliolosuhteissa sekä siinä onko bensankulutus päällä vai ei. Helpoimmassa haasteessa ajetaan selkeässä säässä kolme kierrosta ilman bensankulutusta ja tekoälykin on prosenttiluokkaa medium, eli 30/100.

Haasteista palkitaan eriävä määrä timanttipisteitä kolmesta ensimmäisestä sijasta. Hardilla tienaa jo melkoisesti pisteitä ykköspaikasta. Pisteillä saadaan aina haasteen päätteeksi mahdollisuus ostaa auki jokin 90- tai 2000-luvun kausien kuski haalareineen, mutta myös jokin takavuosien pärrä vanhoilla talliteippauksilla. Harvinaisemmat maksavat enemmän ja yleiset vähemmän. Pisteitä voi halutessaan säästellä ja kerryttää. Kerätyillä kuskeilla ja tiimiväreillä voi sitten huristella pelin pikapelimuodoissa. Historic modea jaksaa pelata jonkin aikaa, mutta loppujen lopuksi niistä tienattava palkinto on sen verran yhdentekevää sorttia ainakin allekirjoittaneen mielestä, että melkeinpä tosifani pitää olla, jotta jaksaisi kerätä vaikkapa kaikki Valentino Rossin naamavärkit pyörineen.

Kaikki verkkoon bugailemaan

Jäljelle jää enää moninpeli – tässä vaiheessa melkeinpä haluaisin jo julistaa, että MotoGP 20 on laadukasta 4/5 hupailua ja ehdottomasti Milestonen paras MotoGP ja samalla studion paras kaksipyöräinen moottoriurheilupeli tähän saakka. Unreal-moottorin päälle rakennettu peli näyttää visuaalisesti riittävän hyvältä ratoineen ja ratatekstuureineen, siinä missä valokeilan totta kai varastavat itse prätkät kuskianimaatioineen, jotka näyttävät erityisen hyvältä televisiolähetysten kaltaisena uusintana. Eikä sovi unohtaa erittäin meheviä moottorinääniäkään, jotka etenkin kuulokkeilla pelatessa pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Taustalla jumputtava geneerinen uusintamusiikki, sekä kisan alun vaisu esittelypresentaatio lähtöruudukon pökkelöhahmoineen ovat sen sijaan vähän ponnettomia tämän päivän mittapuulla. Peli ei myöskään jää paitsi ajoittaisilta ruudunpäivityksen notkahduksilta, joita nähdään etenkin ison joukon hetkinä, mutta etenkin silloin kun kuskeja kaatuu radalla. Tai joskus peli vain yksinkertaisesti nytkähtää ajon aikana. Jokaisella kerralla myös silloin, kun joku muu kuin pelaaja voittaa kisan.

Pelin bugisuutta ja jatkuvia päivityksiä onkin mahdotonta sivuuttaa arvosanaa mietittäessä. Esimerkkinä jopa uramoodin tallennusongelmiakin on päivityksillä paikkailtu, eikä peli ole nettisessioissakaan ilmeisesti rekisteröinyt kierrosmääriä oikein. Peli kyllä julkaistaan häpeilemättä puolikuntoisena, mutta se ei estä kauppaamasta uramoodia varten maksullista boosteripakkausta, kuin historic moden kuskipakettiakin.

Ehdin kokeilla moninpeliä ensimmäistä kertaa vasta yllä mainitun kierrrosbugikorjauksen jälkeen. Peli ei kuitenkaan ole päässyt eroon ongelmastaan ainakaan kaikilla radoilla, sillä Silverstonessa ajelin viimeisen kierroksen hämmästyksekseni kahteen kertaan. Nettipelaaminen sinänsä oli varsin sujuvaa ja maksimissaan kahdentoista pelaajan sessioihin löytyi aina peliporukkaa. Serverilistauksestakin löytyi ainakin kymmenkunta aktiivista pelisessiota, joten nettiyhteisöä siis löytyy vielä ensimmäisen kuukaudenkin jälkeen. Kisaaminen on kuitenkin enemmän tai vähemmän epätasainen kokemus. Jotkut ragequittaavat ja jotkut tekevät ärsyttävästi siten, että ulos ajauduttuaan tai kaaduttuaan rullailevat heti radalle tahallisesti suoraan toisten ajolinjan eteen. Monesti toisen päälle ajava pelaaja on se, jota peli myös tuntuisi rankaisevan. Viaton radalla ajava kisaaja saattaakin monesti olla se, joka tilanteesta kärsii. Kierrosbuginsa vuoksi nettipeliä on vaikea sen kummemmin suositella.

Loppusanat

MotoGP 20 on pitkäikäisen pelisarjan tuorein versio, joka on vielä julkaisemattoman F1 2020 -pelin tavoin harvinainen vuosijulkaisu siinä mielessä, että MotoGP 20 on pitkälti – ellei kokonaan – ainoa mahdollinen tapa tutustua lajin tuoreimpaan kauteen uusine ratoineen maailmantilanteen vuoksi. Ajotuntumaltaan sekä esimerkiksi urapelinsä ja tekoälynsä sekä audiovisuaalisen toteutuksen osalta peli on varsin toimivaa virtuaalipäristelyä. Muutoin kelpoa kokonaisuutta kuitenkin sotkee viimeistelemättömyys sekä typerät amatöörimäiset bugit.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - 2020 kausi ainakin virtuaalisena
  • - Audiovisuaalisesti toimiva
  • - KymiRing!
  • - Uramoodia pelailee mielellään
  • - Portaattomasti säätyvä Neural AI tekee kisaamisesta mielenkiintoista
  • - Ajomallinnus on hyvä, vaikkakin aluksi haastava
  • - Takaisinpäinkelaus

Huonoa

  • - Bugit ja viimeistelemättömyys
  • - Tekoälyn törttöily aika-ajoissa
  • - Piilorangaistukset
  • - Ruudunpäivitys ailahtelee