Tarjolla on täysin suomennettu pelikokemus helpoilla ajokontrolleilla, värikkäällä peligrafiikalla ja näyttävillä monsteriautoilla.

Mitä jos Dead Cells olisikin Prince of Persia?

Hiekkakuopan kautta hutkittu par ei riitä pelisarjan veteraaneille.

Visuaalisesti uniikki ja värikäs, sekä hyvältä kuulostava shmup, joka onnistuu koukuttamaan hyvän high score -listansa ansiosta niin yksin- kuin kaksinpelinäkin.

Tarina ei yllä emopelin tasolle, mutta muutoin seikkailu tornitalossa on tuttua töminää ja Roboryminää.

Sikari palaa ja psykolaser laulaa, kun Cobra hymyilee tiensä voitoon.

Peli on tarinan ja visuaalisuutensa osalta herkullinen focaccia-leipä, joka kuitenkin putosi maahan jo 2000-luvun alussa.

Kolmas Tony Hawk hipoo täydellisyyttä, mutta neljänteen osaan on vuodatettu verta, hikeä ja fanien kyyneliä.

Jatko-osasta pitävät varmasti ykkösen fanit ja samaan aikaan vain fanit, sillä niin identtinen kokemus etenkin pelimekaanisesti on kyseessä.

Ruotsalaisen MachineGamesin huoliteltu tribuutti tarjoaa parasta Indiana Jonesia sitten Viimeisen ristiretken.