Visuaalisesti uniikki ja värikäs, sekä hyvältä kuulostava shmup, joka onnistuu koukuttamaan hyvän high score -listansa ansiosta niin yksin- kuin kaksinpelinäkin.

Tarina ei yllä emopelin tasolle, mutta muutoin seikkailu tornitalossa on tuttua töminää ja Roboryminää.

Sikari palaa ja psykolaser laulaa, kun Cobra hymyilee tiensä voitoon.

Peli on tarinan ja visuaalisuutensa osalta herkullinen focaccia-leipä, joka kuitenkin putosi maahan jo 2000-luvun alussa.

Kolmas Tony Hawk hipoo täydellisyyttä, mutta neljänteen osaan on vuodatettu verta, hikeä ja fanien kyyneliä.

Jatko-osasta pitävät varmasti ykkösen fanit ja samaan aikaan vain fanit, sillä niin identtinen kokemus etenkin pelimekaanisesti on kyseessä.

Ruotsalaisen MachineGamesin huoliteltu tribuutti tarjoaa parasta Indiana Jonesia sitten Viimeisen ristiretken.

Remasteroitu grafiikka ja modernit kontrollivaihtoehdot houkuttelevat kokeilemaan, pelien epätasaisuudesta ja kulmikkuudesta huolimatta.

Tarinankerronta on melko ohutta ja jopa laahaavaakin, mutta sympaattiset hahmot toppaavat tarinakokemusta myönteisemmäksi.

Legendaariseen animeen perustuva 3D-taistelupeli ei malttaisi aina päästää pelaajaa puikkoihin.