Dante's Inferno on onnistuneen Dead Space kauhutoimintapelin luoneen EA:n omistaman Visceral Gamesin uusin tuotos. Tällä kertaa lähdetään avaruuden sijasta kolistelemaan helvetin portteja ja juttelemaan itse Saatanalle. Muutamista heikkouksistaan huolimatta Dante's Inferno on varsin onnistunut ja tiukka paketti hack'n'slashia, joka pitää sen lyhyen kestonsa loppuun asti tiukasti ruutuun liimaantuneena.

Dragon Age: Origins on Biowaren tuoreimpiin kuuluvaa tuotantoa yhdessä Mass Effect 2 -pelin kanssa. Avaruusseikkailun sijaan Dragon Age vie pelaajan mielikuvitukselliseen fantasiamaailmaan, jossa ihmiset, haltijat, kuin kääpiötkin käyvät suursotaan pahuutta vastaan. Pelin mielenkiintoinen tarina sekä sen mielenkiintoiset päähahmot pitävät koukussaan, samalla kun Biowaren aiemmista roolipeleistä tutuksi tullut pelattavuus takaa toimivan sisällön.

Sacred 2: Fallen Angel ei tarjoa lajityypillensä juurikaan mitään uutta, mutta niille ketkä janoavat lisää Diablo-tyyppistä pelattavuutta saatta peli upota. Harmillista kuitenkin on se, ettei peli saa enää minkäänlaista tukea, kun Ascaron on päättänyt jättää Sacred 2:n oman onnensa varaan. Liven markkinapaikalta kuitenkin on ladattavissa pieni arkunkantaja, mutta aika laiha lohtu sekin on, sillä orja on maksullista sorttia. Sacred 2:n tarinaa ei pelissä kannata miettiä lainkaan, vaan keskittyä vihollisien pieksemiseen. Mikäli omistaa Liven kultajäsenyyden, tarjoaa peli viihdettä hintansa verran. Yksinpelinä se kuitenkin jää valitettavasti puolitiehen.

Tales Of Vesperia on JRPG peli, joka ei tarjoa mitään mullistavaa uutta genreen, mutta on kuitenkin jokseenkin onnistunut paketti. Tarina alkaa hitaasti, mutta usein se on tämäntyylisissä peleissä tapanakin. Ääninäyttely on suurimmaksi osaksi tökeröä, mutta siihen tottuu nopeasti. Grafiikka on ihan ok, vaikka kaksiulotteinen vaikutelma saattaa ärsyttää ajoittain. Maailma on laaja ja tutkittavaa on paljon, joten pelattavaa siis riittää. Hahmojen luonteet nousevat esiin koko ajan enemmän, mitä pidemmälle peli etenee. Jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan, jotta peli olisi täydellinen, mutta kelvoton tekele se ei kuitenkaan ole. Mikäli kestää vaikeustasojen tasapainottomuuden ja kehnohkosti tehdyn taistelumekanismin, voi peli tarjota viihdettä moneksi kymmeneksi tunniksi. Tarjoaapa peli myös mahdollisuuden pelata kavereiden kanssa samalta sohvalta, sekä mahdollisuuden vertailla netin välityksellä, että kuka on vetänyt pelin läpi nopeiten, sekä muita nippelitietoja. Tales Of Vesperia on kuin animesarja pelin muodossa.

Risen on saksalaisen Piranha Bytesin yritys uudelleenbrändätä PC-puolella paremmin tunnettua Gothic-roolipelisarjaansa. Yritystä voi kai pitää onnistuneena, sillä Risen on kuin ilmetty esikuvansa: kankea, turhauttava ja heikosti käsikirjoitettu. Bonuksena pelin Xbox-käännös on vieläpä buginen, ruma ja täynnä pelattavuutta hankaloittavia käyttöliittymäkummallisuuksia. Tehtäväsuunnittelu on enimmäkseen onnistunutta ja pelimaailmasta on erotettavissa kaikuja Gothicien persoonallisuudesta, mutta lohtu on laiha kun muu peli tuntuu jämähtäneen ikuiseen beta-vaiheessa. Kahdeksan vuoden ja kolmen pelin kokemuksella olisin odottanut Piranha Bytesiltä jotain hieman laadukkaampaa.

The Last Remnant ei ole roolipelinä sieltä parhaimmasta päästä vaan putoaa keskikastiin. Vaikea uskoa, että Square-Enix antaa oman lapsensa vajota tähän, vaikka pelissä hyviä ominaisuuksia onkin. Pientä ihmisten kosiskeluakin on näkyvissä, sillä peliä on koitettu suunnata sekä länsimaalaisille, että japanilaisille, sillä roolipelipiirteitä löytyy molempiin päin. Outo sinänsä sekin, että pelin ääninäyttely tehtiin ensin englanniksi ja myöhemmin japaniksi. Juoni on perushuttua, jota on nähty miljoona kertaa aikaisemminkin; viaton teinipoika sekaantuu konflikteihin ja maailmanpelastukseen. Grafiikka sen sijaan on hienoa - kunhan peli on ladannut sen kokonaan näkyviin - sekä taistelusysteemi oli osittain positiivinen yllätys. Pelattavaakin pelissä riittää kahden DVD-levyn verran, että hupi ei lopu heti kesken. Mikäli japsiropenälkä on kova, saattaa Last Remnantista irrota hupia. Mikäli täydellisyyttä haluaa, niin odottelee seuraavaa Final Fantasya.

Fallout 3 on noin parisataa vuotta ydinsodan jälkeiseen maailmaan sijoittuva toimintaroolipeli, jossa pelaaja pääsee seikkailemaan Washington D.C.:n alueelle. Tunnelma, audiovisuaalinen toteutus, mutta ennen kaikkea pelattavuus sekä sen monipuolisuus tekevät tästä pelitapauksen, jota ainakaan roolipelin ystävien, eikä etenkään sarjan fanien kannata jättää väliin, sillä onhan kyseessä helposti yksi vuoden parhaista peleistä alustasta riippumatta.

Infinite Undiscovery on toimintapainotteinen j-roolipeli, joka luottaa hyvään juoneen ja rämpytyspohjaiseen taisteluun. Lopputulokseksi on saatu hieman ristiriitainen hybridi, joka ei säväytä sen kummemin toiminta- kuin roolipelinäkään, mutta on kuitenkin riittävän karismaattinen, ettei sitä oikein voi vihatakaan. Kyllä tämä keskinkertaisuudestaan huolimatta innokkaimpiin japani-friikkeihin uppoaa, mutta itse olisin odottanut Square Enixiltä jotain hieman ainutkertaisempaa. Ehkä sitten seuraavalla kerralla?

Fable II on hieno kokemus. Valinnanvapautta on niin paljon, ettei pelissä ole paljoakaan asioita joita ei voisi tehdä. Fable pistää myös oman moraalikäsityksen koetukselle, varsinkin kun tietyissä paikoissa joutuu päättämään asioita kiireellä Vielä yksi siveltimen veto ja mestariteos olisi ollut valmis. Yksi tämän vuoden parhaista peleistä.

Lost Odyssey on entisen Final Fantasy -tuottajan, Hironobu Sakaguchin, perustaman Mistwalkerin perinteinen, mutta loistokkaasti toteutettu mammuttipeli Final Fantasyjen hengessä. Se käärii kiehtovan tarinan audiovisuaalisesti upeisiin puitteisiin, mutta pelilliseltä sisällöltä luotetaan täysin jo parisenkymmentä vuotta porskuttaneiden japanilaisroolipelien tuttuun kaavaan. Tyhjästä iskevät viholliset, lineaarisesti etenevä peli ja vuoropohjaiset taistelut jakavat varmasti mielipiteitä uudistushenkisten ja kaltaisteni änkyröiden välillä, mutta jos tunnet tämän perinteisen konseptin vähääkään omaksesi, olisi Lost Odysseyn ohittaminen suuren luokan virhe. Minulle kyseessä on klassikkopeli, joka asettaa melkoiset odotukset seuraavalle Final Fantasylle.