The Regiment on rajusti yksinkertaistettu Rainbow Six klooni. Heikko tekoäly, tylsääkin tylsempi pelattavuus, lyhyt yksinpeli ja olematon moninpeli eivät tee tästä pelistä kovin kummoista saatikka pitkäikäistä pelikokemusta. Suositellaan lähinnä S.A.S. erikoisjoukoista innostuneille.

Shadowgrounds on jälleen oiva taidonnäyte osaavasta suomalaisesta pelinkehittämisestä. Pelin ylhäältäpäin kuvattu, nautittava liipaisin-pohjassa meininki ryyditettynä hyvällä musiikkiraidalla ja munakkailla aseilla tekee pelistä loistavan piristysruiskeen muuten niin harmaaseen, massapelien dominoimaan peliteollisuuteen. Pelin alhainen hinta huomioiden, on Shadowgroundsia vaikea olla suosittelematta.

Vietcong 2 on toivon mukaan SE viimeinen julkaistava Vietnam-peli, joka vieläpä kaiken lisäksi onnistuu olemaan täysin surkea viritys. Vältä tätä.

Quake 4 on nopeatempoinen toimintapeli, joka tarjoaa oivaa ja kaunista viihdykettä etenkin niille, joiden mielestä Doom 3 oli liian hidastempoinen kokemus.

Pro Evolution Soccer -pelisarjan suosion myötä EA:nkin on täytynyt alkaa hieman muuttaa omaa jalkapallopelisarjaansa ja FIFA 06 onkin pieni askel oikeaan suuntaan. Typerän Off The Ball ominaisuuden poisjättö, sekä hieman monipuolistuneet kontrollit tekevät FIFA 06:sta hitusen verran paremman pelata, vaikkakaan tekoälyosastolla viimeisimpiin FIFA -peleihin nähden muutosta ei juurikaan olekaan tapahtunut. FIFA 06 on kuitenkin hieman parempi edeltäjäänsä, tosin erot ovat vain marginaaliset ja vuosi toisensa jälkeen miinuslistalla tuntuvat keikkuvan yhä vain samat seikat. Tästä syystä peli ei aivan kuitenkaan ansaitse parempaa arvosanaa kuin FIFA 2005.

Dragonshard on Dungeons and Dragonsin lisenssillä höystetty reaaliaikastrategia, joka pyrkii erottumaan perus RTS-kaavoista sekoittamalla mukaan piirun roolipelimäisyyttä. Osa pelin ideoista, kuten roolipelimäinen luolastojen koluaminen aarteiden toivossa sekä uniikit sankarihahmot tuntuvat ihan toimivilta, joskin olisin kyllä odottanut D&D:n lisenssin tuovan tullessaan muutakin kuin tympeistä fantasiakliseistä rakennetun maailman ja kourallisen tuttuja hirviöitä. Keskinkertaiseksi jäävää konseptia heikentää vieläpä armottoman raskas ja (ainakin testikoneilla) bugiseksi osoittautunut toteutus, joka tekee Dragonshardista vaikeasti suositeltavan muille kuin vannoutuneimmille fantasiafaneille.

Pariah on Unreal Tournament peleistään tutun Digital Extremesin kokeilu yksinpelirintamalla ja yksinpelin osalta kokeilulta -- erityisesti epäonnistuneelta sellaiselta -- pelin pelaaminen todella tuntuukin. Pariah onkin yksinpelinä lähes yhtä tylsä ja mitäänsanomaton kuin Unreal II, mutta moninpelinä potentiaalinen viihdyke, jos vain peliyhteisö tästä vielä kasvaa ja monipuolistuu. Pelin saama lopullinen tähtimäärä muodostuukin lähes yksinomaan moninpelipuolen ansioista. Lyhyesti; yksinpelaajat elkää vaivautuko, moninpelaajat harkitkaa tarkasti.

Edeltäjänsä hengessä jatkava, vähän lisää kaikkea tarjoava kaahailupeli. Autojen rakentelua ja katukisoja tarjoava paketti, joka varmasti ainakin ensimmäisestä osasta pitäneitä ainakin jonkin aikaa viihdyttää.

Lord of the Rings: The Battle of Middle Earth on oiva sekoitus strategiaa ja roolipeliä. Se ei juurikaan tarjoa mitään uutta genrelle, mutta toisin kuin useat muut tämän päivän lisenssipelit, joissa kylmät aikataulut vievät voiton, Middle Earth on uskollinen saagalle ja vangitsee elokuvien tunnelman. Kehno tekoäly saattaa kuitenkin paikoin turmella pelikokemusta. Tämän lisäksi kenttien välillä tapahtuva strategiointi saisi olla monipuolisempaa. Peli on kuitenkin oiva osoitus siitä, että EA pystyy halutessaan luomaan myös pelejä, joissa tunnelma ei kaadu sieluttomaan toteutukseen.