Uusin Tomb Raider tuo faneille sitä mitä ovat kaivanneetkin; uuden juonen kera ryyditettyä toimintaseikkailua, jossa toiminnan vähyyttä on laskettu ja seikkailun, eli tutkimisen ja kiipeilyn osuutta lisätty. Varsin nautittava Tomb Raider -seikkailu kahden edellisen joukossa.

Saints Row 2 on tavanomainen GTA-klooni, joka muistuttaa enemmän pöhöttynyttä San Andreasta, kuin edistysaskelta hiekkalaatikkopelien genressä. Sen vahvuus piilee hauskoissa sivutehtävissä ja puuhastelua pursuavassa pelimaailmassa, mutta juoni, päätehtävien suunnittelu ja pelattavuus ovat kuin tuulahdus menneestä maailmasta. Tässä ei vielä jokunen vuosi sitten olisi ollut mitään vikaa, mutta GTA IV teki lähes kaiken niin paljon paremmin, ettei vanhojen temppujen hyväkään plagiointi enää riitä. Saints Row 2 on paikoin kelvollista ja ennen kaikkea riittoisaa viihdettä, mutta kuten viimeisin GTA osoitti, klassikoita tehdään laadulla, ei määrällä.

Fracture on mielikuvitukseton kolmannen persoonan scifi-ammuskelu, joka surffaa yhden puolivillaisen keksinnön varassa; sen suuri innovaatio on Entrencher - sädepyssy, jolla pelaaja voi nostaa ja laskea maan pintaa. Idea on sinänsä ihan hyvä, mutta sen potentiaalia ei ole osattu kunnolla hyödyntää. Ahdas ja lineaarinen tasosuunnittelu suorastaan estää pelaajaa käyttämästä työkaluaan luovaan ongelmanratkontaan, eikä maan möyrimisestä ole juuri taisteluissakaan iloa. Muita kantavia elementtejä ei Fracturesta löydy ja itse räiskintäkin tippuu yksitoikkoisuutensa ja epätasaisen vaikeustasonsa ansiosta tusinaräiskintöjen alempaan keskikastiin. Kun tämä kaikki upotetaan ummehtuneen tylsään scifi-kuoreen, on melko selvää, ettei lopputuloksesta tule kuin paha mieli.

Quantum of Solace on ensimmäisen persoonan räiskintä, joka ei onnistu hyödyntämään kunnolla sen ainoaa valttiaan, Bond-lisenssiä, vaan vaipuu keskinkertaisuuden suohon Hazen, Bourne Conspiracyn ja muiden alisuorittajien seuraksi. Jo pelkkä idea charmantin brittiagentin muuntamisesta vihollisia seulaavaksi ääliöramboksi kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty firman pikkujouluissa, parin promillen martini-tujuissa, eikä se siitä sen bondimmaksi muutu, vaikka ääninäyttelijöissä vilahtaisikin Daniel Craigia tai Judi Denchia. Asiaa ei myöskään auta epämääräisesti saksittu ja silvottu juoni, saatika Call of Duty -tiimin paperikoreista dyykattu pelisuunnittelu, joka toistaa lähes kaikki kuviteltavissa olevat räiskintäpelikliseet. Älä anna brändin hämätä; tämä ei ole nollanollaseiska, vaan pelkkä tuplanolla.

Crash Bandicoot - Mind Over Mutant on erittäin paljon edeltäjäänsä, Crash Of The Titansia muistuttava tuotos, tosin Mind Over Mutant ei ole osannut apinoida edeltäjäänsä riittävän hyvin, koska kyseessä on ala-arvoinen peli. Jos haluat välttämättä kokea Crashin uudet seikkailut, osta mieluummin alelaarista paljon parempi Crash Of The Titans. Ei näytä hyvältä nyt lainkaan, kenties jättiyhtiö Activision Blizzard tulee tämän esityksen jälkeen tallaamaan pienen pussihukkaparan pois päiviltään. Crash and burn...

Gears Of War 2 on sitä mitä nimikin jo lupailee; kuin alkuperäinen Gears Of War, mutta tuplana tarjoiltuna. Kaikkea on enemmän ja isompana. Pelattavuudeltaan samaa loistotasoa kuin edeltäjänsäkin ja takuuvarma hitti ykkösosan fanien keskuudessa. Varsin toimiva jatko-osa pelisarjan kolmatta osaa odotellessa, johon viittaa pieni palkinto niille, jotka jaksavat katsoa pelin lopputekstit kokonaisuudessaan lävitse...

Kokonaisuutena Spider-Man - Web Of Shadows on pelattava ja kontrolleiltaan monipuolinen hämispeli, mutta olematon juoni, tehtävien jatkuva itseääntoistavuus, sekä ajoittaiset kameraongelmat ja pienet bugit latistavat hieman tunnelmaa. Aiempia hämispelejä pelanneille kyseessä saattaa olla hieman liiankin samankaltainen pelikokemus. Niille, jotka eivät ole aiemmin hämispelejä pelanneet; tsekatkaa ainakin pelin demo.

Star Wars - Force Unleashed on epäilemättä moneen vuoteen paras Star Wars -aiheinen toimintapeli, jossa pääsee omaksumaan Jedin roolin ja viuhumaan valosapelin kanssa, sekä pieksemään vihollisia erilaisten voimien kera. Valitettavasti moni osa-alue pelissä kaipaa hiomista ja muutoinkin peli on varsin lyhtykestoinen, sillä moninpeliä ei ole lainkaan tarjolla.

Too Human on norjalaisen mytologian ympärille itsensä kietova scifi-toimintapeli, joka valitettavasti ei pääse toisen scifihenkisen Xbox 360 -pelin, Mass Effectin tasolle lähimainkaan, ei tarinassaan eikä pelattavuudessakaan.

Kung Fu Panda on samannimiseen animaatio-elokuvaan pohjautuva lisenssipeli, joka kuuluu siihen harvalukuiseen lisenssipelien joukkoon olemalla oikeasti kaikinpuolin nautittava ja hauska pelikokemus, niin nuoremmille kuin hieman vanhemmillekin pelaajille, joskin jälkimmäisille ehkä suhteellisen helppo tapaus. Jos kotoa löytyy nuoria pelaajia, kannattaa peli ehdottomasti katsastaa.