Mikäli mielii verestää muistoja 80- ja 90-luvun musiikin tahdissa, on Lips - Party Classics varsin oiva vaihtoehto illanistujaisiin. Party Classics ei ole pelkästään paras Lips -pelin, joka tähän mennessä on julkaistu, mutta julkaisuna myös pelisarjan parhaan ja kaikista yhtenäisimmän laululistan sisällään pitävä peli.

Guitar Hero Van Halen on kaikkiaan kaamea pettymys. Faneille ekstroja ei ole nimeksikään, ei minkäänlaista videomateriaalia, jota olisi mielellään katsellut. Biisit vain soitellaan putkimaisesti läpi, ilman minkäänlaisia välianimaatioitakaan. Vaikeustaso ei ole sitä mitä peli lupailee. Kokenut pelaaja veteleekin hardilla pelin helposti alusta loppuun ilman suurempia ongelmia. Itse kappalelista on myös varsin erikoinen - hard rockista punkkiin ja metalliin - vaikka makuasiahan tämäkin on. Kappaleiden määräkin on varsin suppea (47 kpl) ottaen huomioon ekstrojenkin uupumisen. Livessä ei ole pelaajia, eikä GH 5:ssä mukaan tullut partypeli-ominaisuus ole Van Haleniin asti selvinnyt. Pelkkä track pack ladattavaksi johonkin aikaisempaan GH -peliinkin olisi varmasti riittänyt. Kaupassa Van Halenista pyydetään se reilu 50? kaikilla alustoilla, niin kannattava ostos on kaukana tästä. Täysin turha lisäys Guitar Hero -pelisarjaan.

Battlefield - Bad Company 2 tuo ruudulle jälleen kerran uuden, kunnon yksinpelilläkin varustetun Battlefield-rymistelyn. Alkuperäisen Bad Company -pelin tapaan yksinpeli on keskinkertainen ja lyhyt, moninpelipuoli varsin hyvin kunnossa, joskin moninpelikarttoja on turhan vähän. Tätä ei yksinpelin vuoksi välttämättä kannata hankkia, mutta moninpeli tarjoaa hupia ja vastinettar rahoille senkin edestä.

Army Of Two - The 40th Day on jatkoa parin vuoden takaiselle Army Of Two räiskyttelylle. Jälleen kerran pääosassa ovat tuttu parivaljakko Rios ja Salem, jotka saavat tällä kertaa luvan putsata Shanghain kadut terroristeista. Edelleen Co-op pelitilassa kaverin kanssa pelattuna parhaimmilaan, sillä näin muuten pelin varsin lyhyt kampanjamoodi jättää aika kylmäksi. Lisälämmikettä tarjoaa hyvin toimiva Live-moninpeli, josta tosin uupuu pelaajakuntaa.

Dante's Inferno on onnistuneen Dead Space kauhutoimintapelin luoneen EA:n omistaman Visceral Gamesin uusin tuotos. Tällä kertaa lähdetään avaruuden sijasta kolistelemaan helvetin portteja ja juttelemaan itse Saatanalle. Muutamista heikkouksistaan huolimatta Dante's Inferno on varsin onnistunut ja tiukka paketti hack'n'slashia, joka pitää sen lyhyen kestonsa loppuun asti tiukasti ruutuun liimaantuneena.

BioShock 2 on yhdeksi vuoden 2007 parhaista peleistä tituleeratun steampunk -henkisen jännitysräiskinnän ponneton jatko-osa. BioShock 2 on käytännössä ykkösen juoni uudelleenkierrätettynä, mutta heikommassa muodossa. Lisukkeena olevavasta moninpelistä ei ole oikein nostamaan tätä peliä sinne kirkkaimpien tähtien joukkoon. Mikäli et ole pelannut alkuperäistä BioShock -peliä, hanki se mieluummin ja jos olet -- mieti kaksi kertaa tämän hommaamista, sillä vaikka yhtäläisyyksiä ykköseen onkin muutenkin kuin maisemien puolesta, on BioShock 2 silti suuremman luokan pettymys, joka yrittää rahastaa ykkösen maineella.

Dragon Age: Origins on Biowaren tuoreimpiin kuuluvaa tuotantoa yhdessä Mass Effect 2 -pelin kanssa. Avaruusseikkailun sijaan Dragon Age vie pelaajan mielikuvitukselliseen fantasiamaailmaan, jossa ihmiset, haltijat, kuin kääpiötkin käyvät suursotaan pahuutta vastaan. Pelin mielenkiintoinen tarina sekä sen mielenkiintoiset päähahmot pitävät koukussaan, samalla kun Biowaren aiemmista roolipeleistä tutuksi tullut pelattavuus takaa toimivan sisällön.

Vancouver 2010 on Beijing 2008 -pelin tapaan jälleen Segan sekä Eurocomin yhteistyön käsialaa. Toimivilla kontrolleilla varustettu toimivan hauska ja keyvyt urheilupaketti, joka tosin jättää toivomisen varaa sisällön vähyytensä sekä Live-pelaajien puutteensa vuoksi.

Vaikean alun jälkeen peli vaikuttaa ihan kohtalaisen toimivalta. Loppujen lopuksi taistelut kuitenkin alkavat toistaa itseään, kun vielä moninpelikin uupuu. Tarina ei paljoakaan pelille anna ja viehätysvoima nojaakin juuri näihin taisteluihin. Henkilökohtaisesti olisin halunnut taistella itse Bakuganeilla, enkä korttien pisteillä. Tällaisenaan bakut ovat pelissä vain maskotteina. Faneille peli kuitenkin tarjoaa reilut 35 otusta ja useita kortteja haalittavaksi sekä pienoisen annoksen animea.

Borderlands on silmistä kuvattu räiskintäroolipeli, joka lainaa miljöönsä Falloutista ja tavaran sekä kokemustasojen haalintaan perustuvan pelikoukkunsa Diablosta. Se ei päihitä kumpaakaan näiden ydinosaamisessa, mutta tarjoaa kuitenkin riittävän omalaatuista cross-kitcheniä erottuakseen edukseen modernien räiskintöjen harmaasta massasta. Kummoista juonielämystä on Borderlandsin rajamailta turha etsiä, mutta koukuttavaa varustevertailua sekä hieman splätterihenkistä räiskintää Cel-varjostetuissa kulisseissa tarjoillaan senkin edestä. Diiliä tuskin huonontaa Gearboxin aktiivinen asenne imuroitavien lisälevyjen tuottajana.